Suomessa tasa-arvo kärkipäätä
Naiset vielä aliedustettuina tieteen huipulla
EU-komission hiljattain julkaiseman vertailun mukaan Suomen professorikunta on naiseudessaan maailman huippua: vuonna 1998 jopa miltei joka viides professoreistamme oli nainen. Ohi ylsi vertailussa vain Turkki parilla prosenttiyksiköllä.
Ranskassa, Espanjassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa naisia on professorikunnasta runsas 13 prosenttia, Ruotsissa, Norjassa ja Italiassa noin 11 prosenttia. Irlannissa, Hollannissa ja Itävallassa naisten osuus jää alle viiteen prosenttiin, ja monessa muussakin EU-maassa alle kymmeneen prosenttiin.
Suomen erottuminen tilastossa ei tosin ole aivan aitoa. Juuri 1998 apulaisprofessorit muuttuivat meillä alemman palkkaluokan professoreiksi ja samalla naisten osuus professoreista hypähti 13 prosentista 18 prosenttiin.
Eri tason apulaisprofessoreina työskentelee muuallakin huomattavasti enemmän naisia kuin ylimmissä professuureissa.
Aika ei auta
Tilastoja tutkiessa kannattaa myös muistaa, että suomalaisnaiset alkoivat vallata tiedemaailmaa varsin varhain. Naistutkijoiden mielestä tasa-arvon olisi kohtuuden nimissä pitänyt edetä jo pitemmälle myös tutkimuksen huipulla.
EU-raportissa huomautetaan, ettei odottelu riitäkään. Aika ei vie tasa-arvoa eteenpäin erityisen tehokkaasti, sillä keskimäärin EU-maissa naisten osuus professorikunnasta lisääntyy vain 0,5-1 prosenttiyksikköä vuodessa.
Vaikka naisten osuus tohtoritasoon asti kasvaa vauhdilla, ylimmät virat ja asiantuntijatehtävät pysyvät sitkeästi miesten käsissä ja koulutetut naiset hukataan.
Uraputki vuotaa, todetaan raportissa. Professorivertailussa herättää huomiota se, että sukupuolijakauma on epätasa-arvoisiksi epäillyissä Etelä-Euroopan maissa usein Pohjois-Eurooppaa tasaisempi.
Yhdeksi syyksi arvellaan sitä, että pohjoisessa professorin virka on arvostetumpi ja paremmin palkattu.
Miesten mekanismit
Tällä haavaa Suomen professorikunnan naisistuminen tuskin kiihtyy, sillä viime vuosina jopa puolet professorinviroista on ryhdytty täyttämään avoimen haun sijasta kutsumalla. Tämä vähentää tehokkaasti naisten nousua akateemisen virkapyramidin huipulle.
Vuonna 1998 uusista kutsutuista professoreista oli naisia vain 14 prosenttia, kun normaalihaussa olevista viroista 27 prosenttia meni naisille.
Suomen Akatemian tuoreessa naisten tutkijanura -selvityksessä todetaankin ykskantaan, että virkojen täyttäminen ilman kaikille avointa hakua on osoittautunut miehiä suosivaksi mekanismiksi.
Kutsuviroista tehtiin eduskuntakysely 1998, jolloin opetusministeri Olli-Pekka Heinonen (kok). ilmoitti opetusministeriön vuonna 1999 selvittävän virkojen täytössä tapahtuneita muutoksia myös tasa-arvon kannalta.
Kutsuvirkoja ei sitten kuitenkaan ole alettu erikseen tilastoida, kerrotaan ministeriöstä. Vuoden 1998 luvut ovat peräisin Professoriliiton selvityksestä.
Urakatkot esteenä
EU:n julkaisemassa raportissa pohditaan myös tasa-arvon taustoja ja annetaan suosituksia tilanteen kohentamiseksi.
Kirjoittajat painottavat, että sukupuolten kohteleminen tiukasti samoin perustein ei ole erityisen tasa-arvoista. Kun hakijoiden kokemusta vertaillaan vuosien ja tieteellisten julkaisujen määrien perusteella, äitiys- ja vanhempainlomansa käyttäneet naiset ovat uranrakennuksen keskeisessä vaiheessa väistämättä alakynnessä.
Akateemisten virkojen ja apurahojen jakajia kehotetaankin tutkimaan mieluummin laatua kuin määrää ja rakentamaan meriittien mittarit nykyistä mielekkäämmiksi.
Joissakin maissa urakatkojen vaikutusta on pyritty tasaamaan erityisesti tieteen pariin palaaville naisille osoitetuilla apurahoilla. Keskustelu tieteen tasa-arvosta on vilkastumassa, kun naisten lahjakkuutta ei yhä teknistyvässä maailmassa tahdottaisi hukata.
Esimerkiksi arvostettu tiedelehti Nature aloitti keskustelun aiheesta syyskuun numerossaan ja jatkaa sitä Internetissä. EU-maiden asiantuntijat pohtivat tieteen tasa-arvoa alkuviikosta Brysselissä pidettävässä seminaarissa Women and science: making change happen.
STT-VT
7.4.2000
