Lapsi on perheväkivallan unohdettu uhri
Perheväkivalta mielletään usein miehen naiseen kohdistamaksi väkivallaksi. Lapset unohdetaan varsinkin silloin kun heihin ei ole kohdistunut fyysistä pahoinpitelyä. Mutta väkivaltaisessa perheessä eläminen tekee lapsistakin uhreja.Lapset ovat lähes aina tietoisia perheessään tapahtuvasta väkivallasta. Jopa 80 prosenttia väkivaltaisten perheiden lapsista on nähnyt tai kuullut pahoinpitelytilanteita. Nämä kokemukset vaikuttavat lapsiin aikuisia syvemmin.
Arviolta jopa puolet perheväkivallalle altistuneista lapsista kärsii traumaperäisestä stressistä. Väkivallan todistajaksi joutuneilla lapsilla on myös kohonnut riski joutua itse väkivallan uhriksi tai käyttäjäksi. Auttamisjärjestelmä ei kuitenkaan aina vastaa lasten tarpeisiin.
- Aikuisilta puuttuvat usein keinot, jolla auttaa lapsia jakamaan kokemuksiaan, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton Lapsen aika-projektin päällikkö Mikko Oranen. Projekti pyrkii tuomaan julkisuuteen, millainen on lapsen näkökulma väkivaltaan.
Joskus lapsilta ei löydy sanoja
Orasen mukaan väkivalta on usein salaisuus, josta ei puhuta varsinkaan lapsille. Monesti siitä keskustellaan vasta kun nainen hakee apua itselleen ja perheelleen.
Silloin ammattiauttajien
tulisi antaa myös lapsille mahdollisuus puhua
siitä, mitä he ovat kotonaan kuulleet ja kokeneet.
- Olennaista on, että aikuinen on suora ja puhuu
asioista niiden oikeilla nimillä, Oranen painottaa.
Orasen mukaan lapsilla ei aina ole sanoja sille, mitä kotona on tapahtunut. Esimerkiksi alle kouluikäisten sanavarasto ei riitä kaiken kuvailemiseen. Puhumisen lisäksi lapset voivatkin kertoa kokemuksistaan myös leikkimällä tai piirtämällä.
Kokemusten jakaminen on tärkeää lapsen selviytymiselle, tehtiin se millä tavalla tahansa. Pelottavat tapahtumat eivät pelota yhtä paljon, kun ne on siirretty paperille tai leikkeihin.
Äiti ei aina huomaa lapsen tarpeita
Kriisityössä ajan merkitys on suuri. Parhaaseen tulokseen päästään, kun keskustelut sekä lasten että aikuisten kanssa aloitetaan muutaman päivän sisällä väkivaltatapahtumasta.
Turvakodeissa pyritään siihen, että lapset ovat mukana kun äidin kanssa keskustellaan kodin tapahtumista ja sovitaan jatkosta. Käytännöllä on huonotkin puolensa.
Pitkään jatkunutta väkivaltaa
kokenut ja tilanteeseen alistunut nainen ei aina
pysty huomioimaan lasten tarpeita.
- Lastensuojelulain henki on, että vanhemmat
vastaavat lapsistaan. Turvakodeissa on totuttu
siihen, että äiti informoi lapsiaan tapahtumista,
kertoo Oranen.
Turvakodeissa onkin siis yhä enemmän huomioitava myös väkivaltaisten perheiden lasten auttaminen. Samalla on muistettava vanhempienkin kunnollinen kriisihoito.
Väkivallan uhriksi joutuneen äidin auttaminen on edellytys sille, että että hän voi tukea lapsiaan näiden toipumisessa.
STT-MH
24.3.2000
