Tuloneuvottelujen tiellä yhä kompastuskiviä
Syksyn tulokierroksen alku odottaa yhä lähtökuopissaan. Suurimpana jarruna on erityisesti palkansaajapuolen ja kokoomuksen välejä hiertävä kiista työehtosopimusten yleissitovuudesta, mutta mahdollisen tulopoliittisen kokonaisratkaisun synnylle on ehditty luetella nippu muitakin ehtoja.Hallitus pyrkii pääsemään yleissitovuudesta sopuun "mahdollisimman nopeasti", sen tarkempaa aikataulua työlle ei ole.
Erityisesti SAK on linjannut, ettei tupoa voida solmia, ellei yleissitovuutta uudisteta kolmikantaisessa komiteatyössä valmistellulla mallilla.
Uudistus jumiutui keväällä hallitukseen, kun valtiovarainministeri Sauli Niinistö (kok.) ei kelpuuttanut mallia.
Parin muun tupoesteen osalta ilmapiirin pitäisi selvitä ensi viikon perjantaina, jolloin budjettineuvottelujen jälkeen asetetun kahden työryhmän määräajat umpeutuvat.
Toimitusjohtaja Kari Puron vetämä ryhmä selvittelee osa-aikaeläkejärjestelmää ja apulaisosastopäällikkö Matti Toiviaisen vetämä ryhmä työttömyysturvan ja työvoimapolitiikan kehittämistä.
Ay-väki on torjunut valtiovarainministeriön esityksen, jonka mukaan osa-aikaeläkkeellä olo pienentäisi varsinaisen vanhuuseläkkeen määrää.
Täystyrmäyksen on saanut myös ajatus ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisesta. Yleinen arvio näyttääkin olevan, ettei kummastakaan työryhmästä tule mullistavia esityksiä.
Pääministeri Paavo Lipposen (sd.) odotetaan joskus ensi viikon jälkeen kutsuvan työmarkkinajohtajat luokseen keskustelemaan tulopoliittisen kokonaisratkaisun mahdollisuuksista.
Joidenkin SAK:laisten teollisuusliittojen tupomietteitä ovat synkistäneet myös valtionyhtiöiden myyntiaikeet.
Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre (sd.) tosin on jo lehtihaastattelussa luvannut, että valtio pitää itsellään ydinyrityksistä esimerkiksi vähintään viidenneksen omistuksen.
Periaatteessa kyllä
Vaikka reunaehtoja on ladeltukin, kaikki palkansaajakeskusjärjestöt ovat periaatteessa kiinnostuneita kattavasta kolmivuotisesta tuposta.
Myös SAK:n perusvalmius tupoyritykseen on paljon parempi kuin vuosi sitten, jolloin juuri SAK:laisten liittojen vuoksi päädyttiin liittokierrokselle. Innokkuuden asteessa on tosin liittojen välillä eroja.
Myös työnantajapuolella on pidetty useampivuotista ratkaisua järkevänä.
Jos tupoa ryhdytään rakentamaan, neuvottelupöydässä tulevat väistämättä vastaan myös viime sopimuskierroksen ratkaisut.
Mietittävänä on muun muassa se, miten kevään kierroksen pituudeltaan kolmea eri mittaa olevat sopimukset saadaan nivellettyä mukaan.
Valtaosa sopimuksista päättyy ensi tammi- tai helmikuun lopussa. Toinen sopimusnippu on noin vuoden pidempi eli sopimukset umpeutuvat pääosin tammikuussa 2002. Pisimmät, osin lakkojen ja lakonuhkien jälkeen tehdyt sopimukset yltävät alkuvuoteen 2003.
Hiertävät selkäreput
Astetta kinkkisempi kysymys on se, miten tupoon saadaan kytkettyä ne pitkät sopimukset, joihin on kirjattu palkankorotuksiin "selkäreppuja". Muun muassa autoliikenteen sopimus lupaa alalle ns. yleisen linjan korotusten lisäksi erilliskorotuksia.
Palkankorotustasosta ei juuri ole puhuttu, mutta usealla taholla on kannettu huolta siitä, että ensi vuoden mittavat veronkevennykset unohtuvat neuvottelijoiden mielistä.
Teollisuuden TT on jo pohjustanut palkkamalttivaateitaan laskelmilla, joiden mukaan työvoimakustannukset nousevat ensi vuonna ilman uusia palkankorotuksiakin 2,2 prosenttia liukumien ja ns. palkkaperinnön vauhdissa.
EU, teollisuusmaiden OECD ja Euroopan työnantajaliittojen Unice ovat laskeneet, että Emu-maissa työvoimakustannukset nousevat tiedossa olevien ratkaisujen myötä ensi vuonna 2,6 prosenttia ja EU-maissa 3,1-3,3 prosenttia.
Lue myös artikkelit:
STT-MH
8.9.2000
