Muut lehdet perjantaina 31.3.2000

Aamulehti pohtii bensan hintaa

Öljyntuottajamaiden järjestön Opecin ministerit päättivät kovan kädenväännön jälkeen nostaa raakaöljyn tuotantoa 1,45 miljoonaa tynnyriä päivässä.

Yhdysvaltain painostuksesta närkästynyt Iran irtaantui ruodusta, mutta aikoo täyttää oman nostetun kiintiönsä. Kukapa sitä rahasta noin vain luopuisi, vaikka USA kuuluu Iranin mukaan yhä pahuuden voimiin ja käyttää öljyä "jalkapallona vaalipolitiikassa".

Opecin päätös oli helpotus kuluttajille, vaikka tuotannon nosto jäikin toivottua pienemmäksi. Erään laskelman mukaan markkinoiden rauhoittamiseen ja varastojen täyttämiseen tarvittaisiin kolmen miljoonan tynnyrin lisätuotanto päivässä.

Myös hintakehitys on edelleen epävarma, mutta ainakin shokkikorotukset raakaöljymarkkinoilla lienevät toistaiseksi taaksejäänyttä elämää.

Opec aikoo kuitenkin poikkeuksellisesti jo kesäkuussa arvioida tilannetta uudelleen. Selväkielellä se tarkoittanee tuotantorajoitusten palauttamista, jos hinta putoaa liian alas. Tavoitteena on 20-25 dollarin taso, joka hyväksytään laajasti myös kuluttajamaissa.

Yhdysvaltain raju kampanja hintojen alentamiseksi liittyy presidentinvaaleihin. Bensan kallistuminen on jo aiheuttanut kiivaita vastalauseita autoilun emämaassa: on jouduttu maksamaan jopa uskomattomat 2,50 markkaa litralta!

Mutta huolta kannetaan myös inflaatiosta, ja sama tuska näkyy meilläkin. Öljyn kallistuminen on ollut tärkeimpiä syitä huolestuttavalle hintatason nousulle. Samalla se on kasvattanut kuljetuskustannuksia, minkä käynnissä olevan lakon osapuolet hyvin tietävät.

Viisainta on olla odottamatta liikoja Opecin päätökseltä. Bensan litrahinta pysynee meillä 6,50-7 markan haarukassa; kipeän korkeana ja monille epätasa-arvoa luovana.

Hallitus aikoo hiukan helpottaa taakkaa nostamalla matkakustannusten vähennysoikeuden ylärajaa 5 000 markkaa. Se koskee kuitenkin kovin harvoja.

Hämeen Sanomat peräänkuuluttaa julkista keskustelua tuomioista

Sisäministeri Kari Häkämies (kok.) vaati tiistaina tuomareita keskustelemaan avoimesti muun muassa väkivaltarikoksista annetuista ja annettavista tuomiosta ja niiden perusteista.

Niin ikään Häkämies ihmetteli eduskunnan rikoslakikeskustelun yhteydessä, miksi etenkin törkeistä väkivaltarikoksista annetaan paljon lievempiä rangaistuksia kuin lakiin on kirjoitettu.

Myös oikeusministeri Johannes Koskinen (sd.) on Häkämiehen kanssa samoilla linjoilla. Koskinen sanoi ihmetelleensä "yksittäisiä, käsittämättömiä tuomioita". Niistä on hänen mielestään syytä julkisesti keskustella.

Kansalaisten luottamus tuomioistuimiin on ollut 1990-luvulla useaan otteeseen kovalla koetuksella. Todellisuudessa se on laskenut.

Oikeusministeri Koskisen arvion mukaan kansalaisten uskoa ovat heikentäneet erityisesti eräät isot talousrikollisuuteen liittyneet oikeudenkäynnit, joissa ei ole kyetty näyttämään rikosta tapahtuneeksi, eikä syyllisiksi epäiltyjä ole voitu tuomita.

Koskinen on varmasti oikeassa. Toisaalta luottamusta oikeuslaitokseen on murentanut myös se, että tuomiota eri puolilla maata - varsinkin väkivaltarikoksista - ovat olleet huomiota herättävän erilaisia.

Ministereiden peräänkuuluttama avoin keskustelu tuomioista ja etenkin niiden perusteluista on aivan paikallaan. Turhaan ei oikeusministeri Koskinen vaatinut Hämeen Sanomien haastattelussa tuomioistuimia kiinnittämään nykyistä suurempaa huomiota päätöksiin ja ennen kaikkea niiden perusteluihin.

Kansalaisten luottamuksen nostamisen ja oikeudenmukaisuuskäsityksen vahvistamisenkin vuoksi keskustelu on tervetullut.

Pahoinpitelyt, varsinkin törkeiksi luokiteltavat, ja perheväkivalta ovat kasvussa. Usein pahoinpitelyyn syyllistyvä on rikoksen uusija, mahdollisesti jo ainakin yhden vankilatuomion kärsinyt tai ehdolliseen vankeusrangaistukseen tuomittu. Rikoksen uusijaa pitääkin käsitellä kovemmalla kädellä kuin ensikertalaista.

Eittämättä eduskunnan tahto, lain kirjain, ja oikeuksien päätökset ovat usein ristiriidassa keskenään. Kun keskustelu asiasta on nyt alkanut, olisi seuraavaksi paikallaan selvittää, miksi näin on.

Miksi tuomarikunta tapauksessa kuin tapauksessa soveltaa lievempää rangaistusasteikkoa kuin on mahdollista. Tuomarien on hyvä astua ulos kuorestaan ja kertoa omat perustelunsa. Hiljaisuus on rikottava!

Jos myös eduskunta on pääosin tyytymätön vakavien rikosten tuomioihin, sen on syytä ilmaista kantansa rangaistusten linjasta, mikä on oikea ja oikeudenmukainen tuomio.

Ilkka vaatii hallitusta lopettamaan lymyilyn sovittelijan selän takana

Pitkittyessään kuljetusalan ja satamien lakot saavat aikaan suurta kansantaloudellista vahinkoa. Kysymys ei ole pelkästään työ- tai koulumatkoista tai siitä saako kaupoista banaaneja, vaan SAK-lainen Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto avainryhmineen ja tukilakkoilijoineen saa lyhyessä ajassa aikaan pahoja häiriöitä teollisuuteen.

Kun satamat hiljenevät ja raaka-aine- ja tavarakuljetukset loppuvat, osa tehtaista pysähtyy.

On laskettu, että työtaistelutoimista aiheutuu noin miljardin markan menetykset vuorokaudessa. Tämä osoittaa, etteivät älyttömät työtaistelutoimet ole missään suhteessa seurauksiin.

Kuljetusalan työtaisteluihin kuuluu monta kummallisuutta, joista yksi on se, että lakon ja työsulun lopettamiseen tähdänneen viime hetken sovintoesityksen kaatoi lopulta työnantajapuoli.

Autoliikenteen työnantajaliitto piti esitystä yksiselitteisesti alalle liian kalliina. Laskelmien mukaan sovintoesityksen kustannusvaikutukset olisivat olleet kaksinkertaiset talven yleiseen linjaan verrattuna.

Sovittelumenettelyyn kuuluu, että valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen oli pakko sovintoesitys tehdä, vaikka hän kokeneena työmarkkinavaikuttajana tiesi etukäteen, ettei työnantajapuoli sitä niele.

Maksajan sietoraja tuli testatuksi, joka on myötäpuolenkin syytä rekisteröidä. Esitys koski kymmenen kuukauden mittaista sopimusta. Sopimuskauden venyttäminen kahteen tai kolmeen vuoteen tarjonnee mahdollisuuksia sovinnon etsimiselle.

Paitsi sovintoesityksen liian kova hinta työnantajapuolen maljan täyttymistä joudutti AKT:n käyttämä taktiikka, jota työnantajapuolella on luonnehdittu mainesanoilla "röyhkeää", "häikäilemätöntä", "kiristystä".

Työnantajien suuttumuksen ymmärtää, sillä AKT:n pitkin talvea käyttämät painostustoimet, lakot, tukilakot, tukilakkojen tukilakot, sympatialakot, boikotit, toimintapäivät ja muut tehdään mitä halutaan -meinigin mukaiset temput eivät sovi järjestäytyneeseen, sivistyneeseen ja reiluun työmarkkinakäytäntöön, vaan ovat ikään kuin joistakin rikollisjoukkioiden käsikirjoista poimittuja.

Kenellekään ei ole tähänkään päivään asti ollut epäselvää, etteikö AKT saa halutessaan koko maata polvilleen, mutta jossakin luulisi tulevan rajan vastaan.

Onko muun yhteiskunnan todella voimattomana seurattava, kun sen muutamat avainryhmät ryhtyvät häikäilemättömästi kiristämään itselleen muita suurempia etuisuuksia? On syytä muistaa, että peräti yli 90 prosenttia palkansaajista on jo sopimuksissa, joita nyt AKT pitää pilkkanaan.

Järjestäytyneet työmarkkinat ja muun muassa lakko-oikeus ovat oleellinen osa demokraattista yhteiskuntaa, mutta myös demokratialla on oltava oikeus itsepuolustukseen.

Työtaisteluita ja työrauhaa koskevat lait eivät ole kohdallaan, jos pienet avainryhmät pystyvät porsaanreikiä käyttämällä panemaan koko yhteiskunnan sekaisin ja aiheuttamaan miljardien markkojen vahingot täysin sivullisille.

AKT:n käynnistämät työmarkkinarettelöt ovat järkyttävä esimerkki vastuullisten työmarkkinajohtajien surkeasta ammatti- ja neuvottelutaidosta sekä ylipöhöttyneestä, elävästä elämästä vieraantuneesta vallantäyteydestä. Rettelön saa aina pystyyn, mutta sopiminen vaatii osaamista.

SAK:n sosialidemokraattiselta johdolta, maan hallituksen sosialidemokraattiselta pääministeriltä ja SDP:n riveistä nousseelta tasavallan presidentiltä onkin kysyttävä, tämäkö on se uljas sopimusyhteiskunta, jota te kerroitte äskeisissä presidentinvaaleissa puolustavanne?

Kolmikannan nimiin vannova Lipposen hallitus ei voi enää paeta valtakunnansovittelijan selän taakse ja huutaa, että lakko-oikeus on pyhä ja koskematon, vaan hallituksen on astuttava etulinjaan ja yritettävä saada mielettömät mittasuhteet saanut työtaistelu loppumaan mahdollisimman pian.

Hallituksen on toimittava jo senkin vuoksi, että viime kädessä kokonaisvastuu maan asioista, ei pelkästään talouspolitiikasta, on demokratiassa aina poliittisella johdolla. Diktatuurit ovat erikseen.

Kainuun Sanomat pohtii miten Euroopan Neuvosto tuomitsee Venäjän

Euroopan Neuvosto (EN) on ensi viikolla kovan edessä: Venäjä pitäisi tuomita ihmisoikeusloukkauksista Tshetsheniassa, mutta miten. Asia oli esillä jo tammikuussa ilman tulosta.

Euroopan Neuvoston jäsenille on ilmiselvää, että Venäjä on rikkonut hyväksymäänsä ihmisoikeussopimusta. Venäjä on kuitenkin toista mieltä. Terroristijahti on oikeutettu, ja kovia otteita käytettäessä voi sattua yksittäisiä raakuuksia.

Tosiasiassa Tshetsheniassa on käyty ja käydään sotaa Venäjän yhtenäisyydestä. Tshetsheniaa on pidettävä osana Venäjää. Separatismi on nujerrettava. Samalla on annettu koko ympäristön itsenäisyyshaaveilijoille esimerkki siitä, miten irrottautumista yrittäville käy.

Esimerkiksi pääkaupunki Groznyin kohtalo osoittaa, että operaatio ei ole pelkkää terroristien jahtaamista. Aikoinaan puolen miljoonan asukkaan kaupunki on raunioita ja tuhkaa. Kaikki sen asukkaat eivät ole terroristeja.

Tshetshenia on tiukasti suljettu maa. Puolueettomien tarkkailijoiden ja toimittajien vapaa liikkuminen on estetty. EN:n valtuuskunnan vierailu alueella tapahtui tiukasti venäläisten ohjauksessa.

Valtuuskunnan käynnistä ns. suodatusleirillä kerrotaan, että leiriltä oli siirretty suuri joukko vankeja muualle, eivätkä jäljelle jääneet ilmeisesti uskaltaneet puhua kidutuksista ja surmatöistä.

Ihmisoikeusrikoksia on kaiken kaikkiaan vaikea aukottomasti todistaa. Luotettavin epävirallisista ihmisoikeusjärjestöistä, Amnesty International, on raportoinut useista sen mielestä todistetuista raakuuksista.

Jonkinlainen totuus saataisiin virallisessa kansainvälisessä selvityksessä, mutta Venäjä halunnee itse johtaa niitä ja asettaa tutkijoille rajat. Tämä on pääteltävissä EN:n ja Venäjän tähänastisista yhteyksistä.

Euroopan Neuvosto voi joko erottaa Venäjän jäsenyydestään tai tehdä jotakin lievempää. On puhuttu määräaikaisesta erosta, jonka aikana puolueeton kansainvälinen selvitys tehtäisiin.

EN menettää kasvonsa, jos se ei tee mitään. Jos se menettelee liian jyrkästi, Venäjä itse voi erota ja syyttää länttä Venäjän vastaisesta liitosta.

Samalla EN ja kansainvälinen yhteisö yleensäkin menettävät puhevaltansa. On syytä pelätä, että jyrkkä tuomio nostattaa uusia kiihkokansallisia voimia. Venäläisten suuri enemmistö on kannattanut sotaa, jos kohta tiedotusvälineiden ohjailemana.

Suo siellä, vetelä täällä. Balkanin tapahtumat ovat opettaneet, että sivistynyt Eurooppa ei ole juuri mitään oppinut toisen maailmansodan kauheuksien jälkeen.

Euroopan Neuvoston tuleva päätös ei ole yhdentekevä Suomelle. Tässä yhteydessä voi muistella Urho Kekkosen ohjetta toimia kansainvälisissä kiistoissa mieluummin lääkärinä kuin tuomarina.

Mikään konflikti ei ole aikaisempien toisinto eikä maailma ole sama kuin kylmän sodan aikana. Silti sopii epäillä, että Euroopan suuretkaan vallat eivät hevin riko välejään Venäjään. Se olisi kova isku uuden presidentin kasvoille.

EN:n päätöstä on peilattava myös tapauksiin, joissa ihmisoikeuksia on saanut rikkoa kenenkään puuttumatta. Amnestyn tuore raportti Saudi-Arabian ihmisoikeustilanteesta on tästä todiste. Saako länteen sijoittava upporikas öljymaa hiljaisen anteeksiannon.

Vertaus Tshetshenian joukkotuhoon on kohtuuton, mutta jostakin on löydettävä raja, jonka toisella puolella luetaan tuomiot kaikille lännen etuihin katsomatta. Muuten ihmisoikeuskeskustelulta putoaa pohja.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle