Lumivyöryt sattuvat merkittyjen rinteiden ulkopuolella
Viranomaisten tietoon tulleet lumivyöryt ovat Suomessa hyvin harvinaisia. Jos vyöryjä tapahtuu, ne sattuvat lähestulkoon aina valvottujen rinteiden ulkopuolella niin kutsutuilla off-pisteillä eli luonnonvaraisilla jyrkänteillä, vaaroilla tai tuntureiden kuruissa.
- Voimakkaat lumisateet, lämpötilojen vaihtelut ja
erilaisten lumilaatujen kasautuminen aiheuttavat
vyörymahdollisuuden. Erilaiset lumilaadut
kerrostuvat ja päällimmäinen laatta tai laatat
voivat lähteä liikkeelle, selvittää Suomen
hiihtokeskusyhdistyksen toiminnanjohtaja Guy
Catani.
Lumivyöry voi laueta itsestään, kuten yleensä
tapahtuukin, tai sitten sen voi aiheuttaa ihminen
esimerkiksi suksilla, lumilaudalla, moottorikelkalla
tai jopa pelkällä äänellään.
- Pitkä viistolasku tai poikki rinteen laskeminen
voi laukaista vyöryn, Catani muistuttaa.
Jyrkissä rinteissä vyöry lähtee liikkeelle erittäin
helposti. Vaarallisimmat vyöryt tapahtuvat
rinteissä, joiden kaltevuus on 30-40 astetta.
Yksi uhri 1990-luvulla
Koskemattomassa rinteessä ns. vapaalaskettelua
harrastanut liikunnanopettaja kuoli lumivyöryssä
Kuusamon Konttaisenvaaralla keskiviikkoiltana.
Vyöry ruhjoi myös toisen laskettelijan, joka
loukkaantui vakavasti. Hän joutui odottamaan
apua hangessa kymmenisen tuntia.
Edellisen kerran lumivyöry vaati kuolonuhrin
talvella 1998 Utsjoella. 1990-luvun ainoassa
kuolonuhrin vaatineessa onnettomuudessa
menehtyi hoidettujen rinteiden ulkopuolella
laskenut lumilautailija.
Tätä edellinen onnettomuus sattui vuonna 1989
Pyhätunturin Kuorinkikurussa. Kuvausryhmä oli
taltioimassa videolle lasketteluvaellusta, kun
kuvattu laskettelija jäi lumivyöryn alle. Hänet
saatiin kuitenkin pelastetuksi.
Lumivyöry aiheutti suuretsinnät viime vuoden
joulukuussa. Rukan hiihtokeskuksen rinnealueen
ulkopuolella sattunut lumivyöry ei vaatinut uhreja.
Suomen oloissa poikkeuksellisen mittava
lumivyöry säikäytti puolestaan Ylläksellä
helmikuussa 1998. Vyöryalue oli yli 100 metriä
leveä ja noin 300 metriä pitkä. Kukaan ei jäänyt
alas syöksyvän lumen alle.
Hyvät retkeilytaidot ja järki auttavat
Kuusamon turma tapahtui kaukana valvotuista
rinteistä luonnonvaraisella, erittäin jyrkällä
vaaralla. Alue on yksi Suomen upeimpia
vaaramuodostelmia.
- Perussäännöt luonnossa liikkumisesta on aina
muistettava. Kerro minne lähdet, koska tulet
takaisin ja kenen kanssa olet. Toinen suuri
huolenaihe on se, että tämänpäivän nuoret eivät
osaa liikkua luonnossa.
- Kaupungistunut ihminen ei
osaa kulkea maastossa eikä hän osaa lukea
luontoa. Erätaitojen puuttuminen on selvä riski,
Catani huolehtii.
Lumivyöryherkälle alueelle mentäessä on
laskettava yksitellen ja jätettävä turvaväli. Näin
ainakin toinen voi mahdollisesti hälyttää apua.
Koskaan ei pidä lähteä valvottujen rinteiden
ulkopuolelle yksin. Hiihtokeskusten lähelläkin
olevat metsiköt ovat vaarallisia yksinäiselle
hortoilijalle.
Nopea apu elintärkeää
Lumivyörypelastusopetus antaa vihjeitä lumesta
selviämiseen Alppimaissa, joissa suomalaisiakin
hiihtokeskusten työntekijöitä on koulutettu
etsintään.
Lumivyöryn sattuessa paikalle on saatava
mahdollisimman nopeasti apua. Etsinnät on
aloitettava heti, sillä ihminen voi selvitä
lumimassan sisällä vain 15 tai jopa 45 minuuttia.
Lumivyöryn liikkuessa lumen seasta voi yrittää
uida pois. Tavalliset uintiliikkeet käsillä ja jaloilla
auttavat ainakin lähemmäksi lumen pintaa. Lumen
koostumuksesta riippuen esimerkiksi puuterilumen
seasta selviää huomattavasti paremmin kuin
raskaasta ja märästä loskalumesta.
Lumimassa sitoo sisälleen happea, joten lumen
vangiksi joutunut voi yrittää tehdä kasvojensa
eteen pienen ilmakuopan, mikäli hän pystyy
liikuttamaan käsiään.
Eräs lumivyöryn uhriksi
joutunut laskettelija söi kasvojensa edestä lumet
pois ja selviytyi pienen happikuopan avulla
pelastajien tuloon saakka.
- Rauhallisena pysyttely on erittäin tärkeää, sillä
muuten uhri voi kuluttaa loputkin hapet ja
selviämismahdollisuudet heikkenevät oleellisesti,
muistuttaa Catani.
STT-MH
18.2.2000
Kotimaa -sivulle
|