Muut lehdet maanantaina 3.4.2000

Demari vaatii keinottelupolitiikkaa kuriin

Suomessa on totuttu ainakin näihin päiviin asti siihen, että demokraattiseen elämänmenoon, parlamentarismiin ja asianmukaiseen hallintokulttuuriin kuuluu yhdessä tehdyn päätöksen jälkeen myös noudattaa päätöstä yhdessä.

Näin tapahtui esimerkiksi eläinlääketieteellisen tiedekunnan siirtämisehdotuksen tultua maan hallituksessa enemmistön hylkäämäksi, vaikka itse pääministeri kuului häviäjiin.

Eräissä muissakin kiistakysymyksessä hallitus on ratkaisunsa tehnyt. Valtioneuvosto on päättänyt erittäin selvän enemmistön voimin, että Helsingin Vuosaareen voidaan rakentaa satama. Satama ja sen liikennejärjestelyt sekä paikallinen luonto sopivat toistensa lomaan.

Ympäristöministeri Satu Hassi vastusti ainoana valtioneuvoston jäsenenä. Päätöksen jälkeen hän on katsonut oikeudekseen kaikin mahdollisin ja mahdottominkin keinoin jarruttaa Vuosaaripäätöksen mukaisia toimia.

Vuotoksen altaan rakentaminen yritetään estää tai sitä ainakin tuntuvasti viivyttää ympäristöministeriön voimin ensin vesioikeuden päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen valittamalla ja sitten EU-elimissä kanteita nostaen.

Mielipiteiden esittäminen kuuluu demokratiaan. Propagandakin on laillista ja tähän perustuen Suomen Luonnonsuojeluliiton Natura-vastaava Tapani Veistola saa lausua julkisuudessa (KU 29.3.), että mikään taloudellinen, poliittismaantieteellinen tai muu kuin puhtaasti ekologinen arvo ei saa tulla huomioon otetuksi Vuotoksesta päätöksiä tehtäessä.

Sen sijaan, kun tällaisiin tuulesta temmattuihin mielipiteisiin vedotaan viranomaistoiminnassa, loukataan vakavasti esimerkiksi kunnallista demokratiaa. Sitä paitsi se on epäisänmaallista.

Suomessa on voitava myös ihmisen elää ja toimia. Suomessa on lupa ottaa huomioon paikalliset olosuhteet. Kun esitetään, kuten Vuosaaren ja Vuotoksen tapauksissa, että kyseessä ovat ainutlaatuiset luonnonsuojelulliset tapaukset ja arvot, pitäisi olla näyttö ainutlaatuisuudesta.

Vuotoksen kaltaisia suoalueita on hyvin suurin määrin, samoin alueen kaltaista eliöstöä. Samoin on laita Vuosaaren, mistä on runsaasti näyttöjä niin Sipoossa kuin Espoon luontokeskuksen alueella Helsingin länsirajalla.

Naturan laajentamiskysymys on syytä selvittää perusteellisesti. Siinä yhteydessä pitäisi voida ottaa harkintaan sekin näkemys, että luonnonolojen muuttuessa myös suojelualueita pitää voida muuttaa ja tarvittaessa suojelupäätöksiä purkaa.

On myös paikallaan muistaa, kuinka ympäristöministeriö sangen ylimielisesti valmisteli Naturan rajaukset muutama vuosi sitten. Kansalaisten närkästys oli monin osin oikeutettua. Nyt ei ole luonnonsuojelun edun mukaista kylvää suolaa arpeutuneisiin haavoihin.

Suomenmaan mukaan on hyvä aika uudistuksille

Amerikkalainen ekonomisti on nyt kertonut sen tiedon, jota kaikki ovat odottaneet pelon sekaisin tuntemuksin. Seuraava taantuma alkaa Yhdysvalloissa 16. toukokuuta vuonna 2002 kello 9.15.

James F. Smithin ennustus on tehty vähintäänkin puolivakavasti.

Rahan ja talouden ammattilainen arvioi Merita-Nordbankenin uusimmassa Unitas-julkaisussa myös taantuman seurauksia ja kestoa: bruttokansantuote laskee rapakon takana vuonna 2002 suunnilleen saman verran kuin vuonna 1992. Kasvu alkaisi uudelleen seuraavana vuonna, 2003 ja jatkuisi reippaasti vuoteen 2013.

Amerikkalaisen ekonomistin mukaan maailmantalouden näkymät ovat edelleen siis aika hyvät. Samaan suuntaan päätyvät kaikki muutkin ennusteiden laatijat.

Tänä ja ensi vuonna ei pitäisi olla näköpiirissä muita kuin pieniä, hetkellisiä ilmakuoppia talouden jumbojettien tiellä.

Vaurastumisen alkulähteillä Yhdysvalloissakin äimistellään, ettei talouden heikkouksista ole juuri tietoa, vaikka kasvu on jatkunut yli kaikkien ennusteiden. Edellinen ennätyspitkä kasvujakso on peräisin 1960-luvulta, 106 kuukautta.

Poliittisille päättäjille Smithin ja monien muiden ekonomistien ennusteilla on käyttöä, kun politiikkaan pitäisi saada lisää politiikkaa. Mitä tapahtuu Wall Streetillä ja amerikkalaisten kuluttajien mielissä näkyy meilläkin, hämmästyttävän nopeasti.

Taloudellisen kasvun aikana olisi hyvä keskustella arvoista, pöllyttää vanhoja rakenteita ja panna alulle isojakin uudistuksia. Hyvinvointivaltio ei voi olla ikuisesti yksi ja sama paketti, joka on kasattu menneillä vuosikymmenillä, jota on paikkailtu säätämällä lakia lain päälle ja leikkaamalla rahoitusta laman takia sieltä sun täältä.

Oikea paikka keskusteluille ja uudistusten vauhdittamiselle olisi eduskunta, jonne on valittu kansanedustajia tätä työtä tekemään. Kuva, mikä edustuslaitoksesta välittyy ulospäin, ei välttämättä ole kovin mairitteleva.

Eduskunta näyttää kyllä voimiaan säästämättä syventyvän selvittelemään, voiko kansanedustaja Aho käydä luento- ja opintomatkalla Amerikassa, mutta muihin, yhteiskuntaa uudistaviin hankkeisiin ei jakseta tarttua kovin kunnianhimoisin ottein. Uudistukset vesittyvät ja ovat useimmiten vanhoja heti voimaan tullessaan.

Eduskunnan työtavoissa on edelleen kehittämisen varaa.

Pienellä maalla ei ole varaa muuhun kuin tehokkaasti toimivaan demokratiaan. Tehokkaasti toimivia edustajia voisi myös palkita nykyistä paremmin, että kansanedustajan työ kilpailisi tasaväkisesti muiden huippualojen rinnalla.

Toivoa sopii, että radion takavuosien suosikkiohjelmaa, sosiaalista kirjelaatikkoa muistuttanut budjetin kehyskeskustelu ja sitä seurannut välikysymyskeskustelu jalostuvat hallituksen sisäpiirin neuvonpidoissa kelvolliseksi tulevaisuuspaketiksi. Nyssäkät voi säästää aikoihin, jolloin torjutaan kriisejä.

Savon Sanomien mukaan Euroopan neuvoston uskottavuus on koetuksella

Mikä on Euroopan neuvoston uskottavuus, jos se ei tänään alkavassa parlamentaarisessa yleiskokouksessaan millään tavalla rankaise Venäjää, joka todistettavasti on syyllistynyt Tshetsheniassa ihmisoikeusrikkomuksiin?

Tämä on kysymys, joka Euroopan neuvoston muiden jäsenmaiden on otettava kuolemanvakavasti. Neuvoston tärkein tavoite on demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen. Sen vuoksi se ei voi ummistaa silmiään, kun sen yksi jäsenvaltio toimii tämän tavoitteen vastaisesti.

Tammikuussa Euroopan neuvosto vältti vastuunsa, eikä vienyt Venäjältä äänioikeutta. Asiasta kiisteltiin neuvoston kokouksessa kiivaasti.

Niukka enemmistö oli sitä mieltä, että äänioikeuden vieminen vain eristäisi Venäjää muusta Euroopasta ja saattaisi näin pahentaa tilannetta Tshetsheniassa entisestään. Kyseessä on looginen perustelu, jota usein ennenkin on käytetty.

Sen toistaminen ajaa kuitenkin helposti umpikujaan. Jo nyt on selvää, että Venäjä on käyttänyt perustelua häikäilemättä omaksi hyväkseen.Entäpä toinen vaihtoehto eli Venäjän rankaiseminen?

Johtaisiko se välttämättä siihen, että yksin jäänyt valtio painaisi päänsä kyyryyn ja puskisi entistä epätoivoisemmin eteen päin entisellä tiellä? Eikö ainakin yhtä todennäköistä olisi, että Venäjän olisi pakko muuttaa käyttäytymistään?

Jos öljyn hinta Opecin äskeisten päätösten vuoksi laskee paljon, Venäjän talous joutuu entistä suurempiin vaikeuksiin. Silloin Moskovan on pakko ryhtyä neuvottelemaan Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kanssa.

Se ei onnistu eristyksissä.Viime viikon lopulla Kreml antoi ensimmäisiä merkkejä siitä, että se olisi valmis poliittiseen dialogiin Tshetshenian kanssa.

Annettiin jopa ymmärtää, että presidentti Aslan Mashadoville voitaisiin myöntää armahdus siinä tapauksessa, että hän ei ole syyllistynyt veritekoihin.

Lisäksi julkisuuteen kerrottiin, että panssarirykmenttiä komentanut eversti on vangittu 18-vuotiaan tshetsheenitytön raiskauksesta ja murhasta. Asian julkistamisella tähdättiin vaikutelmaan, että tällaiset teot ovat lopulta harvinaisia ja niihin puututaan ankaralla kädellä.

Onko kyseessä vain länttä ja Euroopan neuvostoa varten rakennettu teatteriesitys? Niin on arveltu joissakin läntisissä kommenteissa.

Euroopan neuvosto on joka tapauksessa tärkeän päätöksen edessä. Neuvoston valtuuskunta kävi Tshetsheniassa viime kuun puolivälissä.

Mukana oli mm. kansanedustaja Anneli Jäätteenmäki. Valtuuskunta palasi tutustumismatkaltaan järkyttyneenä. Pelkkä valittelu ei kuitenkaan riitä. Se ei johda mihinkään, jos kukaan ei tee mitään. Euroopan neuvosto itse voi tehdä jotakin ja samalla näyttää esimerkkiä muille.

Hämeen Sanomat arvioi uusimpia puoluekannatusarvioita

Sosiaalidemokraattien ja kokoomuksen kannatus on Ylen radiouutisten teettämän mielipidetutkimuksen mukaan noussut maaliskuusta.

Sosiaalidemokraattien suosio on kasvanut peräti noin kaksi prosenttiyksikköä, 27,5 prosenttiin, ja kokoomuksen puolisen prosenttiyksikköä, 19,5 prosenttiin. Kokoomuksen vaalienjälkeinen tuska hellittää.

Suomen poliittiseen kehitykseen on kuulunut piirre, jonka mukaan hallituspuolueiden kannatus laskee ja ainakin pääoppositiopuolueen kannatus nousee. Keskusta on edelleen maamme toiseksi suurin puolue vajaan 25 prosentin kannatuksella, mutta sen kannatus ei ole oppositioasemasta huolimatta juurikaan muuttunut.

Sosiaalidemokraattien suosion kasvu on eittämättä heijastumaa presidentinvaaleista. Sosiaalidemokraattisen ehdokkaan nousu vaalien voittajaksi ja hänen laaja poliittinen kannatuksensa vaikuttavat yhä poliittiseen ilmastoon.

Keskustassa on syytä miettiä, miksi puolueen kannatus on jämähtänyt paikalleen. Tappio presidentinvaaleissa ja puolueen sisäiset asiat eivät ainakaan nosta keskustan poliittista painoarvoa. Mitä pidempään puolue on oppositiossa, sitä turhautuneemmaksi keskustan perinteiset kannattajat käyvät.

Ilkka katsoo, että Suomen ekomafia ratsastaa Brysselin kortilla

Monin paikoin maaseudulla kirosanaksi tullut Natura on jälleen nostamassa uusia kiistoja, kun Bryssel on Suomen ja monien muiden maiden ympäristöaktivistien yllytyksestä ryhtynyt vaatimaan lisää suomalaisten maita ja mantuja Natura-verkostoon.

Pahimmillaan Euroopan unionin komission vaatima toinen Natura-kierros merkitsee uutta valitussumaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Jäljet pelottavat. Ensimmäisellä kierroksella ympäristöviranomaiset sortuivat uskomattomaan ylimielisyyteen ja maanomistajien oikeuksien vähättelyyn. Natura-ohjelmaan otettiin yksityisten maita salamyhkäisen valmistelun jälkeen.

Kaikille maanomistajille ei vaivauduttu edes kertomaan, mitä ötököitä tai luonnonoikkuja heidän mailtaan oli löytynyt tai millaisia rajoituksia Natura maiden käytölle merkitsee.

Hyvästä hallintomenettelystä ei ollut jälkeäkään, kun ympäristöministeriön virkamiehet toteuttivat poliittisia intohimojaan yksityisten mailla. Väliin tuntui, ettei luonnon ihmeitä löydy lainkaan valtion mailta.

Viranomaiset katsoivat, että luonnonsuojelu kulkee kaikkien lakien yläpuolella ja että se sallii asioiden tietoisen vääristelyn ja jopa valehtelun. Kuulemismenettely oli puutteellinen.

Poliitikot olivat täysin hukassa, kun ympäristöhallinnon virkamiehet pyörittivät heitä direktiivi-hetteikössä. Järkyttävän kuvan asian valmistelusta antoivat väitteet, että Natura-asiakirjoja oli peukaloitu jopa valtioneuvoston päätöksen jälkeen.

Oikeuskanslerin virastosta annettiin tuoreeltaan varoituksia ympäristöhallinnolle asioiden huonosta valmistelusta. Oikeusasiamies tukisti silloista ympäristöministeriä Pekka Haavistoa (vihr) harhaanjohtavasta Natura-tiedottamisesta.

Myös KHO ojensi ympäristöhallintoa siitä, ettei se huolehtinut riittävästi maanomistajien oikeusturvasta. KHO:n mielestä maanomistajalle oli annettava kaikki hänen kaipaamansa tieto Naturasta.

Maanomistajien oikeusturva oli todella kevyttä tavaraa, kun Haavisto joukkoineen ruhjoi Naturaa läpi. Härskeintä oli Brysselin-kortilla pelaaminen. Ministeri pelotteli avoimesti, että Suomi joutuu EY-tuomioistuimeen tai siltä viedään aluepoliittisia rahoja, ellei se suostu toimimaan kuten Brysselistä määrätään.

EU:n ympäristövirkamiehet ja heidän suomalaiset virkasisarensa ja -veljensä pelasivat kulisseissa yhteen. Ensimmäisen vihreän ympäristöministerin johdolla Suomesta oli määrä tehdä eräänlainen "koelaboratorio" suojeluasioissa.

Viime syksynä korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg vakuutti, että EU:n jatkuva kovistelu ei vaikuta vireillä olevien Natura-valitusten perusteelliseen käsittelyyn. KHO:ssa oleva valitusten vyöry on viivästyttänyt Suomen lopullisen Natura-ehdotuksen valmistumista.

Hallbergin ilmoituksen mukaan valitusten suuri määrä tai kiire eivät saa vaikuttaa siihen, että asiat tutkitaan perusteellisesti kaikkia tasapuolisesti kohdellen. Hallbergin vakuutteluihin on syytä luottaa.

EU:n uudet Natura-vaatimukset kielivät, että hermosota jatkuu.

Kolmen arvostetun metsäprofessorin, Viljo Holopaisen, Veli-Pekka Järveläisen ja Päiviö Riihisen tuoreessa ja raikkaassa mielipidekirjasessa etsitään loputtaman tuntuisen suojeluvimman juuria 1960- ja 1970-lukujen vasemmistoradikalismista.

Sosialismin ja kommunismin romahduksen jälkeen moni vasemmistolainen löysi ideologisen kotinsa ympäristöliikkeestä, vihreistä, luontoliikkeistä, mediasta ja ympäristöhallinnosta.

Professorien mielestä ex-radikaaleille yksityisen maan sosialisointi, kuihtuvan maaseudun ahdistelu millä tahansa työnimikkeellä, usein hyvät hallinnolliset periaatteet unohtaen, näyttää olevan hyvitystä entisten yritysten epäonnistumisesta.

Menetelmät ovat entiset. Ennen ohjeet tulivat Moskovasta. Nyt ekomafia pelaa Brysselin kortilla. Herrat professorit taitavat olla oikeassa.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle