Muut lehdet torstaina 6.4.2000

Hämeen Sanomat pohtii pörssikurssien vuoristorataa

Osakesijoittajat ovat epävarmoja. Niin Helsingin pörssi kuin maailman johtavat pörssitkin sahaavat toisena päivänä ylhäältä alas ja seuraavana päivänä päinvastoin. Perinteisen niin sanotun "savupiipputeollisuuden" osakekurssien kehitys on ollut suhteellisen vakaata toisin kuin teknologia- ja Internet-yhtiöiden.

Kuluvan vuoden alussa tehtailtiin uusia pörssiennätyksiä, mutta ei kulunut monta päivää, kun alkoi tapahtua. Erityisesti teknologiayritykset joutuivat nopeasti kierteeseen, jossa niiden pörssikurssit laskivat jopa useita kymmeniä prosentteja. Alavire jatkuu, ehkäpä vielä kiihtyvänä.

Kurssilaskun pelossa arimmat osakesijoittajat ovat siirtäneet omistuksiaan teknologiaosakkeista vakaampiin perinteisen teollisuuden osakkeisiin, joiden kurssinousua monet nyt hartaasti odottavat.

Suomen valtion odotukset varsinkin Sonera-osakkeista ovat olleet korkealla. Viime päivät ovat kuitenkin osoittaneet, että heilahtelut ovat hyvin nopeita ja täysin ennalta arvaamattomia. Esimerkiksi Soneran kurssi putosi maanantaina yli viisitoista prosenttia, mikä merkitsi sitä, että pörssiyhtiön markkina-arvosta putosi pois kolmannes, liki viisikymmentä miljardia markkaa.

Maailmalla samoin kuin Suomessa on syntynyt valtava määrä uusia pörssiyhtiöitä, joiden toiminta pohjaa uuteen teknologiaan. Suomessakin toteutetut annit ovat tehneet sadoista suomalaisista miljonäärejä. Teknologiayritysten markkina-arvot ovat nousseet pilviin.

Useimpien teknologiayritysten arvostukset ovat edelleen täysin ylimitoitettuja, vaikka niiden osakekurssit ovat heilahdelleen voimakkaasti ja olleet viime päivinä syöksykierteessä. Monen teknologiayrityksen osakekurssi on pudonnut huippuarvosta alle puoleen tai ainakin kymmeniä prosentteja. Pudotus näyttää jatkuvan. Varmaa onkin, että lähitulevaisuudessa jyvät erottuvat akanoista niin meillä kuin muualla.

Pörssikurssien jyrkkä pudotus ja heilahtelu on kaikille terveellinen muistutus niistä riskeistä, joita osakesijoittamiseen liittyy. Varsinkin lainarahalla pörssiosakkeita hankkineen on tiedostettava riskit. Laina korkoineen on maksettava pois siinäkin tapauksessa, että osakesalkulta putoaa pohja.

Teknologiaosakkeiden alamäen aikana on ollut huojentavaa havaita, että raha ei ole pörssistä kadonnut. Esimerkiksi Helsingin pörssin Hex-indeksi ei ole laskenut paljon, koska Nokia on pudonnut vain vähän ja pörssisijoituksia on siirtynyt perinteisiin metalli- ja metsäteollisuuden osakkeisiin.

Kansan Uutiset kysyy joko pörssikupla puhkeaa

Helsingin pörssi on viime päiviä näyttänyt osakepeliin tottumattomillekin, mikä riski osakeomistukseen liittyy. Osakkeiden arvot saattavat heitellä varsin rajusti. Erityisen suurella kiinnostuksella on seurattu, miten käyttäytyvät informaatioteknologian (IT) yritysten kurssit.

Näitä yrityksiähän on viime aikoina pörssiin pyrkinyt useita ja jotkut kolkuttelevat yhä vielä ovella.

Kun Microsoft-yhtiö todettiin Yhdysvalloissa rikkoneen maan kartellilakeja, niin se vaikutti välittömästi koko alaan eri puolilla maailmaa. Sillä on oma heijastusvaikutuksensa myös Helsinkiin. Lähes kautta linjan IT-yritysten osakkeet ovat olleet laskussa.

Helsingin pörssi on kooltaan sen verran pieni, että täällä erityisesti Nokian ja myös Soneran kurssin vaihtelut vaikuttavat kaikkeen muuhun. Kun Nokia laskee, muut seuraavat perässä.

Vaikka pörssihuumassa ei ehkä ole oltu vielä taannoisten lamaa edeltäneiden hullujen vuosien tasolla, niin aika hurjalta meno on vaikuttanut. Erityisen huolissaan on syytä olla, kun osakkeita on alettu jälleen ostaa entistä suurempia eriä lainarahalla. Tällainen kehitys on ollut voimistumassa viime kuukausina. Kokemus osoittaa, että siitä ei hyvää seuraa.

Pienimmät teknologiayritykset ovat kääntyneet nyt rajuun laskuun, kuten monet analyytikot jo ennakoivatkin. Varoitteluista huolimatta myös monet piensijoittajat jonottivat tuntikausia, huonoakin tulosta tekevien IT-yritysten porteilla, kun ne merkkauttivat osakkeitaan.

Joillakin näistä yrityksistä voi toki olla menestymismahdollisuuksia, mutta ei Suomen kokoisessa taloudessa välttämättä kaikilla. Onko IT-kupla nyt sitten puhkeamassa? Jotensakin järjetöntä on ollut ainakin se, että esimerkiksi jonkun pienellä liikevaihdolla toimivan interaktiivisen sataman pörssiarvo on moninkertainen verrattuna vakavaraiseen metsäyhtiöön.

Tietyn alan osakekurssien lasku aiheuttaa helposti lumipalloilmiön. Suomessakin teknologiayritysten ohella elintarviketeollisuuden, energian, kaupan, kuljetuksen ja liikenteen sekä sijoitustoiminnan indeksiluvut ovat miinuksella vuoden takaiseen aikaan verrattuna.

Toisaalta jo pitempään pörssissä olleiden tekno-osakkeiden kurssi on yhä 2-3 kertaa korkeampi kuin vuosi sitten.

Viime päivinä mm. Helsingin Puhelimen ja Soneran kurssit ovat kuitenkin pudonneet kovaa vauhtia. Molempien yritysten osakkeita on paljon tavallisilla kansalaisilla. Valtion paljon kiistelyä aiheuttaneesta kuvitteellisesta Sonera-potistakin on nyt kadonnut taivaan tuuliin lähes puolet.

Ymmärrettävästi monet pörssipeliin perehtymättömät tavalliset kansalaiset ovat ymmällään. Myyntienerien koosta on voinut päätellä, että myyjien joukossa on paljon juuri hermostuneita piensijoittajia. Taas on käymässä niin, että iso raha joko odottaa kärsivällisesti parempia aikoja tai on osannut päästä spekulatiivisista osakkeista eroon ajoissa jo silloin, kun niistä on voinut kääräistä kunnon voitot.

Keskisuomalaisen mukaan kunnallishallintokin kaipaa johtajuutta

Suomalainen kunnallishallinnon johtamiskäytäntö erottelee omiin pilttuisiinsa poliittisen vallan ja virkavallan. Kunnan palkkapomo toimii toisaalla, toisaalla hääräävät kunnanhallitusten sekä valtuustojen luottamusmiesjohtajat. Yhteispelin on tässä systeemissä toimittava kitkattomasti. Aina näin ei tapahdu.

Kunnanjohtajan on tasapainoiltava erilaisten näkemysten ja intressien ristipaineissa, mikä toisaalta on demokraattista ja hyvää, mutta toisaalta se asettaa ahtaita raameja virkajohtajan luovuudelle. Todella vahvaa kunnallisjohtajuutta tässä järjestelmässä harvemmin pääsee kehittymään.

Luottamusmiesportaan ja virkajohtajien vastuunjako ja vallan tasapaino eivät käytännön tasolla ole selkeitä ja ongelmattomia. Jotta isäntien ja renkien suhde olisi kunnossa, valtuustojen ja kunnanhallitusten kärkimiesten tulisi kunnan asioiden tuntemuksessa ja päätösten perusteiden osalta olla tasavahvassa asemassa virkamiesvallan kanssa.

Moniko valtuuston puheenjohtaja kuitenkaan ehtii normaalin leipätyönsä sivussa perehtymään virkamiesvalmistelun paperivuoriin ja erottelemaan siitä olennaisen?

Kunnanhallitusten puheenjohtajilla lienee sama ongelma. Monissa tapauksissa kuntien kärkitehtäviin rekrytoitaessa joudutaan yhtenä valintakriteerinä käyttämään sitä, kuinka hyvin asianomainen voi käyttää työ- tai vapaa-aikaansa kunnallisten asioiden hoitoon.

Uusi kunnallislaki mahdollistaa muidenkin mallien soveltamisen kuntien kärkitehtävissä. Niinsanotun pormestarimallin käyttöön otolla olisi mahdollista selkeyttää byrokraattista ja moniportaista hallintojärjestelmää ja samalla poistaa päätöksenteon kitkatekijöitä. Ennakkoluulottomalla organisaatioremontilla jäykkäliikkeinen kunnallishallinto voitaisiin rakentaa vastaamaan paremmin tämän päivän vaatimuksia.

Pormestarimalleja on esille heitetty ainakin kaksi. Kunnanhallituksen ja valtuuston puheenjohtajan tehtävien yhdistäminen toisi hallintoon vahvan poliittisen johtajan, jonka työ vaatii asialle omistautumista kokopäiväisesti. Tämä malli yksinkertaistaisi hallintoa ja korostaisi luottamusmiesportaan, ennen muuta valtuuston roolia.

Valtuuston toimikaudekseen valitseman kunnanjohtajan ja hallituksen puheenjohtajan töiden yhdistäminen tavallaan palauttaisi kunnallishallintoon ennen vuotta 1976 vallinneen tilanteen. Omat hyvät puolensa tähänkin malliin sisältyvät, mutta myös piileviä ongelmia, esimerkiksi virkajohtajan määräaikaisuudesta syntyviä tai sitten mallin mahdollistamasta "kunnanjohtajapuolueen" pesiytymisestä hallintoon.

Kunnallishallinnon muutostrendit ovat ilmassa, mutta järjestelmään pesiytynyt tuttuun ja turvalliseen pitäytyvä vanhoillisuus estää tehokkaasti liian railakkaat remonttipyrkimykset. Kunnallisseminaareissa näistäkin ideoista viriää aina vilkasta ja myötämielistä keskustelua. Sitten luottamusmiehet palaavat kuntiinsa manailemaan vaikutusvaltansa vähäisyyttä, virkamiesten asiantuntijamahtia ja kunnallisbyrokratian tehottomuutta.

Savon Sanomien mukaan Suomi syö päätään

Yliopistojen ja korkeakoulujen rehtorit ilmoittivat viime viikolla, että he eivät aio allekirjoittaa opetusministeriön ensi vuodelle esittämiä tulossopimuksia, jos heidän edustamilleen oppilaitokselle ei turvata riittävää rahoitusta. Rehtoreiden mukaan esitetyissä tulossopimuksissa yliopistojen velvoitteita lisätään, mutta samaan aikaan opetukseen ja perustutkimukseen suunnattavia määrärahoja aiotaan vähentää.

Rehtoreiden kapinarintamassa on luonnollisesti mukana Kuopion yliopiston rehtori Petteri Paronen. Kuopion yliopisto ja opetusministeriö eivät vielä ole käyneet neuvotteluita ensi vuoden budjetista, mutta Parosen mukaan näyttää jo nyt selvältä, että perustoimintoihin saatava raha vähenee ensi vuonna 4-5 miljoonalla markalla (SS 4.4.).

Tilannetta kiristää lisäksi budjetin rakenteen muuttaminen niin, että atk-verkon ylläpitämiseen aikaisemmin erikseen osoitetut määrärahat putoavat pois.

Paronen on samaa mieltä kollegoidensa kanssa: jos tilanteeseen ei tule korjausta, on edessä opetuksen karsiminen ja opiskelijoiden sisäänoton rajoittaminen.

Rehtorit eivät ole huoliensa kanssa yksin. Opiskelijat ovat tuskastuneita siihen, että opetusta on jo itse asiassa jouduttu karsimaan. Esimerkiksi luentoja ei kaikissa oppiaineissa järjestetä samalla tavalla kuin ennen. Se taas merkitsee kirjatenttien määrän lisääntymistä. Kaikkea ei kuitenkaan voi korvata kirjatenteillä.

Pahimmissa tapauksissa opinnot ovat saattaneet viivästyä sen vuoksi, että kurssivaatimuksiin sisältyvää opetusta ei ole kyetty järjestämään. Opetusministeriö myöntää yliopistojen pulan: määrärahat ovat pienentyneet. Opetusministeri Maija Raskin (sd.) mielestä yliopistot on nostettava laman kaivamasta kuopasta samaan tapaan kuin muut koulut ja oppilaitokset (SS 1.4.).

Rask laskee, että yliopistojen perusrahoitukseen on tällä vuosikymmenellä syntynyt 660 miljoonan markan vaje, joka pitäisi kuroa umpeen kuudessa vuodessa. Se tarkoittaisi 110 miljoonan markan vuosipanostusta. Ei kuitenkaan riitä, että yliopistoväki ja opetusministeriö näkevät ongelman samalla tavalla: myös hallitus kokonaisuudessaan on saatava vakuuttuneeksi, että jotakin on tehtävä.

Valtiovarainministeriö luonnollisesti huomauttaa, että opetusministeriö hoitakoon asian kuntoon oman budjettikehyksensä sisällä. Se on kuitenkin vaikeaa, koska opetusministeriön budjettikehys on ahdas - niin kuin tietysti kaikkien muidenkin ministeriöiden.

Tasokas yliopistoissa annettava opetus ja perustutkimus on ratkaisevan tärkeää, jotta Suomen kaltainen pieni maa kykenisi selviytymään kansainvälistyvän talouden paineissa. Toistaiseksi olemme menestyneet hyvin. Ei ole sattumaa, että Nokia on suomalainen yritys. Uudet nokiat saattavat kuitenkin jäädä syntymättä, jos Suomi jatkuvasti syö omaa päätään. Sitä yliopistojen määrärahoista tinkiminen kuitenkin juuri tarkoittaa.

Hallituksessa valmistellaan parhaillaan tulevaisuuspakettia, nippua toimenpiteitä, joilla Suomen mahdollisuuksia selviytyä yritetään turvata. Valtiovarainministeriö haluaa pakettiin kertaluonteisia panostuksia, jotka eivät jää rasittamaan valtion budjettia jatkuvasti. Voitaisiinko yliopistojen kohdalla kuitenkin tehdä poikkeus? Määrärahavajeen hoitaminen kuntoon olisi mahdollista nopeammassakin aikataulussa, kuin mitä Rask esittää.

Pään on oltava kunnossa, jotta käsiä ja jalkoja voisi liikuttaa järkevällä tavalla. Ilman päätä ei ole tulevaisuutta.

Demari pohtii vastuullista lakko-oikeutta

Kuin taikasauvasta käynnistyy keskustelu lakko-oikeuden rajoittamisesta aina, kun työmarkkinaneuvotteluissa on tultu tiukimpiin vaiheisiin ja ammattiliitot käyttävät täysin laillisesti työtaistelua tai sen uhkaa apunaan. Kyse on lähinnä refleksinomaisesta hokemasta eikä tosiasioihin ja kansainvälisiin vertailuihin perustuvasta pohdinnasta.

Maltillisesta harkintakyvystään tunnettu SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on todennut viimeksi tällä viikolla, että Suomessa on suhteellisen vähän työtaisteluja ja meillä on kehittynyt sovittelujärjestelmä. Hän torjuu lainsäädännölliset rajoitukset lakko-oikeuteen, joka on yksi sivistyneen yhteiskunnan tunnusmerkki.

Euroopan unionin alueella Suomi ei lukeudu harvalakkoisimpiin maihin, mutta ei ole myöskään lakkoherkin. Lakkoihin liittyvän lainsäädännön tiukuudessakin asetumme keskivaiheille. Näin ollen väitteet kansainvälisen maineen menetyksistä työtaistelujen vuoksi ovat liioiteltuja.

Lakot ja lakonuhat ovat tavanomainen osa liittokierrosta, jollaisen kanssa tänä keväänä on oltu tekemisissä. On kuitenkin syytä muistaa, että varsinaisiin työtaisteluihin on jouduttu sangen harvoissa tapauksissa. Pikemminkin liittoneuvottelut ovat sujuneet vähäisemmin yhteenotoin, kuin mitä liittokierrokselle mentäessä ennakoitiin.

Äskettäin kemian- ja kuljetusaloilla koetut lakot olivat järeätä luokkaa ja aiheuttivat tuntuvia taloudellisia menetyksiä. Ne eivät kuitenkaan karanneet missään vaiheessa vastuullisista käsistä eivätkä siten antaneet perusteita lakko-oikeuden rajoittamiselle. On ammattiliittojen etu, ettei rajoitusvaatimuksille anneta aihetta jatkossakaan.

Pääministeri vetosi avainalojen lakkojen lopettamisen puolesta ja myös ammattiyhdistysliikkeen johdossa pidettiin nopeaa sopimuksiin pääsyä tärkeänä. Osana suomalaista työmarkkinakulttuuria ovat joskus lakot, mutta niistä halutaan yhteistuumin aina mahdollisimman pian pois.

Kevään työtaistelut ovat hankaloittaneet yritysten toiminnan lisäksi myös kansalaisten arkista elämää, vaikka ammattiliitot pyrkivät asettamaan toimintansa niin, että lakkojen vaikutukset kohdistuisivat ennen muuta työnantajiin. Joidenkin mielipidemittausten kansalaismielipide liiasta lakkoilusta perustuu kuitenkin muuhun kuin tosiasioihin.

Työmarkkinoiden pelisääntöjen ajantasaisuudesta on tarpeellista käydä keskustelua, mutta sitä tasapainoisempaa ja harkitumpaa se on, mitä rauhallisemmissa oloissa asioita pohditaan. Samalla kannattaa pitää mielessä, että työtaistelujen kiihdyttämät tunnelmat liittyvät lähinnä ajankohtiin, jolloin ei ole kyetty sopimaan yhdessä kattavasti palkoista ja työehdoista.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle