Siskonmakkarat kavahtaa syömishäiriöiden romantisointia
Omista syömishäiriöistään kertovan kirjan
julkaissut Siskonmakkarat-naisryhmä kritisoi hoikkuuden ihannointia
ja romantisointia. Kirjoittajien mielestä syömishäiriöt ovat
sairauksia, joihin liittyy ahdistusta ja itseinhoa.
Kirjan mukaan syömishäiriöt muuttavat koko arkisen elämän, ja parantuminen voi kestää useita vuosia.
Kaksi vuotta sitten naistenpäivänä kokoontui 11 anoreksiaa ja bulimiaa sairastavaa nuorta naista yhteen, koska he halusivat kirjoittaa kirjan syömishäiriöistä.
Jokainen kirjoitti oman tarinansa, ja kirjan nimeksi tuli Siskonmakkarat. Noin 20-vuotiaista naisista koostuva kirjoittajaryhmä käyttää myös itsestään nimeä Siskonmakkarat.
Laura Hakalan kokoaman kirjan tekstit kertovat, miltä syömishäiriön kanssa kamppailevista tuntuu ja miksi kirjoittajat ovat sairastuneet. Teksteistä käy ilmi, että syömishäiriö mullistaa koko elämän ja sanelee arjen tekemisiä päivittäin.
- Yhteistä ryhmämme jäsenille on, että kaikki kavahdamme etenkin anoreksian romantisointia ja laihuuden ihannointia. Todellisuudessa anoreksiaan liittyy ahdistusta, syyllisyyttä ja itseinhoa, puhuu Hakala.
Hänen mielestään Siskonmakkarat ei kerro pelkästään syömishäiriöistä, vaan se on kuvaus nuoruudesta ja ajasta, jossa nuoret nykyään elävät.
Yksi syy ei selitä anoreksiaa
Kirjoittajien mielestä syömishäiriöihin ei ole olemassa yksiselitteisiä syitä, vaan niiden taustalla ovat jokaisen omat elämänkokemukset.
- Usein sairastumisen taustalla on heikko itsetunto. Esimerkiksi moni anorektikko on myös joutunut koulukiusatuksi. Sairastumisen syy ei välttämättä löydy kotioloista, vaikka liian usein sellainen johtopäätös vedetään, Hakala täsmentää.
- Syömishäiriö on pakkoneuroottinen sairaus, jota voi verrata vaikkapa työnarkomaniaan. Syömishäiriöisen elämä on täynnä projekteja, joista pitää suoriutua, puhuu Jenni Willanen, joka on yksi kirjoittajista.
Hänen näkemyksensä mukaan etenkin anorektikon kuva omasta ruumiistaan on hämärtynyt. Kun ei voi hallita ruumistaan, ei pysty hallitsemaan myöskään muuta elämää.
Willasen mielestä syömishäiriöihin liittyvää häpeää perheissä pitäisi voida lieventää. Sairaus on edelleen liian usein tabu, joka jätetään kotioven sisäpuolelle.
Syömishäiriöstä voi parantua
Suuri osa Siskonmakkaroiden kirjoittajista on ollut sairaalahoidossa anoreksian vuoksi. Hakala kritisoi hoitohenkilökunnan tapaa suhtautua anoreksiaan sairautena.
- Sairaalassa tuijotetaan liiaksi pelkkään painoon. Osaa potilaista ei oteta sisälle, jos heidän painonsa ei alita tiettyä rajaa. Jokaiselle anorektikolle kynnys hakeutua hoitoon on mielestäni niin iso, että sairaalaan hakeutuvat vain todella apua tarvitsevat, vaikka painoraja ei alittuisikaan, sanoo Hakala.
Hän itse on parantunut anoreksiasta ja haluaa kirjassa rikkoa ennakkoluuloa, jonka mukaan anoreksiaan kerran sairastunut kärsisi syömishäiriöistä koko elämänsä ajan. Paraneminen on Hakalan mukaan kuitenkin aina pitkä prosessi.
Hakalan mukaan syömishäiriöisiä on paljon enemmän kuin tilastot kertovat, koska esimerkiksi alkavaa anoreksiaa ei ulkopuolisen välttämättä ole helppo tunnistaa. Hoitoon hakeutuvat vain ääritapaukset.
Syömishäiriöiset kärsivät usein sekä anoreksian että bulimian oireista. Bulimiasta sairautena puhutaan kuitenkin vähemmän kuin anoreksiasta. Bulimikkojen kynnys tunnustaa sairautensa on kirjoittajien mukaan vielä korkeampi kuin anorektikkojen.
STT-VT
7.4.2000
