Suomen tehtailla Ruotsia enemmän päästöjen lupaehtoja
Sellu- ja paperiteollisuuden päästöjen seurannassa eroja
Suomen sellu- ja paperitehtailla on enemmän ja pääosin tiukempia lupaehtoja kuin Ruotsissa.
Ero ilmeni Lapin ympäristökeskuksen ja Norrbottenin lääninhallituksen viranomaisyhteistyönä tekemässä selvityksessä, jossa kartoitettiin Lapin ja Norrbottenin sellu- ja paperiteollisuuden päästöjen seurantaa ja niihin liittyviä lupaehtoja.
Tutkimuksessa oli mukana kolme suomalaista ja kolme ruotsalaista tehdasta, eli maailman pohjoisimmat metsäteollisuuden yksiköt.
Suurimmat erot havaittiin ilmaan menevien päästöjen kohdalla. Niistä tehtävät kertaluonteiset kartoitukset kattoivat suomalaisissa tehtaissa kaikki keskeisimmät parametrit ollen siten laajemmat kuin ruotsalaisten tehtaiden lähinnä hiukkasille ja rikkivedyille tehtävät mittaukset.
- Erityisesti rikkipäästöjen vertailtavuus Suomen ja Ruotsin tehtaiden välillä on hankalaa, sillä osa haisevista yhdisteistä jää ruotsalaisissa tehtaissa kokonaan mittaamatta, projektipäällikkö Sari Matinheikki sanoo.
Mittauskäytäntöjen eroista kertoo myös se, että Suomen tehtaissa mittauksia suorittavat ainoastaan ulkopuoliset konsultit, kun taas Ruotsissa osa mittauksista tehdään itse.
Jätevesien käsittely Suomessa tehokkaampaa
Selvityksessä ilmeni, että myös tehtaiden jätevesipäästöjen puhdistusmenetelmissä ja lupaehdoissa on selviä eroja. Suomessa on jätevesienkin suhteen enemmän lupaehtoja kuin Ruotsissa. Jätevesien käsittely todettiin suomalaisilla tehtailla naapureita tehokkaammaksi.
Selvityksessä todettuja yhtäläisyyksiä maiden välillä oli vähemmän. Pääosiltaan samanlaisiksi molemmissa maissa todettiin päästöjen raportointimenetelmät kunnallisille ja alueellisille viranomaisille.
Vuosina 1999 ja 2000 tehty selvitys perustuu teollisuudelle tehtyyn kyselyyn, viranomaisilla olemassa oleviin tietoihin sekä puhelinhaastatteluihin.
Tavoitteena yhtenäiset seurantamenetelmät
Selvityksen taustalla on Lapin ympäristökeskuksen yli-insinööri Erkki Kantolan mukaan valvontaviranomaisen tarve tietää päästöjen mittausmenetelmistä, jotta eri tehtaiden päästöt olisivat keskenään vertailukelpoisia.
- Myös teollisuudella on ollut halu tietää, miten rajan takana asiat hoituvat ja millä perustein lupaehtoja siellä myönnetään, Kantola kertoo.
Lisäksi selvitystyö kytkeytyy EU:n IPPC-direktiiviin, jonka tavoitteena on pitkällä aikavälillä yhdenmukaistaa valvonta- ja seurantamenetelmiä sekä teollisuudelle yleensä asetettavia ympäristönsuojeluvaatimuksia.
EU:n BAT-referenssin (Best Available Techniques) mukaan teollisuuden tulisi suojatoimenpiteissään käyttää parasta mahdollista tekniikkaa. Koska teollisuudelle päästöjen vähentäminen on myös kilpailutekijä, velvoitetaan jäsenmaita vaihtamaan keskenään tietoa suojelutekniikoista.
Nyt julkistettu rajanylittävä päästöjen seurannan vertailu on tämän kaltaisessa yhteistyössä ensimmäinen laatuaan.
Tutkimuksessa olivat mukana Suomesta Stora-Enson Veitsiluodon ja Kemijärven tehtaat sekä Metsä-Botnian Kemin tehdas. Ruotsalaisista tehtaista kaksi on Piteåssa, SCA Packaging Munksund ja AssiDomän Kraftliner, sekä AssiDomän Karlsborg Kalixissa.
STT-IKK
30.6 2000
