Tasa-arvo tekee tuloaan EU-tieteeseen
EU:n tutkimuskomissaari Philippe Busquin uskoo tasa-arvoajattelun yltävän vähitellen myös eurooppalaiseen tiedepolitiikkaan. Esimerkiksi naisten aiemmin olematon osuus tutkimusohjelmien asiantuntijapaneeleissa on parissa vuodessa kasvanut neljäsosaan, hän muistutti tiistai-iltana Brysselissä tiedenaisten asemaa käsitelleessä konferenssissa.
- Ilmapiiri on suotuisa, vakuutti komissaari, jolla ei kuitenkaan ollut konkreettista luvattavaa konferenssin 500 osanottajalle.
Vastaava tapahtuma järjestettiin ensi kertaa kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen myös komission tutkimusosastoon perustettiin erityinen Naiset ja tiede -jaos.
Konferenssin puheenvuoroissa oltiin nyt vankasti yhtä mieltä siitä, ettei aika itsestään korjaa naisten aliedustusta.
Myöskään nais- ja miestutkijoiden muodollisesti yhdenmukainen kohtelu ei ratkaise pulmaa niin kauan, kun tiedeyhteisö on selkeästi miesjohtoinen ja monet neutraaliksi hyväksytyt menettelytavat perustuvat itse asiassa piintyneisiin arvostuksiin.
Puhujat tähdensivät myös, ettei lahjakkaiden naisten hukkaaminen ole naisten vaan koko yhteiskunnan ongelma. Monet miesvaltaiset alat eivät toimintakulttuurinsa takia edes kiinnosta kyvykkäitä naisia.
Ei naisia, ei rahaa
Tieteen tasa-arvoistamiseksi on keksitty monia keinoja, joista tehokkaaksi tiedetään ainakin raha. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tiedekonferenssit voivat joutua talousvaikeuksiin, jos esiintyjäluettelosta ei löydy sekä naisia että miehiä.
Naiset ja tiede -konferenssissa tasa-arvoa ehdotettiinkin yhdeksi tiederahoituksen kriteeriksi. Tasainen sukupuolijakauma toisi tiedelaitoksille lisää rahaa, naisten tai miesten aliedustuksesta vastaavasti rangaistaisiin.
EU:n seuraavaan tutkimuksen puiteohjelmaan esitettiin lisäksi erityisiä stipendejä, joiden avulla perheelliset tutkijat voisivat rahoittaa ulkomailla työskentelyään ja päästä näin kansainvälisen uran alkuun.
Yhdysvalloissa tasa-arvoa on pyritty lisäämään myös rekrytoimalla tutkijapariskuntia yhdessä. Puolisolle tarjottu työpaikka auttaa ratkaisevan usein juuri tutkijanaisia, koska heidän saamansa työtarjous kilpailee melkoisella varmuudella puolison urasuunnitelmien kanssa.
Tutkimusministeriöiden erityisistä tasa-arvoyksiköistä on niistäkin kertynyt hyviä kokemuksia. Yksiköt voivat esimerkiksi seurata virantäytön ja apuraha-arvioinnin tasapuolisuutta ja avoimuutta.
Tasapuolisuuden ja avoimuuden nimissä kaikki virat tulisi julistaa nimenomaan julkisesti haettaviksi. Suositus poikkeaa jyrkästi Suomen nykytilanteesta, sillä tätä nykyä lähes puolet professoreista kutsutaan meillä virkoihin ilman hakumenettelyä.
STT-MH
7.4.2000
