Muut lehdet keskiviikona 5.4.2000

Kansan Uutisten mukaan Aho-jupakka alkaa jo riittää

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho ajautui eduskunnassa sapattivapaapyyntönsä kanssa hänelle kiusalliseen umpikujaan. Tiistaiaamuna edessä oli joko kirvelevä häviö suuren salin äänestyksessä tai sitten nöyryyttävä lomapaperin poisvetäminen.

Aho valitsi puolueensa painostamana jälkimmäisen vaihtoehdon, senkin tosin vasta monen mutkan jälkeen.

Jos Aho-jupakka on tähän asti vaikuttanut farssilta, niin viimeistään tiistaina tapaus muuttui täydelliseksi sirkukseksi. Vielä perääntyessäänkin Aho yritti jatkaa eduskunnan pompottamista.

Hän ei halunnut suoranaisesti ensin vetää anomustaan pois vaan toivoi tai melkein vaati, että uusien poissaolon pelisääntöjen laadinnassa pidettäisiin sellaista kiirettä, ettei siihen kulu ainakaan useampia viikkoja, vaan asia ratkaistaan mieluummin jo muutamassa päivässä.

Toivomus on kohtuuton. Sen tietää varmasti Aho itsekin. Pelisääntöjä ei nimittäin tehdä vain edustaja Ahon tarpeiden ja kiireiden vuoksi, vaikka hän prosessin sysäsikin liikkeelle. Pelisäännöillä luodaan pysyvä, kaikkiin kansanedustajiin (Ahoonkin) sovellettava käytäntö.

Keskustajohtajan luulisi kokeneena poliitikkona tietävän, ettei tuollaisia säännöstöjä tehdä hätäisesti missään kuppilakeskusteluissa, vaan ne vaativat perusteellisia ja periaatteellisia keskusteluja. Toisaalta tuskin puhemiesneuvostolla on mitään syytä vetkutellakaan selvitystyön kanssa.

Ahon anomuksesta virinnyt monipolvinen keskustelu on osoittanut, että uudet pelisäännöt ovat tarpeen. Jos toimittaisiin nykyisen vallitsevan käytännön mukaisesti, niin Aho eikä kukaan mukaan saisi lupaa pitkään poissaoloon.

Aho-jupakka nakertaa nyt jo koko eduskunnan uskottavuutta. Ihan aiheellisesti kansalaiset kyselevät, eikö kansanedustajilla ole tärkeämpää tekemistä kuin vatvoa yhden edustajan loma-anomusta. Kaikkein parasta olisikin ollut, jos asia olisi jo eilen puitu loppuun.

Ihan toinen asia on, että mm. niin EU:n kuin yleisen kansainvälistymisen myötä monilla kansanedustajilla voi olla tarvetta pitkiin, hyvin perusteluihin poissaoloihin. Pelisäännöt ovat välttämättömät myös siksi, että eduskunnan lainsäädäntötyö ei halvaannu millään tavalla mahdollisten poissaolojen takia. Omat työtään ohjaavat sääntönsä eduskunta pystyy varmaan tekemään ilman suurta mediakohinaakin.

Pelisääntöjen luomisesta on vielä pitkä matka kansanedustajien varamiesjärjestelmään. Se vaatii perustuslain muuttamista eikä sitä tehdä hätiköiden. Vaikka varamiesjärjestelmässäkin on omat ongelmansa, niin sitä pitäisi nyt vakavasti harkita. Kuukauden tai kahden poissaolon takia ei varaedustajaa vielä kannata kutsua Arkadianmäelle. Lyhyessä ajassa tuskin ehtii edes oppimaan talon tapoja.

Äitiys- ja vanhempienlomat, varusmiespalvelu tai jopa ministerin posti ovat sellaisia poissaolon syitä, joiden takia varamiehen kutsumista poissaolevan tilalle kannattaa harkita. Asiassa on kuitenkin monia eri puolia. Samalla on pohdittava mm. se, mitä muutoksia varamiesjärjestelmä aiheuttaa vaali- ja palkkiolakeihin.

Kainuun Sanomat kirjoittaa rehtorien kapinasta

Yliopistojen rehtorit ovat julistaneet kapinan saadakseen valtiolta lisää rahaa. Perusopetuksen määrärahat polkevat paikallaan, vaikka opetettavien luku kasvaa vauhdikkaasti.

Rehtorit ovat oikealla asialla, mutta heidän uhkauksensa tuntuvat liian kovilta: Tulossopimukset pois, opettajia lomille, uusia opiskelijoita vähemmän, jos rahaa ei lähiaikoina heru lisää.

Yliopistojen opetuksen kohtalo suututtaa, kun tutkimukseen riittää miljardeja ja kun korkeakouluissa tehdään yhä enemmän tilaustutkimusta yritysten hyväksi. Yritykset haluavat tilaamansa tutkimustiedon liikesalaisuuden taakse joskus sellaisissakin tapauksissa, joissa verorahaa on mennyt paljon ja yritysten omaa tukirahaa vähän.

Erityisesti uuden tekniikan opetusta halutaan lisätä. Viimeksi Helsingin seudun yliopistomiehet ja muut asiantuntijat ovat ehdottaneet uuden kansainvälisen yliopiston perustamista pääkaupunkiseudulle. Sinne pitäisi houkutella lahjakkaita opettajia ja opiskelijoita ulkomailta, jotta tietotekniikan taitajia saataisiin täyttämään kasvavaa tarvetta.

Tämä kaikki on perusteltua. Mutta samalla pitää kuunnella myös yliopistojen ja korkeakoulujen alueellisia tarpeita. Pääministeri Paavo Lipposelle on annettava tunnustus puheesta Suomen Akatemian 30-vuotisjuhlassa. Lipponen muistutti nimenomaan korkeakoululaitoksen alueellisista kasvupaineista ja antoi huutia Helsinkiin keskittämiselle.

Hän huomautti, että Suomen korkeimman hengenviljelyn kärki olisi kapeampi, elinkeinotoimintojen perusta huterampi ja yhteiskunnan palvelukyky heikompi, jos korkeakoulujen aluekehityksessä olisi noudatettu "vain tästä talosta esitettyjä neuvoja". Lipponen puhui Helsingin yliopiston tiloissa.

Jos neuvoja olisi noudatettu, esimerkiksi Kajaanissa olisi tuskin ammattikorkeakoulua ja Oulussa yliopistoa. Alueellisen korkeakoulu- ja yliopisto-opetuksen tulevaisuudesta huolestuneet tietävät, että korkeimman opetuksen rahapulassa katseet kääntyvät helposti ammattikorkeakoulujen rahoitukseen.

Helsingin Sanomat julkisti vastikään selvityksen, joka kumosi huhut, että ammattikorkeain rehtorit ovat paremmin palkattuja kuin yliopistojen. Jostakin nämä huhut lähtivät. Kun valtion rahaa tulee ammattikorkeakouluille oppilaiden pääluvun mukaan ja yliopistoille tutkintojen määrän mukaan, uusia silmätikkuja voi löytyä.

Rahaa on aina rajoitetusti niin opetukseen, tutkimukseen kuin sairaanhoitoonkin, Rahanjaon perusteiden selvittelyä on nykyisin tapana sanoa arvokeskusteluksi. Tässä taistossa voittavat liian usein vaikutusvaltaisimmat. Se selvisi jälleen kerran, kun Kuopio ei kelvannut Eläinlääketieteellisen korkeakoulun sijoituspaikaksi. Lipposen madonluvut Helsingin yliopistolle juontuvat tästä yksittäisestä kiistasta, joka kuvaa hyvin koko pääkaupunkiseudun suhtautumista alueelliseen kehittämiseen.

Yliopistojen rehtorien ääntä on kuunneltava. Tulevaisuuspakettiaan rustaava hallitus joutuu toteamaan, että ilman tasokasta yliopistokoulutusta ei voi syntyä tasokasta tutkimusta. Näihin molempiin sijoittaminen on ehkä tärkeintä tulevaisuuden varmistelua.

Kaleva kirjoittaa teknologiaosakkeiden kurssiromahduksesta

Teknologiaosakkeiden kurssien putoaminen kielii yliarvostuksesta, jota nyt puretaan. Pörssisijoittajien pitää ymmärtää riski ja pelata vain omilla rahoillaan.

Pörssikurssit ovat aivan viime päivinä vaihdelleet jyrkästi. New Yorkin pörssissä Nasdaq-indeksi putosi maanantaina ennätyksellisen paljon, kun taas teollisuusosakkeiden kursseja mittaava Down Jones kohosi.

Teknologiaosakkeiden suuren halpenemisen keskeinen aiheuttaja on Microsoft, jonka todettiin syyllistyneen Yhdysvaltain kartellilakien rikkomiseen eli yhtiö on pitänyt yllä monopolivoimaansa kilpailua rajoittavilla keinoilla. Bill Gatesin luomuksen arvosta katosi hetkessä lähes 500 miljardia markkaa. Sijoittajat pelkäävät myös, että pitkäaikainen vetoomusprosessi voi haitata Microsoftin liiketoimintaa.

Amerikkalaiset sijoittajat ovat saaneet muistutuksen: jos teknologiayrityksen lippulaivan arvosta katoaa hetkessä 15 prosenttia, sama voi toistua muissakin yrityksissä.

Myös meillä sijoittajien hurja innostus on usean vuoden ajan kohdistunut teknologiayrityksiin. Kultakuume on edennyt nyt myös suomalaisiin koteihin. Kansa on jonottanut osakkeita, vaikka ei aina edes tiedä, mitä on ostamassa. Usko teknologia-, media- ja telekommunikaatioyritysten tulevaisuuteen on kuitenkin vankka.

Elämme kahden aikakauden murrosvaiheessa: tavaran tuotantoon perustuva teollisuusyhteiskunta on vaihtumassa tiedon tuotantoon, internetiin ja verkostoihin nojaavaan järjestelmään. Suhdannevaihteluiden perusmekanismit eivät kuitenkaan ole mihinkään kadonneet. Uudessa taloudessa, verkostoyhteiskunnassa romahdus voikin olla pahempi kuin koskaan, kun kaikki ovat sidoksissa toisiinsa.

Aivan viime päivien huimat heilahtelut ovat olleet vakava muistutus siitä, että osakesijoittamisella on aina riskinsä. Markkinoiden käyttäytyminen on aina myös psykologiaa. Rahansa voi menettää, jos lasku jatkuu jyrkkänä eikä malta pysyä rauhallisena - tai siihen ei ole varaa. Todennäköisesti käsillä on korjausvaihe eli teknologiayritysten kursseista puhaltuu liika ilma pois. Samalla on alkanut akanoiden erottelu jyvistä.

Kotitaloudet ovat perinteisesti olleet vakaita sijoittajia. Kun pankkitallettamiselta menee ensi kesänä viimeinenkin kilpailuetu, korkojen verottomuus, markkinoille on tulvimassa rahaa, joka etsii hyviä sijoituskohteita. Pankkien korkotuotteet eivät ehkä ole kilpailukykyisiä pörssi- ja rahastosijoituksiin verrattuna. Tämä lisää kysyntää pörssissä ja nostaa hintoja.

Kotitalouksien kannattaa kuitenkin muistaa, että veronmaksajat ovat pelastaneet heidän säästönsä kerran - pankkitukena. Toiseen pelastusoperaatioon ei ole varaa. Onneksi kuitenkin moni asia on nyt toisin kuin vuosikymmen sitten. Yritykset ovat kunnossa ja kestävät taantumaa aikaisempaa paremmin, korko on alhaalla ja kotitaloudet pelaavat omilla rahoillaan. Hintataso nousee jo liian nopeasti. Tämä on syytä tiedostaa, sillä taantuma on usein alkanut nopeasti kiihtyvästä inflaatiosta

Keskisuomalaisen mukaan pitkien eduskuntapoissaolojen uudet säännöt ovat välttämättömiä

Eduskunnassa syntynyt yhteisymmärrys pelisääntöjen laatimisesta kansanedustajien pitkäaikaisia poissaoloja varten esti uhkaamassa olleen hankalan yhteentörmäyksen Esko Ahon lomapyynnön käsittelyssä. Aho itse vielä pehmensi tilannetta vetämällä hakemuksensa pois siihen saakka kunnes tämänkaltaisista tapauksista on saatu yhtenäinen menettelytapaohjeisto.

Ahon hakemuksen käsittelyyn oli jo sekoittumassa monenlaisia muitakin taustapaineita ja intohimoja kuin pelkästään eduskunnan työhön ja kansanedustajan tehtävien hoitoon liittyviä käytännön ongelmia. Vähäisin näistä sivuvaikutteista ei ollut se, että harvinaisessa lomapyynnössä nähtiin myös oppositiojohtajan oman profiilin nostoa ja kansanedustajuuden merkityksen vähättelyä.

Sosialidemokraattien taholla pidettiin varsin pahana, että Aholle tässä yhteydessä on ehditty jo sovitella valtiomies-statusta, joka puoltaisi erityiskohtelua Harvard-kauden järjestelyissä.

Aholla itsellään ei ole osaa eikä arpaa henkilöönsä tai asemaansa koskevien ajatusrakennelmien syntyyn. Hän on tietoisesti pitänyt matalaa profiilia, eikä ole halunnut tehdä hakemuksestaan, sen käsittelystä tai omista jatkosuunnitelmistaan etukäteen suurta numeroa.

Tämänkaltainen asia on eduskunnalle uusi, eikä pitkäaikaisten poissaololupien myöntämistä varten selvää ohjeistoa ole. Eduskunnan uuteen työjärjestykseen perustuvan käytännön mukaan puhemiesneuvosto myöntää enintään viikon vapautukset eduskuntatyöstä, ja täysistuntoon viedään puhemiesneuvoston valmistelemina tätä pidemmät tapaukset. Lainsäädännöllisiä esteitä pitkiinkään poissaoloihin ei ole, mutta ei ole myöskään ohjeistoa siitä, millaisiin tarkoituksiin vapautuksia myönnetään.

Lähtö Yhdysvaltoihin Harvard-yliopistoon luennoimaan ja opiskelemaan ei huipputason aktiivipoliitikolle ole aivan rutiinijuttu, liittyyhän siihen myös uran kannalta selviä riskejä. Rapakon takaa tullut kutsu perustui Ahon pitkään poliittiseen ja valtiolliseen uraan, eikä ihmetellä sovi, että saaja sitä arvostaa. Harvard-kautta tuskin on mahdollista sovitella ajallisesti eikä tämänkaltaisia tilaisuuksia satu kohdalle kovin usein. Ahon lähtöhaluja ei sovi ihmetellä.

Eduskunnan tulevaa pelisäännöstöä ei pidä ymmärtää vain Esko Ahon tapausta varten tehdyksi. Todennäköistä on, että kansainvälistymiskehitys heijastuu yhä enemmän myös Suomen parlamenttiin ja jatkossa löytyy muitakin kansanedustajia, jotka tarvitsevat pidempää vapautusta kansainvälisiä julkisia tehtäviä tai muita vastaavanlaisia toimintoja varten. Ahon Harvard-projekti sysäsi nyt liikkeelle uudistustyön, joka olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin.

Savon Sanomien mukaan uudet poissaolosäännöt tehtävä huolella

Keskustan puheenjohtaja Esko Aho vältti tiistaina nöyryytyksen, jonka hän oli saamassa eduskunnan enemmistöltä. Aho pyysi, että hänen anomuksensa pitkästä poissaolosta käsiteltäisiin vasta sen jälkeen, kun eduskunta on saanut valmiiksi yhtenäiset pelisäännöt vastaavia tapauksia varten.

Puhemies Riitta Uosukainen tulkitsi Ahon vetäneen anomuksensa pois. Ilman Ahon pyyntöä hänen anomuksensa olisi hylätty iltapäivän täysistunnossa.

Mitä takeita Aholla sitten on, että hänen aikeisiinsa keskeyttää eduskuntatyö kymmeneksi kuukaudeksi suhtauduttaisiin myöhemmin yhtään sen myönteisemmin?

Ei mitään. Asiasta tähän mennessä käydyssä keskustelussa on selvinnyt, että valtaosa kansanedustajista tuskin haluaa väljentää nykyistä poissaolokäytäntöä Ahon kannalta tarpeeksi paljon. Ehkä osa antaa puoluepolitiikan ohjailla näkemyksiään. Voi olla, että joillekin Ahon henkilö on kuin punainen vaate. Silti jäljelle jää tärkeitä periaatteellisia ongelmia, jotka eduskunnan on huolellisesti käytävä läpi.

On huomattava, että eduskunnalla on jo nyt poissaoloja koskevat pelisäännöt. Vanhan valtiopäiväjärjestyksen ja uuden, runsas kuukausi sitten voimaan tulleen perustuslain mukaan eduskunta on harkintansa mukaan voinut myöntää kansanedustajalle hyväksyttävästä syystä vapautuksen edustajantyöstä. Vakiintunut käytäntö on vuosikymmenet ollut, että pitkiä poissaoloja ei yksityisistä syistä kuitenkaan ole edes haettu.

Minkäänlaisia juridisia esteitä tähän ei ole ollut olemassa, niin kuin valtiosääntöoppineet eduskunnan puhemiesneuvostolle viime viikolla selittivät, vaan kyse on ollut käytännössä vakiintuneista kirjoittamattomista pelisäännöistä.

Kukaan ei ottanut esille tarvetta muuttaa pelisääntöjä ennen kuin Aho julkisti aikeensa lähteä opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Jos tarve kuitenkin on ollut olemassa, on onnetonta, että se nousi pintaan tällä tavalla.

Jos eduskunta nyt ryhtyy laatimaan uusia pelisääntöjä, Ahon haamu väijyy koko ajan taustalla. Toivottavasti eduskunta siitä huolimatta kykenee kiihkottomaan ja periaatteelliseen pohdintaan. Uusia pelisääntöjä ei tehdä Ahoa varten, vaan niiden pohjalta on kyettävä toimimaan pitkään. Siksi ei ole järkevää odottaa, että pelisäännöt saataisiin valmiiksi muutamassa päivässä, kuten on toivottu. Valmistelun on oltava huolellista.

Peruskysymys on, millaisilla syillä kansanedustajalle voidaan myöntää pitkä, kuukausia kestävä vapautus edustajantyöstä. Perustuslaki takaa oikeuden vapautukseen, jos kansanedustaja valitaan Euroopan parlamenttiin tai jos hän suorittaa asevelvollisuuttaan. Selvää on, että vapautuksen saa sairauden vuoksi. Nykyisen käytännön mukaan eduskunta myöntää myös äitiyslomaa. Mitkä muut syyt voisivat olla hyväksyttäviä?

Ilmeistä on, että eduskunta myöntäisi jo nykyisillä pelisäännöillä vapautuksen, jos esimerkiksi YK pyytäisi kansanedustajan rauhanvälitystehtävään. Mahdollisuudesta keskusteltiin puhemiesneuvoston perjantaisessa kokouksessa, jossa äänestettiin Ahon anomuksesta. Onko opiskelu tai muu yksityinen syy hyväksyttävä? Mm. siihen uusia pelisääntöjä laadittaessa on otettava kantaa.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle