 |
 |
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
 |
|
Vs. Päätoimittaja Ilpo Kiuru
9.7.1999
Käytännön sanelema – pakko
Sisäministeri Kari Häkämies (kok.) luonnehti päätöstä ”käytännön sanelemaksi pakoksi”. Muuta keinoa slovakialaisromanien jatkuvan maahantulon tyrehdyttämiseen ei ollut. Viisumipakkoa pidetään äärimmäisenä keinona. Suomi olisi toisaalta Schengenin sopimuksen perusteella voinut määrätä viisumipakon pidemmäksikin, mutta neljän kuukauden periodilla haluttiin viestittää myönteisestä tahdosta vaikuttaa Slovakian tilanteeseen.
Suomi on ystävällismielinen maa. Se on vierailleen vieraanvarainen ja omilleen oikeudenmukainen. Vieraanvaraisuutta ei ole kohteliasta käyttää väärin. Oikeudenmukaisuuteen taas ei ole oikein suhtautua halveksuen.
EU:n puheenjohtajamaana Suomi on nyt myös suurennuslasin alla. Sen omaksumia käytäntöjä seurataan niin unionin instituutioissa kuin jäsenvaltioissakin. Seurannan kohteena Suomi näyttää olevan myös muun muassa etnisten vähemmistöjen keskuudessa.
Hallituksen antama signaali oli oikea: Suomea ei sallita käytettävän hyväksi.
Signaali ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kohdistettu maahan tulleille slovakialaisromaneille. Jopa heidän johtajansa pitävät päätöstä oikeana ja perusteltuna. Kohde onkin Slovakian hallitus. EU:n jäsenyyttä hakevan valtion on mukauduttava unionin pelisääntöihin myös silloin, kun kyse on vähemmistöjen ihmisoikeuksista.
Suomen Tietotoimisto välitti keskiviikkona toisaalla tässä lehdessä julkaistun koskettavan jutun Slovakian romanien elinoloista. Edes kaikki suomalaiset päivälehdet eivät sitä torstain painoksissaan julkaisseet. Olisi ollut syytä.
Slovakiassa on puolueettomien arvioiden mukaan puoli miljoonaa romania. Muiden Itä-Euroopan maiden lailla slovakit pitävät romaneja alimpana kastina. Väestönosaan kohdistuu heidän oman kertomansa mukaan skinheadien ja poliisien väkivalta sekä hallintoviranomaisten piittaamattomuus.
Slovakian romanit eivät luota maansa uuteen hallitukseen, eivät vähemmistöasioista vastaavaan ministeriin eivätkä vastavalittuun presidenttiinsä. Seuraus luottamuspulasta ja väkivaltaisuuksien kohteeksi joutumisesta on – maastamuutto.
Tätä taustaa vasten tuntuu hiukan oudolta, että suomalainen media pyrkii peittelemään varsinaista ongelmaa ja antaa ikään kuin ymmärtää, että oikea ongelma onkin Suomessa ja nyt hallituksen päätöksellä ratkaistu.
Oikea ongelma on Slovakiassa ja sitä ei ole ratkaistu. Varsinaista ratkaisua odotellessa ei voi kuitenkaan olla oikein, että Slovakian – tai minkä tahansa valtion – sorretuilta vähemmistöiltä evätään pääsy ulkomaailmaan ja sallitaan niiden diskriminointi. Puheenjohtajamaalta edellytetään kauaskatseisuutta, esimerkillisyyttä ja päättäväisyyttä myös oikean ongelman ratkaisemiseksi.
ILPO KIURU