Muut lehdet tiistaina 28.3.2000

Kansan Uutiset arvioi Venäjän presidentivaalien tulosta

Venäjän presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella voittanut Vladimir Putin varoitti ensi töikseen venäläisiä odottamasta ihmeitä. Hän sanoi tietävänsä, että kansalaiset ovat väsyneet ja toivovat nopeita parannuksia.

Putin on syystä huolissaan. Hän on useimmille venäläisillekin täysi arvoitus. Hän ei ole juuri paljastanut, mitä hän aikoo tehdä esimerkiksi Venäjän surkeassa tilassa olevan talouden kohentamiseksi.

Putinilla on selkeän vaalivoittonsa jälkeen erinomaiset mahdollisuudet ryhtyä toteuttamaan hyvinkin voimakasta ja määrätietoista politiikkaa. Myös duumassa on häntä selkeästi tukeva enemmistö.

Mutta tietääkö Putin itsekkään, mitä vallallaan tekee? Hän nousi lähes täydellisestä tuntemattomuudesta pääministeriksi ja sitten Boris Jeltsinin seuraajaksi vt. presidenttinä. Kansansuosionsa hän hankki ennen muuta Tshetshenian sodalla ja kovan miehen maineellaan, jonka pönkittämiseen hän sotaa käytti.

Venäläisille riitti, että maa näytti vihdoinkin saaneen johtoonsa miehen, joka on fyysisesti ja henkisesti teräkunnossa ja joka ehkä pystyy panemaan asiat järjestykseen.

Mutta tällä maineella ei pitkään suurvaltaa hallita. Olisi myös tiedettävä, miten Venäjän talous käännettään kestävällä tavalla nousuun, eikä sitä tietoa ilmeisesti Putinilla ole. Viime viikolla Venäjän taloutta arvioineet suomalaisasiantuntijat eivät nähneet maan taloudessa kajastusta edes taivaanrannassa. Arviot vaihtelivat nykyisen kurjuuden jatkumisen ja katastrofin välillä.

Venäjällä on Mihail Gorbatshovin loppuaikojen tapaan useita työryhmiä, jotka valmistelevat kilpailevia tulevaisuusvaihtoehtoja. Ilmeisesti Putin, jolla on turvallisuuspalvelutausta eikä lainkaan talouspoliittista kokemusta, joutuu valitsemaan jonkin näistä vaihtoehdoista ja tukeutumaan sen laatijoiden talousasiantuntemukseen.

Boris Jeltsin poimi Putinin Kremlin valtakoneistoon ja sitten pääministeriksi ja seuraajaehdokkaakseen Pietarista. Todellisuudessa poimija ei sittenkään tainnut olla Jeltsin vaan se sama voimaryhmä - ns. oligarkit ja Jeltsinin perhe - joka piti Jeltsiniä pitkään keulakuvana, vaikka hänen ruumiilliset ja henkiset edellytyksensä johtaa Venäjää olivat aikoja sitten loppuneet.

Jos näin oli, Putin on tälle ryhmälle kiitollisuudenvelassa tai jopa sen käskyläinen. Hänellä on edellytykset ja luultavasti voimaakin irtautua näistä kahleista nyt kun hän on saanut vaaleissa valtakirjansa kansalta.

Putinilla on länsimaissa epäilyttävä maine Tshetshenian sodan vuoksi. Lännen johtajat ovat kuitenkin arvostelleet häntä erittäin varovasti ja varautuneet näin siihen, että joutuvat tulemaan vielä monta vuotta toimeen hänen kanssaan, kun hänestä tulee Venäjän presidentti, kuten tulikin.

Putinin voitto onkin länsimaille loppujen lopuksi helpotus. Putin on puhunut melko sovittelevasti mm. Naton ja Venäjän ja EU:n ja Venäjän suhteista, ja aina on helpompaa asioida sellaisen valtionpäämiehen kanssa, jolla on vallan langat tiukasti käsissään ja joka tietää mitä tahtoo, toisin kuin viime vuosien Boris Jeltsin.

Etelä-Suomen Sanomien mukaan ministeri Mönkäre istuu kahdella tuolilla yhtä aikaa

Sinikka Mönkäre (sd) ryhtyi onnettomaan aikaan kauppa- ja teollisuusministeriksi. Lähes heti kun hän oli istunut Erkki Tuomiojan jäljiltä lämpimään tuoliin, energiayhtiö Fortumin pääjohtaja Heikki Marttinen sai potkut.

Lääketieteen ja kirurgian tohtori Mönkäre joutuu tekemään paljon kotiläksyjä uudessa ministeriössään, sillä hän on lähinnä sosiaali- ja terveyspoliitikko. Ennen nykyistä tehtäväänsä hän oli työministeri ja sitä ennen sosiaali- ja terveysministeri.

Mönkäreestä huomaa, että hän ei ole tottunut antamaan haastatteluja kauppa- ja teollisuusministerinä. Aiemmissa ministerin tehtävissä ei tarvinnut antaa lausuntoja valtionyhtiöistä, joista osa on kaiken lisäksi pörssissä noteerattuja kuten kriisiytynyt Fortum. Sosiaalikysymyksistä voi puhua paljon löysemmin kuin nykyisestä tontista.

Fortumilla ei tunnetusti ollut panna Marttisen paikalle heti uutta ihmistä. Nesteen ja Ivon yhdistämisen ideoinut hallituksen päätoiminen puheenjohtaja Matti Vuoria pitäisi nyt vetää vastuupaikalle, mutta ministeri ei uskalla julkisesti ottaa kantaa hänen puolestaan.

Suurena omistajana valtio käytännössä sanelee, kuka pääjohtajaksi tulee. Sillä on hallituksessa Vuorian lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö Erkki Virtanen.

Mönkäre yrittää istua kahdella tuolilla yhtä aikaa. Yhtäältä hän sanoo olevansa valmis kelpuuttamaan muutokset Fortumin kaksipäiseen johtamismalliin eli pelkkä pääjohtaja ilman hallituksen päätoimista puheenjohtajaa riittäisi. Toisaalta ministeri vaatii yhtiöön työrauhaa ja toivoo, että johdon muutos piristää osakekurssin kehnoa kehitystä.

Kaikkea ei voi saada kerralla. Pörssikurssi heijastaa sijoittajien asenteita Fortumia kohtaan. Yhtiö, joka tulee tunnetuksi ylimmän johdon huonoista henkilösuhteista, ei todellakaan ole kiinnostava sijoituskohde.

Työrauhaa puolestaan ei tule mahtikäskyllä niin kauan kuin Fortumin asiat ovat hunningolla. Hyvälle tolalle yhtiö ei ainakaan käänny sillä, että Fortumista lausuntoja antavat päättäjät käyttävät mahdollisimman epämääräistä ja verhottua kieltä. Kaikki suomen kielen pisimmät ja vaikeimmat sanat on otettu käyttöön. Näin lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla: puhutaan pitkästi sanomatta yhtään mitään.

Fortum on hyvä esimerkki siitä, kuinka vaikeaa on olla samaan aikaan energiapolitiikkaa harjoittava valtionyhtiö ja pörssiyhtiö. Kun yhtiöllä on lisäksi täysin poliittinen ja vallaton hallintoneuvosto, ei yhtiöstä saa tolkkua.

Kun Putin voitti niin ketkä voittivat, kysyy Kainuun Sanomat

Vladimir Putin osoitti ylivoimansa: ensi kierroksella läpi. Uuden presidentin linjasta ei ole tietoa, vain arvailua. Mutta Kremlin taustavoimatkin voittivat.

Putinista tiedetään henkilönä jonkin verran. Mutta ei tiedetä, kykeneekö hän nostamaan Venäjän uuteen nousuun. Jonkinlaiset lähtöasemat uudistuksiin on, sillä ruplan romahduksen jälkeen talouden viisarit ovat kohtalaisessa asennossa. Putinin ylivoima muiden ehdokkaiden rinnalla antaa lisää potkua presidentin hallintoon.

Ensimmäinen näyttö vallankäytöstä saadaan, kun presidentti nimittää pääministerin ja hallitus kootaan. Siitä voi päätellä, mikä vaikutus Kremlin vanhalla sisäpiirillä on jatkossa. Kansan odotuksiin voi vastata joko todellisella tai näennäisellä suursiivouksella. Joka tapauksessa Putinin on näytettävä ensi askelillaan, että hän on se toiminnan mies, jollaisena hänet valtaan valittiin.

Putinin poliittisen nousun historiasta on ehkä liiankin helppo päätellä, että rahapiirit ja Kremlin koneisto pysyvät ennallaan. Pari vuotta sitten osa maan hallitsevaa porukkaa yritti kampittaa Jeltsinin nimissä valtaa käyttävää sisäpiiriä. Jeltsinin lähimmät joutuivat syyttäjäviraston syyniin ja korruptiosta. Tulilinjalla oli myös Jeltsin perhe. Valtakunnansyyttäjälle hankittiin potkut.

Moskovan kaupunginjohtajan Juri Luzhkovin ja entisen pääministeri Jevgeni Primakovin hanke kaatui, kun Jeltsin otti Putinin pääministerikseen, sitten seuraajakseen, ja kun tshetshenit hyökkäsivät Dagestaniin. Pommit eri puolilla Venäjää antoivat lisäsyitä sotaan. Ulkoinen vihollinen yhdisti kansaa. Vallan keikuttajat palasivat sukkelasti ruotuun.

Jeltsinin ennenaikainen ero aikaisti vaalit ja sodan kulku ajoittui oivallisesti suunnitelmaan: voitto Tshetsheniassa oli Putinin voitto.

Vuoden, parin tapahtumista vedetään herkästi päätelmä, että vanha valta on myös uuden presidentin takana. Uskomus voi olla myös väärä, jos Putin on vielä kovempi luu kuin tähän saakka on nähty. Hän on voinut käyttää Kremlin sisäpiiriä hyväkseen ja hylkää sen, jos pystyy. Kiitollisuudenvelka sisäpiirille on ehkä liian suuri.

Ehdokas Putin ei julkistanut minkäänlaista ohjelmaa ennen vaaleja. Hän halusi olla kaikkien ehdokas. Liian yksityiskohtainen ohjelma olisi automaattisesti nostanut vastustajia. Nyt riitti, kun tarjolla oli nuori energinen, hyväkuntoinen, liikkuva ja toimelias mies: Jeltsinin vastakohta.

Mitä Putinin nousu presidentiksi mahtaa merkitä Suomelle. Toiveet ovat korkealla, sillä uusi presidentti tuntee Suomea ja suomalaisia. Hän on pietarilainen ja hänen luottomiehensä on pietarilaisia. On todennäköistä, että hän nostaa kavereitaan keskeisiin asemiin, vaikka se ei ole Putinin itsensä kannalta riskitöntä. Talouden ja byrokratian valta ovat ja todennäköisesti pysyvät Moskovan klaanin käsissä.

Länsi tukee vuorenvarmasti Putinia, ellei hän ala tehdä Venäjästä suurvaltaa lännen intresseihin kajoavin keinoin eikä kalistele liikaa ydinmiekkaa. Mitä uuden presidentin julistama demokratia, markkinatalous ja ihmisoikeudet käytännössä ovat, se nähdään lähivuosina.

Venäjällä on terve ja melko nuori, hallintomiehenä kokenut presidentti. Se on ilman muuta hyvä asia Jeltsinin loppuvuosien kaaoksen jälkeen. Ainakin vakauden paranemiseen kannattaa uskoa.

Myös Kalevan katse kääntyy Putinin aikaan

Venäjän uuden presidentin Vladimir Putinin suurin haaste on luoda valtio, joka on samaan aikaan sekä vakaa että kansalaisoikeuksia kunnioittava.

Maanantaiaamuna Venäjän laivasto teki kokeen mannertenvälisellä ydinohjuksella. Barentsin mereltä ammuttu ohjus osui maaliinsa Kamtshatkalla.

Koe tehtiin samana aamuna, jolloin Venäjä heräsi ensimmäiseen päiväänsä Vladimir Putinin vaalivoiton jälkeen. Ajoitus tuskin oli sattuma, sillä niin selkeän viestin ohjuskoe tarjoaa: Venäjä on yhä vahva valtio, joka kaikkien täytyy ottaa huomioon.

Puoli vuotta sitten Vladimir Putinista oli kukaan tuskin kuullutkaan. Nyt hän on voittanut presidentinvaalit jo ensimmäisellä kierroksella, oltuaan pitkään itsestäänselvä ja ainoa voittajaehdokas.

Muodollisesti kaikki on mennyt demokratian sääntöjen mukaan. Pitkään pohdittu Jeltsinin seuraajakysymys kuitenkin käytännössä ratkesi jo ennen kuin vaaleja oli edes pidetty. Putinin rakettimainen nousu Venäjän johtoon on ollut tarkkaa, laskelmoitua työtä.

Putinin nosti valtaan Boris Jeltsinin taustalla ollut valtaryhmä. Ilman sitä hän ei olisi koskaan päätynyt ensin pääministeriksi ja sitten virkaatekeväksi presidentiksi. Ratkaiseva kysymys on nyt, kuinka itsenäinen toimija Putin presidenttinä on: pystyykö hän irrottautumaan Kremlin hämärien valtapelien yläpuolelle ja toteuttamaan omaa linjaansa - mikä se sitten onkin.

Venäjän ykkösmiehellä on hyvin suuret valtaoikeudet. Hän pystyy muun muassa valitsemaan pääministerin ja antamaan asetuksia ohi parlamentin. Kyseessä on eräänlainen presidentillinen yksinvaltius.

Sekä omassa maassa että ulkomailla toivotaan Venäjältä nyt ennen muuta vakautta, mutta vakautta voi olla kahdenlaista. Toinen perustuu kestävään demokratiaan ja avoimeen yhteiskuntaan, toinen pakkovaltaan ja pelkoon. Toistaiseksi ei kukaan tiedä, kumpaa tietä Putin lähtee kulkemaan.

Venäjän historia tarjoaa liikaakin esimerkkejä hallitsijoista, jotka ovat tavoitelleet vakautta pelon kautta. Sen sijaan maa kaipaa yhä uudistajaa, joka voi juurruttaa tuohon valtavaan valtioon demokratian syvimmän olemuksen, ei vain sen pintakuorta.

Kumman suunnan Putin sitten ottaakin, hänen valintansa on historiallinen tapahtuma. Jeltsinin myötä väistyi se sukupolvi, joka hävitti Neuvostoliiton ja toi tilalle uuden Venäjän. Nyt valtaan tuli mies, jonka tausta on turvallisuuspalvelussa. Hänen kansansuosionsa pohjaa veriseen sotaan. Samalla uuden presidentin vaalivoittoa leimaavat hävinneen osapuolen syytökset vaalivilpistä.

Ei vain Venäjä ole siirtynyt Putinin aikaan, vaan koko maailma. Kremlin lähikuukaudet kertovat paljon siitä, millaisen suunnan 2000-luku saa: onko tietoja mannertenvälisistä ydinkokeista kuunneltava kasvavan huolen vallassa vai pystyykö Venäjä ottamaan sen paikan, joka sille suurena valtiona luontevasti kuuluu, ilman pelkoa?

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle