Pieni osa psyykkisistä häiriöistä kärsivistä lapsista saa hoitoa
Suuri osa psykiatrisen hoidon tarpeessa olevista lapsista jää kokonaan ilman hoitoa, jolloin lapsen ongelmat pitkittyvät.Kaikkiaan yli viidennes 8-9-vuotiaista lapsista kärsii jonkinlaisista psyykkisistä häiriöistä ja hoidon tarpeessa ikäluokasta on noin yhdeksän prosenttia.
Tutkimuksen mukaan vain reilu kolme prosenttia kaikista lapsista ja vajaa 28 prosenttia hoidon tarpeessa olevista oli käynyt psyykkisen syyn takia asiantuntijan vastaanotolla viimeisten kolmen kuukauden aikana.
Hoitamattomuus näkyi häiriön pitkittymisenä. Kaikkiaan 7,5 prosentilla lapsista psyykkinen häiriö oli kestänyt yli kolme vuotta.
Tiedot ilmenevät laajasta suomalaisten lasten mielenterveyttä selvittäneestä tutkimuksesta, joka on tehty Helsingin, Kuopion, Oulun ja Tampereen yliopistojen lastenpsykiatristen yksiköiden yhteistyönä. Kaikkiaan tutkimuksessa on haastateltu noin 6 000 lasta.
Tutkimuksen pohjana olevat perusteelliset haastattelut on tehty jo kymmenen vuotta sitten, ja sittemmin aineistosta on tehty useita väitös- ja seurantatutkimuksia. Nyt tutkimuskokonaisuus on julkaistu tieteellisessä aikakausisarjassa European Child and Adolescent Psychiatry.
Lastenpsykiatrian professori Fredrik Almqvist Helsingin yliopistosta on vakuuttunut, että tilanne ei ole muuttunut ainakaan parempaan suuntaan. Päinvastoin lastenpsykiatrien kokemusten mukaan tutkimuksiin tulee yhä vaikeammin häiriintyneitä lapsia.
Poikien ongelmat kestävät kauemmin
Pojilla on selvästi enemmän psyykkisiä häiriöitä kuin tytöillä ja poikien häiriöt ovat myös useammin vakavia ja pitkään jatkuvia. Tutkimuksessa haastatelluista pojista lähes 30 prosentilla ja tytöistä noin 13 prosentilla havaittiin jonkinasteisia psyykkisiä häiriöitä.
Useammalla kuin joka kymmenennellä pojalla psyykkinen häiriö oli kestänyt yli kolme vuotta. Tyttöjen psyykkisistä häiriöistä vain vajaat neljä prosenttia oli pitkäkestoisia. Pojat kärsivät etenkin masennuksesta sekä käytös- ja uhmakkuushäiriöistä, tyttöjä taas vaivaa yleisimmin ahdistushäiriö.
Ehjä perhetausta sekä hyvä sosiaalinen asema näyttävät tutkimuksen mukaan suojaavan lasta ongelmilta. Myös vakiintunut asuinalue on lapsen psyykkiselle kehitykselle suopeampi asuinympäristö, kuin alueet, joilta väki vähenee tai kasvaa vauhdilla.
Esikoisilla ongelmia, kaksoslapset pärjäävät
Lapsilla, joilla oli sisaruksia, näytti olevan ainokaisia harvemmin ongelmia koulussa, mutta useammin taas kotona.
Perheen esikoisella oli nuorempia sisaruksia useammin ongelmia sekä kotona että koulussa, sanoo lastenpsykiatri Ilona Luoma. Hän kuitenkin lohduttaa esikoisia sillä, että aiempien tutkimusten mukaan perheen esikoiset pääsevät usein pisimmälle elämässään.
Kaksoslapsilla esiintyi käyttäytymishäiriöitä ja tunne-elämän ongelmia opettajien arvion mukaan puolta harvemmin kuin muilla lapsilla. Professori Irma Moilanen Oulun yliopistosta tarjoaa tähän selitykseksi sitä, että kaksoslapset eivät kärsi yksinäisyydestä ja sisaruksen läheisyys auttaa lasta sopeutumaan myös koulussa.
Erityisluokkien lapsille enemmän ymmärtämystä
Psyykkisiä häiriöitä on keskimääräistä enemmän myös lapsilla, joiden älylliset valmiudet käsitellä asioita ovat muita heikommat.
Mukautettua opetusta tai harjaantumiskoulua käyneistä lapsista jopa yli kolmanneksella oli masennusta tai muita psyykkisiä oireita, sanoo ylilääkäri Sirkka-Liisa Linna Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Linna katsookin, että näiden lasten pitäisi saada paljon nykyistä enemmän ymmärtämystä ongelmilleen.
Uusina riskitekijöinä levottomuus ja tietotulva
Nyt kutsuntaikään ehtineitä poikia haastatellaan parhaillaan uudelleen. Laaja ja perinpohjainen haastatteluaineisto olisi ehtymätön lähde vielä monille tutkimuksille. Suomen Akatemian rahoitus riitti aikoinaan vain aineiston keruuseen.
Kokonaan uusikin tutkimus olisi tarpeen, sillä lasten ongelmien kirjo ja riskitekijät muuttuvat. Uudet riskitekijät liittyvät Almqvistin mukaan yleiseen levottomuuteen ja lasten käsityskyvyn ylittävään tiedon tulvaan.
Kaikenlainen multimedia valtaa tilaa kasvavien lasten aivoissa jopa siinä määrin, että se saattaa vaikuttaa jopa aivojen kehitykseen, epäilee Almqvist.
STT-MH
7.4.2000
