Skandaalit ja pimeä menneisyys tahraavat LDP-puoleen mainetta
Japanin uuden pääministerin Yoshiro Morin liberaalidemokraattinen LDP-puolue on hallinnut maata 1950-luvulta lähtien. Ainoastaan vuonna 1993 valta luovutettiin vuodeksi oppositiolle.Pitkää hallintokautta varjostaa kuitenkin liikkeen hämärä menneisyys. Puolueen edustajilla on ollut kytköksiä Japanin mafiaan, yakuza-järjestöön. Varhaisista johtajista taas ainakin Ichiro Hatoyama ja Nobusuke Kishi olivat vangittuina sotarikoksista.
LDP:n nykyhistoriaa ovat täplittäneet jatkuvat lahjussyytökset. Puolue on kuitenkin selvinnyt skandaaleista sälyttämällä ne aina yhden näkyvän henkilön kannettavaksi. Hänetkin on yleensä julkisen kohun laannuttua nostettu takaisin vallan keskiöön.
- LDP on hallitusremonteissaan yrittänyt päästä eroon pahiten lahjotuista poliitikoistaan, mutta kumiukkojen tapaan he putkahtavat aina uudestaan esiin. He luottavat siihen, että kansan muisti on lyhyt, summaa Aasian ystävien varapuheenjohtaja Tove Selin.
- LDP on länsimaisiin puolueisiin verrattuna hyvin epäideologinen. Se on enemmän käytännöllinen, pragmaattinen puolue. Vaikka vaaleissa kandidaatit esiintyisivätkin omilla listoillaan, niin yleensä he parlamenttiin päästyään liittyvät LDP:n jäseniksi käytännöllisistä syistä, hän jatkaa.
Japanin talousihmeen romahtaminen 90-luvun alussa sai Japanin puoluekartan voimakkaasti sirpaloitumaan. LDP:stä irtaantui lukuisia ryhmiä, jotka käynnistivät talousuudistukset. Kun LDP pääsi takaisin valtaan, se ei enää voinut kääntää kelloa takaisin.
- Japanin vaalijärjestelmässä suhteettoman suuren osan äänistä käyttää maaseudun väestö, jota on tällä hetkellä hyvin vähän. Vaalipiirit on mitoitettu niin, että maaseudulta tulee enemmän kandidaatteja. Tämä on taannut LDP:n menestyksen, koska puolue kannattaa perinteisiä arvoja, Selin selvittää.
Selinin mielestä Japanin poliittisesta muutoksesta voidaan toden teolla puhua vasta kun vaalijärjestelmä saadaan uudistettua.
- Japanin rakenteellinen kriisi on aika syvä. Minusta LDP:n pitäisi tehdä muutoksia, vaikka ne sattuisivatkin omaan puolueeseen. Minusta heillä ei ole muita vaihtoehtoja. Pelkään kuitenkin, että niin kauan kuin nykyiset vanhat johtajat ovat vallassa, mitään ei tapahdu.
STT-MH
7.4.2000
