Reykjavikin teemana kulttuuri ja luonto
Pitkään ei ole tarvinnut miettiä Reykjavikin kulttuurikaupunkivuoden teemaa. Se on kulttuuri ja luonto: neljän huhtikuisen päivän aikana Reykjavikissa paistaa kevätaurinko, sataa vettä, räntää ja rakeita - kaikkea jokaisena päivänä. Saarella geysirit syöksevät kuumaa vettä maan uumenista. Maassa on toimivia tulivuoria ja ikijäätiköitä.
- Turisteja kiinnostanevat eniten ne tapahtumat, jotka ovat yhteydessä luontoon, arvelee kulttuurikaupunkivuoden johtaja Thorunn Sigurdardottir. Samaan hengenvetoon hän sanoo, että Islantiin tulevat monet myös Reykjavikin vireän kulttuurielämän takia.
- Tästä yritämme muistuttaa muuta maailmaa, tosin nämä kaksi - luonto ja taide - ovat tällaisessa maassa tiiviisti yhteydessä toisiinsa.
Useissa vuoden näyttelyissä pohditaankin luonnon vaikutusta islantilaiseen elämään ja taiteeseen. Jotkut näyttelyt pystytetään luonnon keskelle. Maisemat ja luonnonvoimat ovat osa taideteoksia.
Syyskuussa vietetään tuulten juhlaa. Kaupungin koulut ja maan kunnat rakentavat aivan keskustassa sijaitsevan sataman ympäristöön tuulimyllyjä ja tilateoksia, jotka saavat liikkeen ja äänen tuulesta.
Kansainvälisiä tuulia
Kulttuurivuoden vajaat kolme sataa tapahtumaa on jaoteltu neljän peruselementin - tulen, veden, maan ja ilman - mukaan. Varsinaisten tuuliteosten ohella ilmaa edustaa muun muassa Voices of Europe -kuoro. Siinä laulaa nuoria kaikista Euroopan yhdeksästä tämänvuotisesta kulttuurikaupungista. Solistina on islantilainen poptähti Björk. Kuoroa kuullaan vuoden mittaan kaikissa yhdeksässä kaupungissa.
Reykjavikin kulttuurivuoden yksi päätavoite on kansainvälisten yhteyksien luominen.
- Projekteja on pyritty rakentamaan siten, että suhteet jatkuisivat ja kantaisivat hedelmää mahdollisimman kauas tulevaisuuteen, kertoo Sigurdardottir.
Hän sanoo, että tässä pyrinnössä pienuudesta on hyötyä. Kaikki tuntevat kaikki, ja jo ennestään olemassa olleita suhteita on käytetty hyväksi.
Yhdessä koko vuoden suurimmista hankkeista on mukana suomalaisia. Elokuussa ensiesityksensä saavan musiikkidraama Baldurin ohjaa Jorma Uotinen. Islannin sinfoniaorkesteria johtaa Leif Segerstam.
Pohjoismaiseen mytologiaan perustuva, hyvän ja pahan taistelua kuvaava teos on tuliohjelmistoa maanjäristyksineen ja tulivuorenpurkauksineen.
Teoksen musiikin on säveltänyt islantilainen Jon Leifs (1899-1968). Hänen musiikkinsa elää uutta tulemistaan sekä säveltäjän kotimaassa että muualla Euroopassa.
Islannille muulloinkin tärkeää pohjoisatlanttista ulottuvuutta vuoden aikana edustavat monet Grönlannin ja Fär-saarten kanssa tehdyt projektit.
Jalat maassa
Koko Islanti on mukana kulttuurivuoden projekteissa. Reykjavikin ulkopuolella eri puolilla saarta järjestetään yli kolmekymmentä tapahtumaa.
Sigurdardottir on iloisesti yllättynyt siitä innostuksesta, jolla Reykjavikin ulkopuoliset kunnat ovat kulttuurivuoteen osallistuneet.
- Tässäkin suhteessa katsomme jo eteenpäin, heti vuoden päätyttyä kokoonnumme ja mietimme, miten projektit voisivat jatkua.
Reykjavikissa ei edes haluttu liian paljon rahaa kulttuurivuoden järjestämiseen. Koko vuoden budjetti on noin 55 miljoonaa markkaa. Sigurdardottir sanoo, että vaikka tämäkin satsaus on islantilaisittain valtava, hän ei halunnut liiaksi järkyttää yleistä rahanjakolinjaa.
- Jos nyt olisimme panneet tätäkin enemmän rahaa kulttuuriin, niin miten kävisi jatkossa?
Hän toivoo, että poliitikot havahtuisivat vuoden mittaan huomaamaan, kuinka panostus kulttuuriin maksaa itsensä takaisin. Paitsi, että kulttuuri piristää arkipäivää, se luo työpaikkoja ja tuo turisteja Islantiin.
Tapahtumia ei niitäkään haluttu liikaa. Islantilaisyleisöä ei haluta ahtaa täyteen kulttuuria. Päinvastoin, saarelaisten jo ennestäänkin suurta kulttuurinälkää halutaan ylläpitää niin hienoilla tapahtumilla, että he isoavat kulttuuria vielä ensi vuonnakin.
Runojen ja kirjojen maa
Islantilainen ei ole oikeastaan kuollut, ennen kuin hänestä on tehty sivun - tai jopa kolmen - mittainen muistelo maan suurimpaan päivälehteen Morgunbladidiin. Kuvan ja elämäkerran lisäksi sivuilla on ystävien ja sukulaisten muistoja vainajasta. Monien kirjoituksiin liittyy runo, itse tehty tai lainattu.
Ja kun kansalaisliike juhlii maa-alueen suojelupäätöstä vanhan ja arvokkaan reykjavikilaisen hotelli Borgin juhlahuoneistossa, kuuluu illanviettoon ilman muuta omatekoisten runojen lausuntaa ja laulantaa monta tuntia.
- Runot ja kirjallisuus ovat islantilaisilla verissä, sanoo Reykjavikin City-teatterin tuleva johtaja, ohjaaja Gudjon Pedersen. Se näkyy hänen mukaansa myös maan teatteritaiteessa.
Ainakin vielä Pedersenin sukupolven - ohjaaja on 42-vuotias - teatterintekijät kunnioittavat kirjailijoita ja näiden tekstejä joskus liikaakin.
Hänen oma teatterinsa osallistuu kulttuurivuoteen uudella islantilaisnäytelmällä. Hallgrimur Helgasonin kirjoittama näytelmä kertoo - kuinkapa muuten - islantilaisesta romantiikan ajan runoilijasta ja tiedemiehestä, Jonas Hallgrimssonista.
Kirjailija Steinunn Sigurdardottir on aloittanut runoilijana, kuten suurin osa hänen kollegoistaan Islannissa. Osa siirtyy proosan kirjoittajiksi, osa julkaisee myös runoja koko uransa ajan. Hänestä tuntuu, että kirjallisuuden harrastus olisi nuorten keskuudessa hieman vähentynyt.
- Mutta ainakin se traditio on säilynyt, että annamme kirjoja joululahjoiksi.
Perheet väittelevät saamistaan kirjoista ja niiden henkilöistä jouluajan aterioilla.
275 000 asukkaan maassa julkaistaan vuosittain reilusti yli tuhat eri kirjanimikettä. Kustantajien liittoon kuuluu noin 40 jäsentä. Julkaisseiden kirjailijoiden tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta suhteessa väkilukuun heitä on paljon. Pienessä maassa on 167 julkista kirjastoa. Lainausluvut ovat maailman kärkiluokkaa.
Kulttuurivuoden ohjelma sisältää runsaasti kirjojen julkaisemisia ja kirjallisuuteen liittyviä projekteja. Eddarunouden ja saagojen Islannissa kirja pitää edelleen pintansa.
Reykjavik on nuorekas kaupunki vanhoin juurin
Reykjavik on melkein kuin mikä tahansa eurooppalainen pikkukaupunki. Tosin trendikäs nuoriso mannermaalla pitää kaupunkia nyt sinä paikkana, jossa on suorastaan pakko käydä kaupungin klubikulttuurin takia.
Vanhemmat matkaajat arvostavat kaupungin tasokkaita ruokaravintoloita, joiden tarjoamat meren antimet ovat takuuvarmasti tuoreita. Ja huippukalliita.
Kalasatama on aivan kaupungin keskustassa. Juuri niille paikkeille Islantiin ensimmäisenä asettunut viikinki Ingolfur Arnarson muutti siirtokuntansa vuonna 874.
Kaupunkioikeudet Reykjavik sai yhdeksisen sataa vuotta myöhemmin. Tuolloin, vuonna 1786, asukkaita oli 167. Nykyään pääkaupungissa ja sen ympäristössä asuu 160 000 ihmistä, noin 60 prosenttia koko maan väestöstä.
Hyvän ruuan lisäksi ruumiin ilona ovat kaupungin seitsemän kylpylää ja maauimalaa. Niistä osa on taivasalla. Kylpylöissä on aamuvarhaisesta alkaen kaiken ikäisiä ihmisiä nauttimassa veden ja tulen terveyttä edistävästä yhdistelmästä.
Läpi vuoden avoinna olevissa uimapaikoissa on tavallisten uima-altaiden lisäksi isoja porealtaita ja pieniä "hotspotteja". Jälkimmäisten veden lämpötila voi olla jopa 44-asteista. Hengenkin ravintoa on kaupungissa paljon tarjolla.
Reykjavikilaiset ovat taiteen suurkuluttajia muulloinkin kuin kulttuurikaupunkivuonna.
Sekä Islannin sinfoniaorkesteri että kansallisteatteri viettävät tänä vuonna 50-vuotisjuhliaan.
Monin tavoin vuoden varrella muistetaan myös paljon vanhempaa tapahtumaa. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 1000 vuotta siitä, kun islantilaiset päättivät luopua pakanajumalista ja heistä tuli kristittyjä.
STT-IKK
28.4.2000
