Zimbabwessa sekasorto ennen vaaleja

Zimbabwen presidentti Robert Mugaben ja hänen Zanu-PF-puolueensa 20 vuotta jatkunut valtakausi on päättymässä, mutta Mugabella ei näytä olevan haluja vallasta luopumiseen.

Toukokuussa maassa on määrä pitää parlamenttivaalit, mutta Zimbabwen viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että vaaleista tuskin tulee rehelliset - mikäli ne ylipäätänsä järjestetään.

Demokraattisissa vaaleissa Mugabelle kävisikin kehnosti. Kolme viikkoa sitten The Economist -lehdessä esitettyjen gallup-tietojen mukaan 63 prosenttia zimbabwelaisista uskoi, että on tullut muutoksen aika. 65 prosenttia oli sitä mieltä, että Mugaben pitäisi luopua vallasta. Presidentinvaalit tosin pidetään vasta kahden vuoden kuluttua.

Yhden puolueen demokratia päättymässä

Helmikuussa Mugaben hallitus hävisi kansanäänestyksen uudesta perustuslaista. Kansalaiset olivat toivoneet presidentille vähemmän valtaa ja maahan enemmän demokratiaa, mutta lain valmistelussa hallitus veti rankasti kotiinpäin.

Mugabe olisi voinut jatkaa presidenttinä vielä kaksi viisivuotiskautta, ja hallitus olisi saanut suuret hätätilavaltuudet. Kansalaisoikeudet olisivat jääneet heikoiksi, ja tiedotusvälineitä olisi valvottu edelleen.

Viime vuoden lopulla oppositio muodosti karismaattisen Morgan Tsvangirain johdolla Liikkeen demokraattisen muutoksen puolesta (Movement for Democratic Change, MDC), joka järjestyi puolueeksi helmikuun alussa ennen perustuslakiäänestystä. Tsvangirai on ollut 12 vuotta maan ammattiliittojen keskusliiton puheenjohtaja, ja ammattiliitot tukevat uutta puoluetta.

Tällä hetkellä Zanu-PF:llä on 150-paikkaisessa parlamentissa 147 paikkaa ja oppositiolla vain 3. Vielä helmikuussa ulkomaiset tarkkailijat pitivät epätodennäköisenä opposition voittoa, ja esimerkiksi BBC:n mukaan MDC:n odotettiin saavan tulevissa vaaleissa 20 paikkaa, mikä sekin olisi ollut ällistyttävää Mugaben "demokratiassa".

MDC on kuitenkin osoittautunut huomattavan suosituksi vaihtoehdoksi nykyiselle menolle, ja se on kyennyt asettamaan uskottavia ehdokkaita ympäri maata. Vaikka opposition ääniä on jakamassa useita puolueita, on MDC:stä kuitenkin tullut suuri uhka Zanu-PF:lle.

Tilojenvaltaajat ja niin sanotut sotaveteraanit eivät ole hyökänneet vain valkoisten maanviljelijöiden kimppuun, vaan väkivallan kohteina ovat olleet erityisesti MDC:n kannattajat.

"Sodan koirat irti päästäkää!"

Mugaben vastaus poliittisille vastustajilleen on väkivalta ja terrori. Hallitus ei kunnioita enää edes omia lakejaan ja on uhmannut maan korkeimman oikeuden määräystä ryhtyä toimiin tilojenvaltaajia vastaan. Poliisivoimat seuraavat vierestä hallituksen kannattajien riehumista eivätkä puutu heidän tekemiinsä rikoksiin.

Oppositio järjesti huhtikuun 1. päivä maan pääkaupungissa Hararessa rauhallisen mielenosoituksen. Hallituksen kannattajat kävivät mielenosoittajien kimppuun ja alkoivat piestä ihmisiä. Poliisi ei puuttunut tapahtumien kulkuun mitenkään eikä ottanut talteen riehujia, mutta jälkeenpäin he pidättivät opposition kannattajia.

Tähän mennessä on kahden valkoisen maanviljelijän lisäksi surmattu jo ainakin 10 ihmistä, joista yksi on poliisi. Viisi tapetuista on MDC:n mustia kannattajia, ja ainakin toisen valkoisista maanviljelijöistä sanottiin olleen MDC:n kannattaja. Tällä viikolla Tsvangirai varoitti hallitusta jatkamasta väkivaltaa oppositiota vastaan.

Maaseutu on aina ollut Zanu-PF:n vankkaa kannatusaluetta, mutta viime aikoina MDC:n kannatus on lisääntynyt kaupunkien ulkopuolella. Taistelua käydään erityisesti valkoisten tiloilla työskentelevien mustien äänistä.

Valkoisten tiloilla työskentelee BBC:n mukaan arviolta 350 000 mustaa työntekijää. Perheet mukaanlukien he edustavat noin miljoonaa potentiaalista äänestäjää maassa, jossa asukkaita on noin 12 miljoonaa. Vallattujen tilojen työntekijöiden kerrotaankin joutuneen sotaveteraaneina esiintyvien Mugaben kannattajien väkivaltaisen painostuksen kohteeksi.

Mugaben on arveltu lietsovan maahan sekasortoa, jotta hän voisi julistaa hätätilan ja peruuttaa vaalit. Vaaleja ei kuitenkaan tarvitse välttämättä edes peruuttaa. Äänestys toteutetaan hallituksen valvonnassa, ja yleinen epäjärjestys antaa hallitukselle entistä paremmat mahdollisuudet väärentää vaalitulokset.

YK-ryhmä ja paikallinen ihmisoikeusjärjestö ovat jo ehtineet havaita äänestäjäluetteloissa epäselvyyksiä. Lisäksi äänestys ja ääntenlaskenta on monimutkainen toimitus, joka voi kestää jopa viisi päivää.

Talousvaikeuksia ja huonoa hallintoa

Zimbabwen inflaatio oli Economistin mukaan viime vuonna 60 prosenttia, ja työttömyyden arvellaan olevan 50 prosentin tienoilla. Talouden kasvusta ei viime vuonna ollut tietoa, ja tänä vuonna talouden odotetaan heikkenevän ainakin 2 prosenttia. Budjetin alijäämä on 15 prosenttia kansantuoteesta.

Ulkomaisesta valuutasta on huutava pula, ja ilman Etelä-Afrikan apua ei energian tuonnista selvittäisi.

Huolimatta maan konkurssitilasta on Mugabella ollut rahaa lähettää 11 000 sotilasta Kongoon käymään sotaa, jonka ainoa tarkoitus on Mugaben oman valta-aseman vahvistaminen alueella. Tämä lysti maksaa 30 miljoonaa dollaria kuukaudessa, eikä se ymmärrettävästi ole herättänyt zimbabwelaisissa suurta innostusta.

Zimbabwen talousvaikeudet alkoivat vuonna1992, kun kuivuus aiheutti maahan hätätilan. Mugabe on syyttänyt vaikeuksien jatkumisesta siirtomaa-aikaa, länsimaita sekä tietenkin kansainvälisiä rahoituslaitoksia.

Opposition mielestä ongelmana on Mugaben hallituksen epäonnistunut taloudellinen uudistusohjelma ja korruptoinut asioiden hoito. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ja muut avustusjärjestöt ovat viime vuosina vähentäneet tukeaan epäselvyyksien takia.

Mugabe on ollut presidenttinä Zimbabwen itsenäistymisestä lähtien vuodesta 1980. Hän otti myös pääministerin tehtävät hoitaakseen vuonna 1987. Mugabe valittiin uudelleen viimeksi vuonna 1996 opposition vetäydyttyä vaaleista.

Mugaben viimeinen taistelu

Maanomistusuudistus on hiertänyt Zimbabwea maan koko itsenäisyyden ajan. Nykyinen maajako periytyy siirtomaa-ajalta, vaikka jotkut hyökkäysten kohteiksi joutuneet viljelijät ovatkin korostaneet hankkineensa tilansa laillisesti maan itsenäistettyä.

Valkoisia maanviljelijöitä on vain 4500, ja he omistavat 11 mijoonaa hehtaaria parasta viljelysmaata. Mustien tilat ovat pieniä ja köyhiä, noin miljoona mustaa omistaa yhteensä vain 16 miljoonaa hehtaaria.

Mugabe aloittama maanomistusuudistus ei ole edennyt hallituksen suurista puheista ja lupauksista huolimatta. Hallitus on luvannut maita yli puolelle miljoonalle mustalle. Vuonna 1997 Mugabe sanoi, että 1500 tilaa jaetaan uudelleen, mutta viime vuoteen mennessä hallitus oli kyennyt ostamaan vain 50 tilaa.

Mugaben mielestä Englannin pitäisi rahoittaa koko uudistus, mutta englantilaiset ovat huomauttaneet, että vuoden 1980 jälkeen Mugabe on jo saanut 30 miljoonaa puntaa. Maita on arvostelijoiden mukaan jaettu lähinnä hallituksen ministereille ja virkamiehille.

Vaikka oikeudenmukainen maanjako on tietenkin hyväksi minkä tahansa maan pitkäaikaiselle kehitykselle, niin monesti uudistukset aiheuttavat vaikeuksia lyhyellä tähtäimellä. Suurten maatilojen pilkkominen osiin ei aina välttämättä paranna maatalouden tehokkuutta tai kasvata tuotantoa. Varsinkin jos "uudistus" toteutetaan ryöstämällä ja murhaamalla, on seurauksena nälänhätä.

Zimbabwen talous on hyvin riippuvainen maataloudesta, ja erityisesti suuret tupakkaviljelmät tuottavat maalle kallisarvoisia vientituloja. Maa on maailman kolmanneksi suurin tupakanviejä. Tupakkaviljelmien tuotanto on jo voimakkaasti laskenut viime vuodesta, ja viljelijät vaativat devalvaatiota viennin turvaamiseksi.

Nyt levottomuudet uhkaavat romahduttaa tuotannon, ja seuraukset voivat olla maan taloudelle tuhoisat. Tällä viikolla viljelijät boikotoivat tupakkahuutokauppaa.

Zimbabwessa käydään nyt poliittista selviytymiskamppailua, jossa aseina on terrori ja vihanlietsonta. Maan vihollisiksi leimatut valkoiset maanviljelijät saavat nyt tuntea hallituksen rasistisen vihan, mutta varsinaisena kohteena on suurin oppositiopuolue MDC.

Laajan aseellisen välienselvittelyn uhka kasvaa päivä päivältä. Jos hulina alkaa, sillä voi olla vaikutuksensa Etelä-Afrikan ja koko alueen tasapainoon.

HEIKKI JANTUNEN
28.4.2000

Ulkomaat -sivulle