Muut lehdet maanantaina 20.3.2000

Suomenmaan mukaan Suomi uhkaa pysähtyä

Kemianliitto aloitti torstaina lakon, joka pysäytti perus- ja petrokemian teollisuuden. Yksityisille kansalaisille lakko merkitsee jo ensi viikolla bensiinipulaa. Mutta jos lakko jatkuu ja laajenee ensi viikolla, se uhkaa pysäyttää kokonaisia teollisuudenaloja. Esimerkiksi osa sellu- ja paperitehtaista voi pysähtyä muutamassa päivässä, kun tuotannossa tarvittavia kemikaaleja ei saada.

Osapuolten tulkinnat lakon syistä poikkeavat siihen tapaan kuin työtaisteluissa yleensä tapahtuu. Kiistatonta lienee ainakin se, että työntekijäpuolen vaatimusten kustannusvaikutus ylittää reilusti 3,1 prosentin yleisen linjan, jonka pohjalta ylivoimainen enemmistö palkansaajista on sopimuksensa tehnyt.

Myös Paperiliitto ajaa tuntuvasti korkeampia palkankorotuksia kuin mihin muut ovat joutuneet tyytymään. Paperi ajaa kuitenkin vaatimuksiaan läpi hiljaa hivuttamalla eikä ole toistaiseksi turvautunut lakonuhkaan.

Valtakunnansovittelijan ruuhkaa lisäävät vielä mm. lentoliikenteen sekä kuorma-auto- ja bussiliikenteen neuvottelut. Lentoliikenne uhkaa pysähtyä jo ensi maanantaina. AKT:n työtaistelun on määrä alkaa 26. maaliskuuta.

Näin Suomi uhkaa pysähtyä jokseenkin täydellisesti. Yhteiskunnan normaalit toiminnot häiriintyvät perusteellisesti, jos lentokoneet, kuorma-autot ja bussit seisovat eikä huoltoasemilta saa bensiiniä. Pelkästään junien varassa ei Suomi pysy käynnissä.

Erityismaininnan ansaitsee lentoliikenteen lakonuhka, joka uhkaa romuttaa pohjoisen hiihtokeskusten talouden jo toisena vuonna peräkkäin. Viime keväänä se kärsi tuntuvat tappiot lennonjohtajien lakon vuoksi. Jos sama toistuu tänäkin vuonna, voidaan puhua jo pohjoiselle Suomelle elintärkeän elinkeinon vainoamisesta.

Näiden näkymien edessä hallituksen johtavat poliitikot ja suurimpien ammatillisten keskusjärjestöjen puheenjohtajat käyttävät aikaansa latteaan väittelyyn seuraavan tulokierroksen näkymistä. Pääministeri ja valtiovarainministeri keskustelevat julkisuudessa siitä, miten mahdolliset veronalennukset voitaisiin kytkeä ensi syksynä mahdollisesti tehtävään keskitettyyn tuloratkaisuun.

Vastuullisten tulopoliitikkojen olisi korkea aika keskittyä ruusuisten tulevaisuudenkuvien maalaamisen sijasta siihen, miten estetään yhteiskunnan täydellinen pysähtyminen lähimmän kahden viikon aikana. Nythän ei ole kyse ei ole vain lähitulevaisuuden tilapäisistä häiriöistä vaan talouspolitiikan uskottavuudesta pidemmälläkin tähtäimellä.

Jos teollisuuden avainliitot onnistuvat ulosmittaamaan yleiseen linjaan nähden moninkertaiset palkankorotukset, muut palkansaajat eivät varmasti tyydy vain seuraamaan tilannetta. Ensi syksynä ammattiliitot lähtevät tavoittelemaan jälkeenjääneisyyden umpeenkuromisen nimissä samoja korotuksia. Pitkän tauon jälkeen päätään nostanut inflaatio riistäytyisi silloin täyteen vauhtiin. Emu-Suomessa tämä tie johtaisi pian tuhoon.

Hallitus on jättänyt lakkosuman purkamisen käytännössä yhden miehen eli valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen vastuulle. Tällainen vastuunpakoilu ei kerta kaikkiaan vetele. Pääministeri Paavo Lipposen ja valtiovarainministeri Sauli Niinistön on korkea aika ottaa paikkansa etulinjassa.

Ilkka analysoi USA:n presidentinvaaleja

Ensi marraskuussa pidettävien Yhdysvaltain presidentinvaalien asetelma sai lopullisen sinettinsä viime viikolla, kun varapresidentti Al Core ja Teksasin kuvernööri George Bush nuorempi varmistivat ehdokkuutensa kuudessa eteläisessä osavaltiossa pidetyissä esivaaleissa. Demokraattien Corella ja republikaanien Bushilla on nyt molemmilla ehdokkuuteen tarvittava määrä puoluekokousedustajia.

Asiallisesti Coren ja Bushin ehdokkuus varmistui jo aiemmin, kun heille puolueissaan tiukimman vastuksen antaneet entinen senaattori Bill Bradley ja senaattori John McCain heittivät pyyhkeen kehään kahden viikon takaisen "supertiistain" jälkeen. Puoluekokoukset virallistavat ehdokkuudet ensi kesänä.

Bradley oli lopulta helppo suupala Corelle. McCain sen sijaan kykeni hetken aikaa antamaan lähes tasapäisen vastuksen Bushille, kunnes tämän kymmenillä miljoonilla dollareilla voideltu vaalikone jyräsi haastajan yli.

Bush on viimeisimpien mielipidemittausten mukaan hivenen Corea edellä, CNN:n kyselyssä kannatusero oli 49-43, mutta missään tapauksessa ei ole vielä varmaa, että republikaanit onnistuisivat valloittamaan Valkoisen talon demokraattien kahdeksan vuoden isännyyden jälkeen. Bill Clinton ja hänen hallintonsa ovat osoittautuneet yllättävän sitkeiksi, kuten selviytyminen monista skandaaleista on osoittanut.

Sen verran Clintonin kautta varjostaneet vaalirahoitussotkut ja seksiseikkailut ovat saaneet Coren varovaiseksi, että hän on hyvissä ajoin pyrkinyt vetämään hajurakoa isäntäänsä. Bushin tykit sen sijaan on suunnattu tanakasti hänen isänsä 1992 kaataneen Clintonin suuntaan. Bush pyrkii tervaamaan Corea Clintonin sotkuilla. Samaa sakkia, kuuluu Bushin viesti äänestäjille.

Clintonin täydet kaksi nelivuotiskautta olivat historiallinen saavutus demokraateille, sillä demokraattipresidenttien valtakaudet ovat tupanneet jäämään yhden kauden mittaisiksi. Ja demokraattien voittokulku presidentinvaaleissa saattaa jatkua. Demokraatteja suosii Yhdysvaltain talouden vuosia jatkunut hyvä vire. Bushin on vaikea tarjota talouspoliittista vaihtoehtoa.

Esivaalikampanjoiden lässähtäminen ennen aikojaan saattaa vaikuttaa kielteisesti varsinaisiin vaaleihin. Kuinka ehdokkaat jaksavat pitää äänestäjien mielenkiintoa yllä peräti kahdeksan kuukauden ajan? Mutapainilla tuskin?

Neljä vuotta sitten äänestysprosentti jäi poikkeuksellisen alas. Äänestäjät ovat tympääntyneitä poliittiseen peliin. Laimea osallistuminen vaaleihin saattaa kieliä myös siitä, ettei äänestäjille tarjota riittävän sytyttäviä vaihtoehtoja. Molemmat pääpuolueet joutuvat lopulta aina asettamaan vaalirysänsä keskustaan, jossa on äänestäjien enemmistö. Amerikkalainen äänestäjä kavahtaa äärisuuntia ja uskonnollista hihhulointia.

Tämä näkyy myös suurten puolueiden valtavirroissa, republikaanien vasemmiston ja demokraattien oikeiston politiikassa ei juuri eroja ole. Eniten linjaansa saa reivata Bush, joka McCainin kanssa hanskatessaan joutui koukkaamaan oikealle. Kun oma väki on vakuutettu, hänen on siirryttävä keskustaan. Varapresidenttiehdokkaiden valinnat tehdään paitsi omia myös suurta enemmistöä ajatellen.

Ulkopolitiikka ei perinteisesti ole ollut keskeisellä sijalla USA:n presidentinvaaleissa. Nämäkään vaalit eivät näytä muodostavan poikkeusta.

Ilta-Sanomat pohdiskelee ulkomaalaisten veroetua

Nokian pääjohtaja Jorma Ollila arvosteli eilen Turun Sanomien haastattelussa hallituksen päätöstä poistaa ns. ulkomaisten avainhenkilöiden veroetu kuluvan vuoden alusta lukien. Vuonna 1996 käyttöön otetussa järjestelmässä ulkomaiset asiantuntijat maksoivat Suomessa ansaitsemistaan tuloista vain 35 prosentin veron.

Huippuasiantuntijatason bruttopalkoilla työskenteleviltä suomalaisilta verot ja veronluontoiset maksut nirhaisevat helposti puolet tuloista.

Ollilan mukaan Nokia sai veroedun turvin Suomeen 60 ulkomaista asiantuntijaa, mutta "tämä joukko alkaa nyt purkautua pois Suomesta". Jos Nokia haluaa pitää heistä kiinni, sillä ei kuitenkaan liene mitään estettä maksaa heille niin korkeaa bruttopalkkaa, että he edelleen saisivat samat nettotulot kuin saivat veroedun turvin.

Ulkomaisten asiantuntijoiden veroetu voidaan tulkita myös yhteiskunnan subventioksi heidän työnantajilleen, jotka voivat säästää palkkakustannuksissa. Koko ongelmaa ei nykyisessä mitassa olisi syntynyt, jos ansiotulojen verotus olisi Suomessa kohtuullista eikä nykyiseen tapaan hipoisi maailmanennätysluokkaa.

Veroedun piirissä olleiden ulkomaisten työntekijöiden määrä pysyi koko ajan pienenä, eikä koko asialla ole juuri mitään merkitystä yhteiskunnan tulojen kannalta. Kaksien veroasteikkojen soveltaminen oli kuitenkin ihmisten tasavertaisuuden kannalta ongelmallista.

Tietysti voidaan huomauttaa, etteivät Suomessa lyhyehkön ajan työskentelevät ulkomaalaiset pääse suomalaisten tapaan nauttimaan kaikista veroja vastaan saatavista etuuksista. On olemassa myös puhtaasti kotimainen esimerkki: merityötulon poikkeavaa verotusta on perusteltu sillä, että ihminen on merillä palvelujen ulottumattomissa.

Tämäntyyppisillä näkökohdilla voidaan väittää niitä vastaan, jotka näkivät veroedussa suomalaisiin kohdistuvan vääryyden.

Ollila sanoo vedonneensa toiseen valtiovarainministeriin Suvi-Anne Siimekseen (vas) veroedun palauttamiseksi. Asia pulpahtanee muodossa tai toisessa pintaan niin kauan kuin palkkatulojen verotus pysyy Suomessa paljon EU-maiden keskitasoa kireämpänä.

Ollilan mainitsema epäkohta on vain yksi syy pyrkiä alentamaan palkkaverotusta. Puhtaasti kotimaisia syitä on roppakaupalla. Pienistä palkkatuloista puhuttaessa voidaan korostaa verojen alentamisen kannustinvaikutusta: se madaltaisi työn vastaanottokynnystä.

Kainuun Sanomien mielestä budjettitiedonanto on hätävarjelun liioittelua

Hallituksen luottamusta punnitseva tiedonanto valtion talouskehyksistä vaikuttaa ylireagoinnilta eduskunnan ainaisiin haluihin lisätä määrärahoja hyviin tarkoituksiin. Luottamusäänestys budjettiraameista on sikälikin outo, kun hallitus itse nyt kokoaa budjettikehysten ulkopuolelle erillistä tulevaisuuspakettia Sonera-tulojen varaan.

Esimerkiksi eduskunnan valtiovarainvaliokunta olisi pitänyt pääministerin ilmoitusta budjettikehyksistä riittävänä. Tiedonannon jälkeen eduskunta äänestää hallituksen luottamuksesta, pääministerin ilmoituksesta vain keskustellaan.

Vastikään kaikkiin koteihin jaettiin uusi perustuslaki, jonka mukaan valtiontaloudesta päättää eduskunta. Veroista ja maksuista päätetään eduskunnan hyväksymin laein. Perustuslain mukaan kansanedustaja voi talousarvioesityksen johdosta tehdä ehdotuksen valtion talousarvioon otettavaksi määrärahaksi tai muuksi päätökseksi talousarvioaloitteella.

Budjettikehykset lukkoon lyövä tiedonanto vahvistaa entisestään hallituksen budjettiesityksen koskemattomuutta. On mahdollista, että kansanedustajien oikeus tehdä esityksiä budjettiin jää entistäkin näennäisemmäksi.

Parlamentarismiin kuuluu, että hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. Opin nykyinen tulkinta näyttää tarkoittavan, että hallituspuolueiden on luotettava enemmistöhallitukseen ehdoitta sen jälkeen, kun hallitusohjelma on hyväksytty.

Tiedonantoa onkin lupa pitää juuri sellaisena "luottamusuhitteluna", josta ulkoministeri Erkki Tuomioja varoitti torstaina. Tuomiojan mukaan hallituksen on pääsääntöisesti hyväksyttävä se, että eduskunta voi korjailla, muuttaa tai kokonaan hylätä sen tekemiä esityksiä. Luottamusta voi testata vain hyvin poikkeuksellisissa oloissa.

Tiedonannon taustana on viime syksyinen meno eduskunnassa, missä kansanedustajat rohkenivat lisätä tämän vuoden budjetin loppusummaa liki 700 miljoonalla markalla. Valtiovarainministeri Sauli Niinistöä tällainen harrastelu hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä ärsytti niin, että hän ajoi läpi tiedonantokäsittelyn pääministerin ilmoituksen sijasta.

Tiedonantotekstiin tehtiin kuitenkin viime vaiheessa lisäys talouspolitiikan riittävästä liikkumavarasta. Kun budjettikehykset lyödään lukkoon kevättalvella, voi tilanne voikin näyttää jo ihan toiselta syksyllä.

Valtio hakee samana aikaan valtuuksia myydä koko Sonera-osuutensa. Nykyhinnoilla Sonerasta luopuminen voisi tuoda lähivuosina valtion kassaan parisataa miljardia markkaa, eli yhden vuoden budjettivarat.

Pelkästään Soneran takia ovat hallituksen omatkin suunnitelmat muuttuneet viime syksystä radikaalisti.

Lopulta myös valtiovarainministeri Sauli Niinistö on joutunut antamaan periksi Sonera-miljardien käytössä. Hallitus tekee budjetin ulkopuolelle erillisen tulevaisuuspaketin, joka sisältää panostusta koulutukseen, tutkimukseen, mutta myös joihinkin perusinvestointeihin.

Viime myynnissä Sonerasta saatiin 12 miljardia markkaa, mikä kuitenkin käytettäneen pääosin velkojen lyhentelyyn ja järjestelyyn. Kainuun Sanomien haastattelussa Niinistö kuitenkin avasi varsinaisen budjetin ulkopuolelle piikin.

Tulevaisuuspakettiin liittyvän keskustelun sivussa varsinaiset budjettikehykset ja Soneran täydellinen myyntivaltuus saattavat sitten mennä helpommin läpi. Mikä lienee tarkoituskin. Lähinnä yksityistämistulojen varassa valtion velkasuhde bruttokansantuotteesta on pääministeri Paavo Lipposen mukaan tarkoitus pudottaa lähivuosina jopa 25 prosenttiin, kun syksyllä puhuttiin vielä 46 prosentista. Tuo 25 prosentin osuus olisi euroalueen alhaisin lukema.

Nykyisinkin Suomi kuuluu maanosan vähiten velkaantuneisiin maihin. Silti korkokuluihin kuluu tänäkin vuonna 27-28 miljardia markkaa ja niiden supistuminen toisi kaivattua varaa alentaa työn verokiilaa.

Savon Sanomat arvelee, että työ tulee tekijän luo

Informaatioteknologian alalla toimivien yritysten huima menestys näkyy paitsi pörssissä, myös työmarkkinoilla. Alan yrityksiä on noussut kuin sieniä sateella erityisesti pääkaupunkiseudulle. It-yhtiöiden menestys onkin hyvin keskeinen selitys muuttoliikkeen kiihtymiselle. Alalle syntyy vuosittain tuhansia uusia työpaikkoja, valtaosa pääkaupunkiseudulle.

Informaatioteknologian kasvua rajoittaa jo tällä hetkellä työvoimapula. Se koskee nimenomaan pääkaupunkiseutua. Seurauksena on alan työmarkkinoiden paikallinen kuumeneminen ja palkkatason nousu. Se on puolestaan laukaissut työvoiman aktiivisen haalimisen muualta maasta.

Julkinen salaisuus onkin eräiden yhtiöiden harjoittama "ihmismetsästys". Työntekijöitä palkitaan erilaisin etuuksin, jos nämä onnistumaan haalimaan alan osaajia tuttavapiiristään tai kotiseudultaan muualta maasta. Tilanne haiskahtaa epäterveeltä ja muistuttaa elävästi lamaa edeltäneen kasinotalouden vuosia.

Vaikka etelän työvoimapula uuden teknologian yrityksissä on ongelmallinen sekä aluetalouden että kansantalouden kannalta, se voi säteillä muuttotappioalueille myös toivon näkymiä. Yritysten on pakko ryhtyä pohtimaan toimintojen hajauttamista sinne, missä on vielä työvoimareservejä. Näin tapahtui vuosikymmen sitten, ja näin tapahtumassa nyt.

Hyviä esimerkkejä maakuntiin perustetuista uuden teknologian yrityksistä on jo olemassa. Oulun seutu on vakiinnuttanut asemansa, seuraava aalto koskee muita maakuntakeskuksia, mm. Kuopiota ja Jyväskylää. Näistä löytyy vielä koulutettua työvoimareserviä, jolla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuuksia muuttaa työn perässä etelään.

Kuopiossa on tällä hetkellä yllättävänkin paljon informaatioteknologian työpaikkoja, kaikkiaan noin 1700. Kaupungin elinkeino-ohjelmassa tavoitteena on kaksinkertaistaa alan työpaikkojen määrä EU:n ohjelmakauden loppuun mennessä. Se ei vaikuta lainkaan epärealistiselta, jos kehitys jatkuu nykyisellään.

Hyvin koulutettu, kotiseudullaan viihtyvä työvoima on maakunnan tulevaisuuden tae. Uusi teknologia on sidoksissa ainoastaan osaavaan työvoimaan. Valistuneimmat yrittäjät ovat jo huomanneet, että työpaikkojen perustaminen työvoiman äärelle on monessakin mielessä järkevämpää kuin työpaikkojen kasaaminen samalla paikkakunnalle ja työvoiman haaliminen erilaisin porkkanoin maan toiselta laidalta. Tämän ajattelun soisi yleistyvän yritysmaailmassa.

Koonnut: TK

Muut lehdet -sivulle