Muut lehdet torstaina 30.3.2000

Aamulehti kirjoittaa AKT:n lakosta

Päättymässä oleva työmarkkinakierros sujui muutamasta lakosta ja lakonuhasta huolimatta yllättävänkin hyvin aina eiliseen asti. Reippaasti yli 90 prosenttia palkansaajista tyytyi Metallin ja rakennusliiton aloittamaan 3,1 prosentin palkankorotuslinjaan eikä lakkoillut Kemianliittokaan paljolla sitä ylittänyt.

Valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen hyvä työ kariutui, kun työnantajapuoli hylkäsi hänen auto- ja kuljetusalan lakon ja työsulun jo alettua tekemänsä sovintoesityksen. Yökausien valvottaminen ei tällä kertaa tuottanut toivottua tulosta.

Toinen paha lakonuhka on odottamassa vajaan kahden viikon kuluttua Paperiliiton jätettyä ilmassa roikkuneen lakkovaroituksensa. Neuvotteluja on vatkattu kuukausikaupalla ilman tulosta tai edistystä.

Paperiliiton valtakunnallinen lakko olisi toteutuessaan alan ensimmäinen - liitto on tähän asti harrastanut paikallisia työnseisauksia. AKT:n lakko ja työnantajien työsulku ovat kovia kumpikin: sen paremmin ihmiset kuin tavaratkaan eivät kulje henkilöautoa isommilla kumipyörillä. Harvoina poikkeuksina ovat suurten kaupunkien, kuten Tampereen, kunnalliset liikennelaitokset.

Myös teollisuuden kemikaalikuljetukset ja työt satamissa lopetettiin. Sairaat kuljetetaan, mutta jätteet alkavat keväisessä ilmassa pian haista.

Oman sopimuksensa tehnyt Merimies-Unioni antaa auliisti apua kuljetusalan tovereille ja pysäyttää ulkomaanliikenteen tavarankuljetukset; tosin ''vain'' kahdeksi päiväksi.

Työnantajien mielestä Saloniuksen tekemä sovintoesitys oli liian kallis; siihen ei yksinkertaisesti ollut varaa. Ärhäkkänä tunnetulle työntekijäliitolle se olisi kelvannut.

Sovintoesitys olisi antanut kuljettajille nyt 3,5 prosentin ja syksyllä 1,4 prosentin palkankorotukset. Työnantajien mukaan kokonaisvaikutukset olisivat olleet yli seitsemän prosenttia.

Korotukset olisivat olleet selvästi yleisen linjan yläpuolella, mutta kalliiksi käyvät lakon kustannuksetkin niin yhtiöiden asiakkaille, kuljettajille kuin yhtiöillekin.

Suomen reippaasta talouskasvusta ja talouden ylikuumenemisen vaarasta päästään pian eroon, jos auto- ja kuljetusalan lakko jatkuu pitkään ja jos paperin liitto alkaa.

Yhden kompastuskiven sovun tiellä muodostaa edelleen Tampereen viisi viikkoa kestänyt neljän yksityisen bussilinjan lakko. Kolmen markan kiista on paisunut älyttömyyksiin asti. Linjojen asiakkaat ovat joutuneet keksimään muut kuljetusmuodot ja heidän houkuttelemisensa takaisin on vaikeaa.

Kaikki lakot - paitsi Elannon hevosmiesten lakko - loppuvat aikanaan. Auto- ja kuljetusalan sovittelu on kuitenkin erinomaisen hankala tehtävä, koska työntekijät eivät huoli sopua nyt tarjottua vähemmällä rahalla. Työnantajille taas kelpaa vain halvempi sopu.

Demarin mukaan keskustan johto on tuuliajolla

Kävi Suomen Keskustan puheenjohtajan Esko Ahon sapattivapaahakemuksessa miten tahansa, puolueen johtaminen tuntuu olevan tuuliajolla. Tässä suhteessa ehkä kuvaavin kommentti on tullut keskustan toiseksi suurimman piirin Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtajalta Jarmo Korhoselta. Hänen mielestään puolueesta on tullut yhden miehen liike, johon on levinnyt pelon ja varovaisuuden ilmapiiri. Avoin keskustelu on tukahdutettu.

Valtaa on Korhosen mukaan hivutettu kenttäväeltä puoluejohdon "perässäsiipeilijöille" ja "poliittisille ystäville". Samalla kenttäväki pelkää legendaarisen puoluesihteerin mukaan nimetyn Korsimon koneen leviävän käsiin.

Korhosen analyysi on painava argumentti, koska sen tekijä on puolueen palkollinen ja sen sisältämän kritiikin kirjasi eteläpohjalainen Ilkka-lehti. Myöhemmin piirin puheenjohtaja Jukka Vihriälä sanoi ymmärtävänsä Korhosen kritiikkiä, vaikkakaan ei syyttäisi asiasta Ahoa. Kaikki tämä lisää haastattelun painoarvoa.

Tällaista arviota sopi jo odottaa keskustan puoluehallituksen kaikinpuolisen hymistelyn jälkeen. Kunnallisvaalit ovat tulossa, eikä oppositiopuolueella ole todellista johtajaa silloin kun häntä tarvittaisiin.

Presidentinvaalien myönteinen vaikutus jäisi hyödyntämättä. Porvariyhteistyöstäkään ei paljon enää jakseta elämöidä. Samaa tapaili jo aiemmin keskustanuorten puheenjohtaja Antti Kaikkonen. Hänen mielestään Ahon tulisi luopua joko Harvardiin lähdöstä tai puoluejohtajuudesta. Kaikkosen mukaan puheenjohtajuutta hoidetaan täysillä tai sitten ei laisinkaan. Muut viritykset toimivat huonosti käytännössä.

Kaikkonen pelkää pysähtyneisyyden aikaa. Aho on johtanut keskustaa jo 10 vuotta. Oppositiojohtaja yrittää ensi eduskuntavaalien jälkeen pääministeriksi. Jos tällainen tavoite toteutuisi, hän toimisi keskustan puheenjohtajana vielä kahdeksan vuotta. Kovin todennäköinen ongelma tämä ei tosin ole, sillä keskusta lipsahtaa hyvin helposti vielä kolmanneksikin kaudeksi oppositioon.

Joka tapauksessa Aho osoittaa kuninkaan elkeitä. Luennointi Harvardissa on hieno asia Aholle, muttei niin hieno tälle maalle, että hänelle pitää maksaa eduskunnasta täysi palkka tai sitten muuttaa edustajanpalkkiolakia tai peräti perustuslakia.

Kansan Uutiset kirjoittaa tuhoisasta työtaistelusta

Auto- ja kuljetusalan työtaistelut - työsulku, lakko ja tukitoimet - vaikuttavat muuhun yhteiskuntaan niin laajasti ja tuhoisasti, että ne olisi saatava pikaisesti loppumaan. Se on nyt kuitenkin erittäin vaikeaa.

Työnantajapuoli kaatoi valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen sovintoesityksen liian kalliina. Niinpä sen täytyy uskoa pääsevänsä halvempaan sopimukseen työtaisteluiden jälkeen. Työntekijöiden ammattiliitto AKT hyväksyi esityksen "juuri ja juuri", ja tuskin tyytyy nyt tarjottua vähempään raskaan lakon jälkeen. Ainekset pitkään ja erittäin kalliiseen työtaisteluun ovat koossa.

Kuljetusalan sopu ei kaatunut yrityksen puuttumiseen. Sovittelu kesti lähes tauotta tiistaiaamusta keskiviikkoaamuun. Neuvotteluapua tarjosivat pariinkin otteeseen SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Arto Ojala. Salonius antoi keskiviikkoaamuna sovintoesityksensä, vaikka tiesi sen läpimenon edellytykset heikoiksi.

Vastuu sovun kaatumisesta on luonnollisesti sillä osapuolella, joka sovun kaataa, tässä tapauksessa Autoliikenteen työnantajaliitolla. Liiton toimitusjohtaja Hannu Parvela piti sopimusesitystä aivan liian kalliina kuljetusalan heikon taloudellisen tilan vuoksi. Työnantajaliiton mukaan sopimus olisi lisännyt kustannuksia 7-8 prosenttia, mikä on yli kaksi kertaa enemmän kuin yleisen linjan 3,1 prosentin sopimustaso.

Työnantajaliitto laskee kustannuksiin luonnollisesti sekä palkankorotukset että työaikajärjestelyt. AKT laskee palkankorotuksiksi 4-4,5 prosenttia. Se tuo puheenjohtaja Kauko Lehikoisen (sd.) mukaan vain sen, että ala pysyy teollisuuden liukuvien palkkojen ansiokehityksen mukana. Ehkä tilanne on kuljetusalalla tämä, mutta samalla perusteella moni muu ala, varsinkin valtion ja kuntien työntekijät ja toimihenkilöt, voisivat vaatia yleisen linjan ylittäviä korotuksia.

Työntekijäpuoli laskee työaikajärjestelyt toisin kuin työnantaja. AKT:n mielestä kyse ei ole varsinaisesta työajan lyhentämisestä, vaan sen purkamisesta, että kuljettajat joutuvat sitoutumaan työhönsä pitkiksi jaksoiksi, koska työajan lomaan osuvia lepotunteja ei lasketa työajaksi.

Työnantajat laskevat kuljetusalan työtaisteluiden hinnaksi noin miljardi markkaa vuorokaudessa. Kyse on kansantaloudellisestikin kohtuuttomista summista, vaikka niistä vähennettäisiinkin mahdollinen propagandalisä. Menetyksistä ei voida syyttää yksin lakkoa vaan yhtä lailla työnantajien aloittamaa työsulkua. Tosin AKT:läisen ahtaajien ja Merimies-Unionin tukitoimet aiheuttavat teollisuudelle huomattavaa vahinkoa, koska ne pysäyttävät tuonnin ja viennin.

Bussilakko vaikeuttaa tavallisten ihmisten liikkumista, mm. työssäkäyntiä. Ennen pitkää saattaa taas vaarantua myös polttoaineiden saanti, kun sen kuljetukset ovat pysähtyneet.

Valtakunnansovittelija ei voi tehdä toistaiseksi juuri mitään työtaistelujen lopettamiseksi, kun hänen sovintoesityksensä on hylätty. Osapuolten on päästävä ensin keskenään neuvottelukosketukseen ja sitten lähelle sopua. Pallo on nyt Autoliikenteen työnantajaliitolla, koska se kaatoi sovun.

Suomenmaa kirjoittaa työmarkkinatilanteesta

Kuljetusala ajautui lopulta lakkoon. Vaikka työriitoja on tänä talvena selvitetty yksitellen melko sujuvasti, autoliikenteen päätyminen työtaisteluun ei ollut kovin suuri yllätys. Siihen viittaavaa uhoa on esiintynyt pitkään.

Lakko tulee maalle kalliiksi ja hankaloittaa ihmisten jokapäiväistä elämää monella tavoin. Työntekijäpuolella lienee kertynyt varoja pitkän sopuisan kauden jälkeen. Siten lakon voidaan olettaa kestävän kauan. Työnantajapuoli on pahassa rakosessa.

Vaikka suurpiirteisyyttä työntekijäpuolen vaatimuksiin nähden esiintyisikin, liikkumavara ei ole suuri. Siitä pitää huolen kuljetusalan kiristyvä kansainvälinen kilpailu. Tosin työntekijäpuolikin istuu samassa keikkuvassa veneessä, haluttiin se tunnustaa tai ei.

Työmarkkinakierroksen loppusuoralle on nyt jäänyt kaksi vaikeaa alaa, kuljetus ja paperi. Ne tiedettiin ennakkoon aggressiivisimmiksi, ja siten kaikki tuntuu sujuvan kuin käsikirjoituksen mukaan. Paperiliitto on jättänyt lakkovaroituksen. Se jättäytyi sopimuskierroksella viimeiseksi. Ilmeisenä tarkoituksena oli keskittyä imuroimaan rauhassa siipeilijöiden häiritsemättä.

Metsäteollisuudessa palkkakustannusten suhteellinen osuus on pienentynyt, joten sieltä etsitään pelivaraa, vaikka kilpailupaineet ovat tuttuja tälläkin alalla. Kansainvälisten konsernien maailmassa tuotanto ja työpaikat liikkuvat helposti maasta toiseen.

Asioiden ohella riitelevät myös miehet, vaikka hurskaasti toista väitetään. Kuljetusliiton puheenjohtaja Kauko Lehikoinen ja Paperiliiton puheenjohtaja Jarmo Lähteenmäki ovat työmarkkinoiden ärhäkimpiä pelimiehiä, joilla on myös allaan riittävät isot taisteluratsut.

Maa on nyt vakavan lakon kourissa ja toinen yhtä paha työtaistelu on tulossa päälle. Hallituksen vaitiolo tilanteessa on hämmentävää. Edes kulissien takaisista ratkaisu- tai välitysyrityksistä ei ole tihkunut tietoja.

Paljon mainostettu kolmikanta tuntuu olevan sellainen, että työmarkkinat saavat sekaantua poliittisiin päätöksiin, mutta hallitus ei puutu eleelläkään työmarkkinajärjestöjen mellasteluun. Nyt olisi tilausta sinipunahallituksen hyville työmarkkinasuhteille.

Kaleva kaipaa uutta Korpilampea

Suomi ei menesty lakkoilemalla, vaan yhteistyöllä. Kuljetusalan työtaistelu ryyditettynä paperiliiton lakonuhalla kielii vastakkainasettelusta, johon Emu-Suomella ei ole varaa.

Valtakunnansovittelija Juhani Salonius on paiskinut hartiavoimin töitä purkaessaan lakonuhkia toisensa jälkeen. Tähän saakka hän on onnistunut suorastaan erinomaisesti. Hankalina pidetyille aloille, kuten merenkulkuun, rautateille, kemian teollisuuteen, sähkö- ja elintarvikealoille, on kuitenkin solmittu työehtosopimuksia, joita kaikkia ei saa mahtumaan yleisen linjan raameihin.

Esimerkiksi sähköliiton noin 5000 työntekijää koskeva sopimus nostaa palkkoja yli neljä prosenttia, kun yleinen linja on 3,1 prosenttia. Auto- ja kuljetusalalla Saloniuskaan ei kyennyt suuriin saavutuksiin, vaan neuvotteluissa koettiin poikkeus: välitysesitystä eivät hylänneet työntekijät, vaan työnantajat, jotka pitivät sitä aivan liian kalliina.

Työnantajien mukaan sopimus olisi nostanut kustannuksia 7-8 prosenttia eli kaksi kertaa enemmän kuin yleisen linjan eli 3,1 prosentin sopimustaso. Palkankorotusten ohella kustannuksia lisäisivät työajan lyhentämistä koskevat vaatimukset.

AKT tietenkin on ollut tietoinen kuljetusalan elinkeinon kannattavuudesta tai kannattamattomuudesta. Liiton vaatimusten perusteella alan pitäisi olla todella tuottava. Kun tosiasiassa niin ei ole, voi vain ihmetellä, millä perusteella AKT vaatii moninkertaisia korotuksia muihin työntekijäryhmiin verrattuna.

Kuljetusalan työtaistelussa on monia periaatteellisia pulmia, jotka vaativat ratkaisua, ennemmin tai myöhemmin. On vakavasti kysyttävä, miten pitkälle tukilakoissa saadaan mennä. Onko oikein pysäyttää koko ulkomaankauppa, jos yksi ala ei saa läpi muihin ryhmiin verrattuna kohtuuttomilta tuntuvia vaatimuksiaan?

Jos yritykset eivät kykene toimittamaan tavaraa tilaajille ajoissa, kärsijöinä eivät ole lakkolaiset, vaan muiden yritysten työntekijät. He voivat menettää työpaikkansa, jos yritys päättäisikin muuttaa maahan, jossa työmarkkinakulttuuri on selkeämpi.

Kuljetusalan lisäksi Salonius joutuu sovittelemaan myös metsäteollisuuden kiistoja. Paperiliito on jättänyt koko metsäteollisuutta koskevan lakkovaroituksen. Palkankorotusten lisäksi riitaa on ulkopuolisen työvoiman käytöstä, työajan pituudesta, lomauttamisesta sekä tulos- ja voittopalkkioiden pelisäännöistä.

Kaikesta huolimatta kevät on osoittanut, että Emun edellyttämä työmarkkinamaltti onnistuu myös liittokierroksella. Tuloverotusta on helpotettava sopimusten mallista riippumatta, jotta työn teettäminen ja tekeminen saadaan nykyistä kannattavammaksi.

Työmarkkinoiden pelisäännöt kuitenkin kaipaavat kipeästi uudistamista. STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää on oikealla asialla esittäessään hallituksen, työmarkkinajärjestöjen ja muiden yhteiskuntavaikuttajien foorumia 1970-luvun tapaan, uutta Korpilammen kokousta, joka laatisi Suomelle tulevaisuuden menestymisohjelman. Avoimessa maailmantaloudessa meillä on aina vain vähemmän varaa alituiseen vastakkainasetteluun.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle