Päätoimittaja Ilkka Ahtokivi

2.6.2000

Nolot moitteet pääministerille

Oikeuskansleri Paavo Nikula katsoi pääministeri Paavo Lipposen (sd.) menetelleen virheellisesti, kun Suomi vietiin mukaan 14 EU-maan Itävallan vastaiseen boikottiin kuulematta Tasavallan Presidenttiä, jolle Suomen ulkosuhteista päättäminen kuuluu.

Lipposen tekoa lieventää kuitenkin Nikulan mukaan se, ettei presidentti jälkikäteenkään edellyttänyt boikotointipäätöksen muuttamista.

Lipposelle oikeuskanslerin päätös on nolo, muttei odottamaton.

Houkutus Lipposen virheen poliittiseen hyödyntämiseen on suuri. Keskusta perustikin tuoreeltaan työryhmän selvittämän pääministerin menettelyä.

Tuskinpa tämä työryhmä saa aikaan sen enempää, kuin kansanedustaja Petri Neittaanmäki (kesk.), joka peräsi perustuslakivaliokuntaa selvittämään asiaa, mutta joutui lopulta omiensakin hylkäämäksi.

Lipposen päätös syntyi ilman normaalia virkavalmistelua. Ennen päätöksen tekemistä Lipponen neuvotteli asiasta ainoastaan oman ulkopoliittisen erityisavustajansa kanssa, mikä ei vastaa normaalia käytäntöä.

Lipposen saamia moitteita olennaisempi kysymys kuitenkin on, miten kerran syntynyt "öykkäröintipakko", kuten presidentti Mauno Koivisto sitä kutsui, saadaan puretuksi.

Kun tätä seikkaa ei ilmeisesti lainkaan ajateltu otettaessa pakotteita käyttöön, ei kenelläkään ole myöskään mitään mallia pakotteiden purkamiseksi. Ei edes boikotin eturintamaan oikotietä rynnineellä pääministerillä.

Se on sääli, sillä pakotteet on purettava mahdollisimman pikaisesti.

TIMO KERVINEN

Kolmen miehen varassa?

Suomen politiikkaa ulkopuolelta seuraava saisi helposti sen käsityksen, että Suomen politiikka on Esko Ahon (kesk.), Paavo Lipposen (sd.) ja Sauli Niinistön (kok.) varassa. Tosiasia onkin, että siinä meillä on kolme vahvaa miestä, joista kukin on johtanut puoluettaan pitkään.

Hautausmaat ovat kuitenkin täynnä korvaamattomia miehiä ja tuskinpa kukaan mainituista pyrkii enää aktiivisesti jatkamaan puoluejohtajana vuoden 2003 eduskuntavaalien jälkeen.

Sosialidemokraatit ja keskusta ovat hieman neuvottomassa tilassa. Itsestään selviä seuraajaehdokkaita ei ole, ellei sellaisena pidetä Erkki Liikasen kabinettipäällikköä, jonka keskusta jo kerran ehti hylätä liian radikaalina ja puoluekuvaan sopimattomana.

Siksi keskustan varapuheenjohtajavaalilla saattaa olla aitoa merkitystä puolueen tulevien valintojen kannalta.

Kokoomuksella ei ole akuuttia seuraajapulaa. Niinistön manttelinperijöinä on mainittu Olli-Pekka Heinonen sekä viime aikoina turkulainen tulevaisuudenlupaus Ville Itälä, jolla näyttää myös olevan nostetta hallitukseen Kari Häkämiehen jälkeen.

TIMO KERVINEN