Muut lehdet tiistaina 4.4.2000

Kansan Uutiset käsittelee AKT:n lakon loppumista

Rekat ja linja-autot kulkevat jälleen. Työt jatkuvat normaalisti myös satamissa. Auto- ja kuljetusalan työtaistelut niin työsulku, lakko kuin tukitoimetkin päättyivät kestettyään viisi päivää.

Työtaistelu alkoi purra. Jatkuessaan se olisi tällä viikolla pysäyttänyt vähitellen myös paperitehtaat. Valmistelut koneiden alasajoksi oli jo monin paikoin aloitettu.

Työnantajapuoli muistutti päivittäin useammankin kerran, että lakon pysäyttämän ulkomaankaupan arvo on päivittäin noin 1,2 miljardia markkaa.

Sitä tosin ei "muistettu" korostaa, että tuota rahamäärää ei pidä laskea suoranaisesti tappioiksi, sillä tavarasta vain murto-osa jää kokonaan kuljettamatta. Suomalaisten luotettavuus tavaran kuljettajana tosin saattoi saada pieniä naarmuja.

Työriidan vaikutusten laajentumisuhka pani kuitenkin sovittelun liikkeelle jo viikon lopulla. Oma vaikutuksensa oli silläkin, että pääministeri Paavo Lipponen valtiovallan puolesta esitti eduskunnassa huolestumisensa työtaistelun vaikutuksista ja toivoi pikaista sopua.

Ihan omasta aloitteestaan Lipponen ei liikkeellä ollut, sillä työnantajien asenteista häntä oli informoinut mm. AKT:n puheenjohtaja Kauko Lehikoinen.

Valtakunnansovittelija Juhani Salonius pystyi rakentamaan sellaisen sovintoesityksen, jonka molemmat osapuolet saattoivat kasvojaan menettämättä hyväksyä, vaikkakin "pitkin hampain", kuten näissä tilanteessa usein on tapana sanoa.

Alkuperäinen, työnantajapuolen keskiviikkona hylkäämä sovintoesitys ei kuitenkaan ensimmäisen sopimusvuoden osalta muuttunut mitenkään. Riidan laukaisi se, että alan palkat sovittiin kolmeksi vuodeksi. Tämän vuoden jälkeen palkankorotukset noudattavat myöhemmin muodostuvaa ns. yleistä linjaa.

Työantajapuolen edustaja, Autoliikenteen työnantajaliiton toimitusjohtaja Hannu Parvela perusteli myöntymistä sopimukseen tuoreeltaan sillä, että näin alalle taattiin työrauha kolmeksi vuodeksi.

Sillä lienee sinänsä oma merkitys työnantajapuolen perusteluissa. Kuitenkin paine ulkopuolelta vaikutti enemmän sopuun eli juuri työtaisteluista aiheutuvat kustannukset myös muille aloille.

Työnantajarintama halusi Parvelan palaavan nopeasti ruotuun. Autoliikenteen työnantajaliitto joutui siksi katkerasti nielemään yleistä linjaa tuntuvasti kovemmat palkankorotukset. Työnantajaliiton työtaistelu eli työsulku siis epäonnistui.

Nyt löydetty sovinto lopetti myös viidettä viikkoa Tampereella jatkuneen yksityisten linjojen bussilakon. Kuljettajien mielestä Tampere-lisän saaminen sopimuksiin oli periaatteellinen voitto, vaikka lisän taso ei täysin vastannutkaan toiveita.

AKT:n tukilakkojen myötä yritettiin viime viikolla jälleen viritellä myös keskustelua tukilakkojen kieltämisestä. Turhaan, sillä Se ei onnistu muuten kuin ns. kolmikantaperiaatteella eli yhteisen kannan takana pitää olla molempien työmarkkinaosapuolten ja valtiovallan. Nykyisen hallituksen aikana tätä keskustelua ei avata.

Myös Suomenmaa käsittelee lakon loppumista

Kuljetusalan lakon nopea lopettaminen ansaitsee hatunnoston. Parhaat pisteet kuulunevat valtakunnansovittelija Juhani Saloniukselle, mutta myös työtaistelun osapuolet osoittivat halua ja kykyä sopuun.

Oman panoksen sovittelun "suojelijoina" antoivat sosiaalidemokraattiset isotveljet SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja pääministeri Paavo Lipponen, joka hänkin heräsi lopulta varovaiseen toimintaan asiassa.

Rutinoituneet työtaistelijat osaavat sikäli asiansa, että he eivät jää makaamaan lakon päälle. Ratkaiseva loppurutistus tehtiin kuljetusalalla nopeasti, vaikka tilanteen sallittiin ajautua lakkoon. Suuren ja keskeisen alan lakko kaikkien tukilisukkeineen oli todella järeä ase.

Sellaisen käyttö kaiken järjen mukaan hirvittää paatuneintakin työtaistelijaa. Avoimessa ja kansainvälisesti kilpailussa taloudessa vaaditaan aiempaa enemmän vastuullisuutta. Onneksi sitä kuljetusalaltakin viime vaiheessa löytyi.

Työntekijät saivat lisää palkkaa ja työnantajat pidemmän sopimuskauden. Se oli tyypillinen kompromissi, jossa kumpikin osapuoli koki voittavansa eikä vastaavasti ketään nöyryytetty. Kasvojen säilyminen on näissä taistelutilanteissa usein yhtä tärkeää kuin kiistan taloudelliset vaikutukset. Niin on, miltä näyttää.

Viimeisellä suurella avainalalla paperiteollisuudessa on lakonuhka päällä. Aikaa neuvotteluille on varattu runsaasti. Tuskin paperiliitollakaan on haluja ajaa tieten tahtoen lakkoon, mutta niin sanottuja alakohtaisia ongelmia on kerätty tuhti paketti. Tärkein alakohtainen kysymys on kuitenkin kaikitenkin raha.

Paperin sopimuskulttuuria sanotaan vaikeaksi. Viimeksi SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen kehui aamutelevisiossa metalli- ja rakennusaloja sivistyneiksi paperiin verrattuna, vaikkei hän kovin suoraan rohjennut moittia suurta jäsenliittoaan.

Hankala liitto on kuitenkin hankala paitsi vastapuolelle myös keskusjärjestölle. Paperiliitto oli etunenässä kaatamassa SAK:n tavoittelemaa kolmatta perättäistä tupoa. Samalla puheenjohtaja Ihalainen siirrettiin tällä tulokierroksella sivuraiteille.

Kaikki menee kuitenkin hyvin, jos paperiala tekee sopimuksen ilman lakkoa, joka kävisi joka tapauksessa kalliiksi kaikille.

Aamulehden mukaan lakko lopetettiin kalliilla hinnalla

Valtakunnallinen autoalan lakko ja työsulku loppuivat sentään lyhyeen. Tampereellakin neljän yksityislinjan kuljettajat palailevat töihin yli viisi viikkoa kestäneen, tunteita puolin ja toisin kuumentaneen lakon jälkeen.

Lakko loppui lyhyeen, mutta kalliisti. Työnantaja joutui kolmen vuoden työrauhan nimissä nielemään selvästi yleisen linjan ylittävät palkankorotukset. Kuljettajat saavat korvausta jopa teollisuuden palkkaliukumista, vaikkei niiden suuruutta voi etukäteen tietää.

Myös kuljetusalan lakkoaallon aloittaneet tamperelaiskuljettajat menestyivät valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen sovintoehdotuksessa hyvin. Heidän keskeinen ehtonsa ns. Tampere-lisän maksamisesta hyväksyttiin.

Se ei nosta tuntipalkkoja vaadittua markkamäärää eikä koko vaaditulla alueella, mutta oli kuljettajille selkeä voitto samoin kuin kuljettajan asemapaikan uusi määritelmä. Lakon aikaisia palkanmenetyksiä on kuitenkin parempi olla laskematta.

Tamperelaiset matkustajat maksavat viime kädessä Tampere-lisänkin. Toimitusjohtaja Martti Paunu ennustaa, että taksoihin haetaan korotuksia kesäkuun alusta ja joitakin kannattamattomia linjoja voidaan joutua lopettamaan.

Autoalan palkankorotukset ylittävät muiden alojen tähänastiset sopimukset - ainakin siihen asti kun ensi viikolla lakolla uhkaava Paperiliitto on sopimuksensa saanut.

Kolmivuotinen työrauha on erittäin tärkeä asia, jos se vain pitää. AKT:n tukilakot ovat kuitenkin edelleen mahdollisia. Satamissa työskentelevillä akt-läisillä ahtaajilla ei vielä ole sopimusta ja ehkä Paperiliittoakin pitää "auttaa". Molemmat tarjosivat tukeaan AKT:n lakkolaisille.

Työrauhavelvoite ei ole ehdoton, koska sen voimassaollessa voidaan mennä tukilakkoon. Esimerkiksi sopimuksensa viikon lakon jälkeen tehnyt Kemianliitto oli jo valmis tukemaan auto- ja kuljetusalan lakkoa.

Mikä tahansa minkä tahansa alan varsinainen lakko puree, kun sillä on takanaan hyvät tukilakkolaiset.

Tukilakot vahingoittavat Suomen mainetta ja uskottavuutta tavarantoimittajana. Niissä palaa paitsi rahaa, myös luottamuspääomaa, jota ei ole helppo ansaita takaisin.

Eräs päättymässä olevan työmarkkinakierroksen erikoinen piirre on se, miten hiljaa yleiseen linjaan eli 3,1 prosenttiin tyytyneet palkansaajat ja palkansaajajohtajat ovat olleet.

Liittokierroksen alkuhan meni kuin leikkiä vain: presidentinvaalien ensimmäisen äänestyskierroksen kunniaksi metalli- ja rakennusliitot tekivät pohjasopimukset, joiden piirissä ehdoton valtaosa palkansaajista on.

Maltillisuudestaan paljon ansaittua kiitosta saaneet metallin Per-Erik Lundh ja Rakennusliiton Pekka Hynönen olisivat voineet opastaa muita liittoja samalle tielle.

Ilkka vaatii väkivaltarikoksista ankarampia tuomioita

Ihmeen pitkään on oikeuslaitoksessamme saanut olla vallalla tilanne, jota kansalaiset kyllä ovat päivitelleet jatkuvasti, mutta johon ei ole saatu minkäänlaista muutosta.

Vasta nyt ovat asiasta vastaavat ministerit ottaneet kantaa siihen, että väkivaltarikosten tuomiot ovat huomattavan lieviä, vaikka rangaistusasteikko antaisi mahdollisuuden kovempiinkin kakkuihin.

Tuomareiden rangaistuskäytäntö lienee kytköksissä siihen tosiasiaan, että meillä myös lainsäätäjä on suhtautunut rikolliseen käyttäytymiseen pehmeähkösti. Vai miten muuten on selitettävissä se, että auton tai pyörän varastaminen onkin enää vain "luvaton käyttöönotto". Kun asioita näin kaunistellaan, ei ole ihme, että yrittäjiä tällä saralla riittää.

Viime viikolla sisäministeri Kari Häkämies patisteli tuomareita perustelemaan julkisesti rangaistuslinjaansa. Vastauksia ei ole kuulunut. Selitettävää onkin, sillä vaikka tuomion voisi määrittää puolen vuoden ja 10 vuoden väliltä, niin tuomari saattaa passittaa pahoinpitelijän esimerkiksi kahdeksaksi kuukaudeksi ehdolliseen vankeuteen.

Häkämiehen huoli on ymmärrettävä. Tuomioistuinlaitoksen lepsuus ei ole oikein sen enempää lainvalvojien kuin uhrien ja heidän omaisten kannalta. Poliisin on turhauttavaa yrittää pitää maassa kuria yllä, kun tuomioistuin mitätöi työn ratkaisuillaan. Ja miltä tuntuu uhrista se, että hänen pahoinpitelijänsä pääsee kuin koira veräjästä.

Elleivät tuomarit itse suostu käytäntöään muuttamaan, ei eduskunnalle jää muuta mahdollisuutta kuin muuttaa lakia niin, että tuomioihin saadaan jotakin tolkkua.

Oikeusministeri Johannes Koskinen onkin ilmoittanut, että hallitus antaa esityksen alimman rangaistuksen nostamisesta. Se on syytä saattaa eduskunnan käsiteltäväksi nopeasti.

Lainsäätäjän on topakasti määriteltävä sellaiset rajat, että ne sopivat tavallisen kansalaisen oikeustajuun. Samalla on aiheellista palauttaa lakiin se, että auton anastaminen on varastamista eikä mikään luvaton käyttöönotto.

On toivottavaa, että tuomarit laskeutuvat kansalaisten pariin ja selittävät käyttäytymistään, jos siihen jokin järkevä perustelu löytyy. On muistettava, että niin oikeuslaitoksen kuin sen asiakkaidenkin toiminnan kustantajia ovat tavalliset veronmaksajat. Heillä on oikeus vaatia, että asiat ovat kunnossa.

Yhdyskuntapalvelu on jonkin aikaa ollut vaihtoehtona sellaisille rikoksentekijöille, jotka ovat saaneet korkeintaan kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeustuomion. Yleisimmin sitä käyttävät rattijuopumuksesta tai varkaudesta tuomitut. Palvelun aikana tehdään työtä, ja henkilön käyttäytymistä seurataan hyvin tarkkaan.

On hyvä, että tällainen vaihtoehto on olemassa. Nuoret, ensikertalaiset rikoksentekijät säästyvät vankilassaolosta, jossa luultavimmin oppisi vain lisää uusia rikoksentekomahdollisuuksia. Paluu siviilielämään on epäilemättä paljon helpompaa kuin vankilatuomion jälkeen.

Jo kuudennes tuomituista on käyttänyt hyväkseen miedompaa versiota. "Vankina vapaudessa" on osuva termi ja sellaisen tilanteen täytyykin olla. Tarkoin on pidettävä huoli siitä, ettei palvelun suorittaminen alakaan tuntua turhan helpolta.

Kainuun Sanomat huomauttaa, että kyyti kallistuu

Kuljetuslakko loppui onneksi lyhyeen. Ratkaisu tietää kuitenkin sitä, että kansalaiset saavat maksaa enemmän bussikyydeistään, ja pienet kuljetusliikkeet joutuvat entistä ahtaammalle.

Valtakunnansovittelija Juhani Salonius löysi auto- ja kuljetusalalle ratkaisun työehtosopimuksen pidentämisestä. Alkuperäinen esitys olisi tuonut vain kymmenen kuukauden työrauhan. Siihen eivät työnantajat suostuneet.

Kuljettajat saavat nyt jotakuinkin samansuuruiset palkankorotukset kuin edelliseenkin esitykseen oli kirjattu. Sen AKT oli valmis hyväksymään jo viime viikolla.

Sopimuskauden pidennys sen sijaan tuotti kuljettajille tuskaa. Sen vuoksi puheenjohtaja Kauko Lehikoinen joutui anomaan vastaukselle lisäaikaa.

Jos lakko olisi jatkunut, useita paperitehtaita olisi jouduttu ajamaan alas jo tällä viikolla. Varastot olivat täynnä tavaraa ja kemikaalikuljetusten loppuminen olisi pysäyttänyt paperinteon kokonaan.

Teollisuudelle laskettiin aiheutuneen kuljetuslakosta ja työsulusta noin miljardin markan menetykset päivässä. Sitä ei viennin varassa sinnittelevä Suomi olisi pitkään kestänyt.

AKT sai yleistä linjaa paremman sopimuksen, kuten muutkin kapinaliitot tähän mennessä. Tässä kuussa palkkoihin tulee 3,5 prosentin taulukkokorotukset ja lokakuussa on luvassa 1,4 prosentin lisä. Kahtena seuraavana vuonna noudatetaan yleistä linjaa. Sen lisäksi kuljettajat saavat vielä 1,4 prosentin liukumatakuun kummaksikin vuodeksi.

AKT ja Autoliikenteen työnantajaliitto ovat koko kiistan ajan riidelleet siitä, ovatko kuljettajat jääneet palkoissa jälkeen muusta teollisuudesta. Kuljetusalan palkat eivät liu'u muun teollisuuden tapaan, mutta toisaalta kovin erilaisten alojen vertaaminen keskenään on vaikeata.

Metsäteollisuuden piirissä ratkaisua syynätään varmasti tarkkaan, sillä paperimiehet tuskin tyytyvät huonompaan sopimukseen. Ellei ratkaisua löydy, metsäteollisuus pysähtyy tämän kuun 11. päivänä.

Kansalaisille kuljetusalan sopu merkitsee linja-autokyytien kallistumista. Taksoista neuvotellaan liikenneministeriön kanssa näinä päivinä.

Tavarakuljetuksissa ei ministeriön valvomaa hinnastoa ole, joten jokainen yritys joutuu neuvottelemaan hinnoista kunkin asiakkaan kanssa erikseen. Alalla on paljon pieniä yhden kuljettajan yrityksiä. Niiden neuvotteluasema ei palveluita ostavien suurien yritysten pöydissä ole helppo.

Kuljetusalaa vaivaa jo nyt polttoaineiden hintojen raju kasvu. Siihen ei ole lähiaikoina tulossa helpotusta, vaikka suuret öljyntuottajamaat saivatkin aikaan sovun tuotannon lisäämisestä.

Kiintiöt kasvavat kuitenkin niin vähän, etteivät teollisuusmaiden tyhjentymässä olevat varastot täyty kovin nopeasti. Sen vuoksi hinnatkaan eivät laske vielä kuukausiin.

Kuljetusyrittäjät saattavat olla oikeassa väittäessään, että alalla nähdään vielä tänä vuonna monta konkurssia.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle