Lehmät vähenevät, lihantuotanto alenee
Naudanlihan tuonti kasvussa
Naudanlihaa joudutaan tuomaan ulkomailta vuosi vuodelta enemmän, ellei erikoistumista naudanlihan tuotantoon saada elpymään. Kysyntää kotimaiselle naudanlihalle olisi, sillä hullun lehmän tauti ja rehuskandaalit lietsovat edelleen epäluuloa tuontilihaa kohtaan.Naudanlihan kotimaisen kulutuksen arvioidaan asettuvan lähivuosina noin 90 miljoonan kilon tienoille vuodessa, ja optimististen ennusteiden mukaan tuotanto on kuluvan vuosikymmenen lopulla 70 miljoonan kilon paikkeilla.
Ennen vuosituhannen vaihdetta tuotanto oli noin 93 miljoonaa kiloa vuodessa.
Maatalouden taloudellinen tutkimuslaitos laskee rakennekehitysarviossaan, että jopa kolmannes naudanlihasta jouduttaisiin tuomaan vuonna 2008.
Kotimaisen naudanlihan tuotannon lasku johtuu pohjimmaltaan siitä, että Suomessa naudanlihaa tuotetaan pääasiassa maidontuotannon ohessa.
Suomessa ei ole perinteisesti ollut suuria liharotuisia nautakarjoja. Naudanlihan tuotannosta 93 prosenttia perustuu lypsylehmiin ja vain seitsemän prosenttia emolehmiin.
- Lypsylehmien lukumäärä alenee joka vuosi, sillä lehmän keskituotoksen noustessa lehmiä tarvitaan yhä vähemmän Suomen maitokiintiön täyttämiseen, muistuttaa maatalousylitarkastaja Pekka Sandholm maa- ja metsätalousministeriöstä.
Ja kun lehmien määrä laskee, naudanlihan tuotantoon tarvittavia vasikoita syntyy entistä vähemmän. Naudanlihan tuotanto alenee tämän vuoksi parin prosentin vuosivauhtia.
Maitotilat luopumassa lihan oheistuotannosta
Naudanlihan tuotanto laskee jyrkemmin, jos maitotilat päätyvät laittamaan naudat vasikkana teurastamoon. Tutkimusjohtaja Anne Kallinen Elintarviketieto Oy:stä puhuu jo kriisistäkin, sillä lypsykarjatilat tarjoavat nyt myyntiin enemmän vasikoita kuin niille olisi ottajia.
- Nautatiloilla on nyt murros käynnissä. Lypsykarjatilat, jotka ovat tuottaneet maidontuotannon ohessa vasikat ja teurasnaudat, haluavat keskittyä maidontuotantoon ja myydä vasikat pois, sanoo Kallinen.
Ongelmana on, ettei vasikoille löydy ottajia. Vasikoita vastaanottavia, lihantuotantoon keskittyviä tiloja ei ole tarpeeksi.
Kallisen mielestä tilannetta voidaan pitkällä tähtäimellä helpottaa ainoastaan siten, että tukipolitiikalla kannustetaan perustamaan naudanlihan tuotantoon erikoistuvia tiloja.
- Viime vuonna noin 40 prosenttia kaikesta nuoren naudan tuotannosta kasvoi lypsykarjatiloilla. Jos tilat luopuvat siitä, yhtäkkiä tai vähitellen, täytyy naudanlihan tuotantokapasiteettia löytyä jostakin.
- Jos sitä ei löydy ja usko eläinvälityksen toimivuuteen häviää, silloin vasikat teurastetaan ja sitä kautta naudanlihan tuotanto voi pudota enemmänkin, Kallinen arvioi.
Emolehmäkiintiö huomattavan vajaa
Päinvastoin kuin maitokiintiö, Suomelle asetettu emolehmäkiintiö on kaukana täyttymisestä. Suomessa on noin 29 000 emolehmää, kun EU:n asettama kiintiö on 50 000. Emolehmiä pidetään noin 3 000 tilalla, ja päätuotantosuuntana lihantuotanto on noin 1 700:lla tilalla.
Naudanlihan tuotantoon erikoistuminen ei innosta tuottajia, sillä alan kannattavuus on ollut heikko. EU:n ja valtion varoista maksettavat tukipalkkiotkaan eivät ole tarpeeksi suuria kannustamaan tuottajia.
Jaostopäällikkö Timo Mikkilä MTK:sta arvioi, että nykyisillä tukiehdoilla myös emolehmätuotanto vähenee tulevina vuosina.
Alan ongelmia on muun muassa hidas pääomakierto. Lehmä saa vasikan kerran vuodessa ja sen kasvattaminen teuraskuntoon vie puolitoista vuotta.
Kannattava emolehmätuotanto edellyttää keskimääräistä lypsykarjakokoa monta kertaa suuremman eläinmäärän, mikä asettaa omat vaatimuksensa muun muassa tuotantorakennuksille.
STT-IA
24.3.2000
