WTO on vapaan ja tasapuolisen maailmankaupan turvaaja
Maailman kauppajärjestön WTO:n kauppaministerit kokoontuvat marras-joulukuun
vaihteessa Seattleen Yhdysvaltoihin WTO:n kolmanteen ministerikokoukseen. Kokouksen ainoana tehtävänä on päättää uuden maailmankaupan vapauttamiseen tähtäävän neuvottelukierroksen aloittamisesta.Seattlessa hyväksyttävällä kauppajulistuksella WTO:n 135 jäsenmaata päättää yhdessä, mistä ja miten seuraavalla kansainvälisen kaupan neuvottelukierroksella neuvotellaan.
WTO:n tavoitteena on muodostua aidosti maailmanlaajuiseksi kauppajärjestöksi, jonka jäseninä ovat kaikki maailman maat.
Näin se pyrkii varmistamaan, että nopea globalisaatio ja sen moottorina toimiva kansainvälinen kauppa hyödyttävät kaikkia kansainvälisen kauppajärjestelmän osapuolia mahdollisimman laajasti.
Nykyisten 135 jäsenmaan rinnalle on lähivuosina tulossa lukuisia uusia maita. Suurista kauppamaista WTO:n ulkopuolella ovat vielä mm. Venäjä ja Saudi-Arabia. Kiina pääsi sopimukseen jäsenyydestä maanantaina ja jäsenyys astuu voimaan Seattlen huippukokouksen jälkeen.
WTO:n jäsenyydestä neuvottelee tällä hetkellä yhteensä 30 maata. Niiden liityttyä WTO:n jäseniksi järjestön jäsenpohja on jo maailmanlaajuisesti hyvin kattava.
WTO on ainoa valtioiden välinen kansainvälinen järjestö, jonka tehtävänä on maailmankaupan sääntöjen kehittäminen. Sen tehtävänä on varmistaa, että maailmankauppaa voidaan käydä mahdollisimman esteettömästi, ennustettavasti, tasapuolisesti ja vapaasti.
Kaikki WTO:n sopimukset tehdään jäsenmaiden yhteisin päätöksin ja hyväksytään niiden kansallisissa parlamenteissa.
WTO takaa jäsenmaille suosituimmuuskohtelun
Maailman kauppajärjestön neuvotteluissa solmitut kauppasopimukset muodostavat monenkeskisen kansainvälisen kauppajärjestelmän ytimen. Ne ovat kansainvälisen kaupan oikeudellinen pohja ja säännöstö.
WTO:n päätehtävät ovat kaupan vapauden turvaaminen, kauppaneuvottelujen järjestäminen ja kauppakiistojen sovittelu. Sopimuksillaan WTO turvaa kaikille jäsenmailleen tärkeitä kauppapoliittisia etuja ja oikeuksia. Samalla WTO:n jäsenmaat sitoutuvat itse noudattamaan kauppapolitiikassaan yhteisesti sovittuja menettelytapoja.
Sopimukset neuvotellaan hallitusten kesken, mutta niiden tarkoituksena on auttaa yrityksiä, tuojia ja viejiä, käymään kauppaa tavaroilla ja palveluilla mahdollisimman sujuvasti.
Monenkeskisen kauppajärjestelmän kaksi tärkeintä perusperiaatetta ovat suosituimmuuskohtelu ja kansallinen kohtelu, jotka WTO:n jäsenmaat myöntävät toisilleen.
Suosituimmuuskohtelu MFN, sanatarkasti käännettynä suosituimman maan kohtelu, tarkoittaa sitä, että WTO:n jäsenet myöntävät kaikille muille jäsenmaille samat kaupan edut kuin "suosituimmalle" kauppakumppanilleen.
Kansallinen kohtelu puolestaan turvaa sen, että ulkomaisia ja kotimaisia tavaroita, palveluita ja yrityksiä kohdellaan kauppapolitiikassa tasavertaisesti, samoin ehdoin.
Kauppaa vapautetaan neuvotteluilla
Kaupan kehittämistä WTO tukee kaupan esteitä alentamalla. Kaupan esteitä ovat sekä tullit että tullien ulkopuoliset esteet, kuten erilaiset tuonti- ja vientirajoitukset, kiintiöt ja monenlaiset hallinnolliset määräykset sekä erityiskohtelun tai kilpailuedun turvaavat järjestelyt.
Kaupan esteitä alennetaan asteittain jäsenmaiden tekemien sitoumusten pohjalta WTO:ssa neuvoteltavilla kauppasopimuksilla. WTO ei ole millään tavoin ylikansallinen järjestö, vaan sen kaikki sopimukset tehdään kaikkien jäsenmaiden yhteisillä päätöksillä. Mitään maata ei voida pakottaa hyväksymään sopimuksia, joita se itse ei ole valmis hyväksymään.
Kehitysmaille on WTO:n sopimuksissa turvattu teollisuusmaita pitemmät sopeutumisajat ja erityisetuja niiden taloudellinen kehityksen tukemiseksi. Tyypillinen tällainen järjestely on esimerkiksi kehitysmaille myönnettävä GSP- eli yleinen tullietuuskohtelu.
WTO:n sopimusten säätelemän monenkeskisen kauppajärjestelmän yksi tärkeä ominaisuus on ennustettavuus. Kun kaupan osapuolet tietävät etukäteen, millä ehdoilla kauppaa käydään, he voivat turvallisin mielin kehittää toimintaansa.
Ennustettavuuteen liittyy oleellisesti myös suoja mielivallalta. WTO:n puitteissa kauppakiistat voidaan ratkaista yhteisesti sovittuja menettelytapoja käyttäen. Jokainen jäsenmaa sitoutuu sopimukset hyväksyessään luonnollisesti myös noudattamaan niitä.
WTO syntyi 1995 GATT:n seuraajaksi
Maailman kauppajärjestö aloitti toimintansa vuoden 1995 alussa. Se on Tulli- ja kauppasopimusjärjestö GATT:n seuraaja. WTO:n perustamisesta päätettiin vuonna 1993 Marrakeshissa pidetyssä GATT:n ministerikokouksessa, joka päätti viimeisimmän eli Uruguayn kierroksen neuvottelut.
WTO:n toimintakenttä on kuitenkin huomattavasti laajempi kuin sen edeltäjällä, joka oli pelkkä "tilapäinen" sopimusjärjestö. WTO on aito kansainvälinen yhteistyöjärjestö.
GATT:n perustamisen eli vuoden 1947 jälkeen on käyty yhteensä kahdeksan kansainvälistä kauppaneuvottelukierrosta. Aluksi kauppaneuvotteluissa keskityttiin vain tavarakaupan tullien alennuksiin. Neuvottelujen tuloksena teollisuusmaiden tuontitullit laskivat tasaisesti niin, että 80-luvun alussa ne olivat enää keskimäärin 6,3 prosenttia.
1980-luvulla kauppaneuvottelut laajenivat käsittämään myös tullien ulkopuoliset kaupan esteet. Vuosina 1973-1979 käydyllä Tokion kierroksella sopimusten piiriin tulivat mm. kaupan tekniset esteet, julkiset hankinnat, polkumyynti ja henkisen omaisuuden suojaan liittyvät kysymykset.
Uruguayn kierros käytiin vuosina 1986-1993, ja se kesti vajaat kahdeksan vuotta. Kierroksen neuvotteluissa oli 15 aluetta, jotka kattoivat käytännöllisesti katsoen kaikki kansainvälisen kauppapolitiikan piiriin kuuluvat kysymykset.
Uruguayn kierros päättyi laajoihin sopimuksiin kaupan esteiden alentamisesta. Sen aikana sovittiin WTO:n perustamisesta sekä palveluiden ja maatalouden ottamisesta osaksi monenkeskistä kauppasopimusjärjestelmää. Samalla tekstiilikauppa palautettiin kymmenen vuoden siirtymäaikataululla normaaliksi osaksi monenkeskistä kauppajärjestelmää.
STT-MH
19.11.1999
