Kestävän kehityksen kansalliset indikaattorit valittu
Suomalaisessa yhteiskunnassa on havaittavissa kestävän kehityksen kannalta sekä myönteisiä että kielteisiä muutoksia. Tämä käy ilmi vastavalmistuneista kansallisista kestävän kehityksen indikaattoreista.Kokonaisarvio Suomen kestävän kehityksen tilasta laaditaan vuonna 2002. Suomi on saanut valmiiksi ensimmäisten maiden joukossa välineistön, jolla maamme kestävän kehityksen tilaa, toteutumista ja suuntaa voidaan arvioida.
Arviointia varten on valittu 83 indikaattoria, jotka kuvaavat ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Indikaattoreihin on tiivistetty suuret tietomäärät helposti hallittavaan muotoon.
Indikaattoreiden mukaan Suomessa ollaan monissa asioissa kestävän kehityksen mukaisella tiellä. Useiden yksittäisten indikaattorien viesti on myönteinen. Monet päästöt ovat vähentyneet huomattavasti viime vuosien aikana ja eri teollisuuden sektorit ponnistelevat edelleen niiden vähentämiseksi.
Taloudessa myönteistä, päästöissä kielteistä
Monet taloudellista ja sosiaalis-kulttuurista kestävyyttä mittaavat indikaattorit, kuten elinajanodote, työttömyysaste ja kansantaloutemme velkaantumisaste, ovat kehittyneet positiiviseen suuntaan. Myös koulutus ja tutkimus ovat Suomessa maailman huippua ja ihmisten koulutustaso on kasvanut merkittävästi.
Toisaalta useat indikaattorit osoittavat, että kehitys on ollut negatiivista tai että asetettuja tavoitteita ei olla vielä saavutettu. Paineiden vähenemisestä huolimatta ympäristön tilassa näkyy vielä monenlainen kuormitus. Liikenne, energian kokonaiskulutus ja jätteiden määrä ovat kasvaneet edelleen.
Yhdyskunta- ja palvelurakenteen hallinnassa on mm. viime vuosien muuttoliikkeen aiheuttamia ongelmia. Tuotannon ja kulutuksen kasvu on näkynyt luonnonvarojen kokonaiskäytön kasvuna. Osa sosiaalista kestävyyttä kuvaavista indikaattoreista kertoo huolestuttavasta tilanteesta tai kehityksestä.
Esimerkiksi työllisyyteen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja ikääntyvän väestön oloihin on kiinnitettävä erityistä huomiota.
Yhteiskunta haastetaan keskusteluun
Vastuu indikaattorien kehittämisestä on ollut ympäristöhallinnolla, mutta siihen on osallistunut erittäin laaja joukko asiantuntijoita eri ministeriöistä, tutkimuslaitoksista sekä kansalaisjärjestöjen edustajia.
Asiantuntijat toivovat indikaattorien avaavan yleisen keskustelun siitä, mitkä indikaattorit ovat merkittävimpiä ja käyttökelpoisimpia Suomen tilan ja suunnan arvioimisessa. Keskustelun toivotaan tuovan lisää tietoja ja näkemyksiä siitä, miten indikaattoritietoja tulisi täydentää, jotta voitaisiin tehdä oikeansuuntainen kokonaisarvio kestävän kehityksen tilasta, sen edistymisestä tai taantumisesta.
Yhteiskunnan eri toimijat, kuten teollisuuden, kaupan ja maatalouden etujärjestöt, kansalaisjärjestöt, ministeriöt ja Kuntaliitto, antavat kesään 2001 mennessä Suomen kestävän kehityksen toimikunnalle selvityksen kestävän kehityksen toteutumisesta omasta näkökulmastaan. Lisäksi toimikunta pyytää muiden keskeisten tahojen arvioita kestävän kehityksen edistymisestä omassa toiminnassaan.
Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin vuonna 2002 järjestettävään seurantakokoukseen tehdään kokonaisarvio Suomen kestävän kehityksen tilasta.
Alulle Rio de Janeiron konferenssista
Kestävän kehityksen indikaattorit saivat alkunsa YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa, joka järjestettiin Rio de Janeirossa 1992. Konferenssin jälkeen YK:n piirissä kehiteltiin 134 indikaattorin kokoelma. Suomi osallistui aktiivisesti niiden testaamiseen vuosina 1996-1999. Siinä yhteydessä ilmeni, että YK:n indikaattorit eivät soveltuneet Suomen oloihin, vaan arviointiin tarvitaan kansalliset indikaattorit.
Suomi on osallistunut tiivisti myös Euroopan unionin ympäristöindikaattorityöhön.
Kestävän kehityksen indikaattorityötä on johtanut kahden vuoden ajan valmisteluryhmä, johon on kuulunut jäseniä eri ministeriöistä sekä mm. Kuntaliitosta, Valtion taloudellisesta tutkimuslaitoksesta, Tilastokeskuksesta ja Suomen ympäristökeskuksesta.
IKK
7.4.2000
