"Forwardit" ovat globaalia nykyperinnettä
Sukupuolet sotivat nyt sähköpostilla
Huumori leviää yhä vilkkaammin myös sähköpostitse. Kaveripiiriä on näin kätevä informoida pitkilläkin luetteloilla siitä, mikä on naisen ihanneikä, joko miehen tai naisen kannalta, tai mitä naisen elämän ihanuuksia mies ei koskaan tule tuntemaan.
Vain nainenhan voi syyttää uransa takertelusta epätasa-arvon kuuluisaa "lasikattoa" ja pelastaa päivänsä huulipunalla, eikö vain.
Miehillä taas on naisten autontankkausta, ulkonäköä ja tottumuksia koskevat huolensa, jotka sopii jakaa kohtalotovereiden kanssa. Päätteen edessä uurastavaa tietotyöläistä voi yrittää piristää myös kuvauksella työn ja vankilan eroista ja yhtäläisyyksistä.
Hyvä tai vähän hölmömpikin vitsi on helppo meilata edelleen, joten erilaisista "forwardeista" eli kyberavaruuden ketjukirjeistä on nopeasti tullut maailmanlaajuinen muoti-ilmiö.
Aihepiirit ovat samoja kuin kansanperinteessä yleensä. Sukupuolten suhteet tai miesten ja naisten erot ovatkin hauskutusviestien ylivoimaisesti yleisin aihe. - Jopa 90 prosenttia uusperinteestä käsittelee "sukupuolten sotaa", arvelee folkloristiikan tuntiopettaja Pasi Enges Turun yliopistosta. Sekaan mahtuu myös vakavammin otettavia elämänohjeita. Suomea kiertää esimerkiksi "nepalilainen hyvän onnen tantra", joka neuvoo valitsemaan puolison tarkoin, huolehtimaan perhesovusta, kuuntelemaan imartelua tarkasti kuten puhetta yleensäkin sekä lukemaan kirjoja. Järin nepalilaiselta sinänsä sympaattinen viesti ei vaikuta.
Miehet kiertoon
Osa forwardien sisällöstä on ennestään tuttua. Viesteissä toistetaan vanhoja vitsejä ja "kaupunkitarinoita". Monet aiheet kiersivät aiemmin työpaikkoja valokopioina eli "xeroxlorena". Uusi väline vain lisää levikkiä.
Joukossa on myös varsinaisia ketjukirjeitä, vaikkakin vähemmistönä. Viestiä levittämällä voi siis kohentaa elämäänsä, kun taas ketjun katkaiseminen tuottaa epäonnea. Joskus viestien luvataan päätyvän vaikkapa sairaalle lapselle, joka haluaisi niitä mahdollisimman monta.
Tähänkin lajityyppiin liittyy huumorinsa. Naistuttua saatetaan kehottaa lähettämään miehensä nimilistan ylimmälle, lisäämään oman nimensä alimmaksi ja jakamaan viestiä edelleen. Vastaanottovuoroon ehtineelle pitäisi näin olla luvassa koko lailla miesseuraa.
Verkkoperinne eroaa edeltäjistään ennen muuta vauhdissa. Kansanrunoihin tai kaupunkitarinoihin verrattuna sähköinen materiaali elää ja muuntuu kiivasta tahtia. Kun suullisen perinteen leviämistä jäljitettiin toisintojen perusteella kylästä toiseen, Internetissä sama viesti sukeltaa saman tien toiselle pallonpuoliskolle.
Turun yliopiston folkloristiikan laitokselle on tähän mennessä kertynyt parinsadan ketjuviestin kokoelma, joka sai alkunsa opiskelija Leea Mäkelän proseminaaritutkielmasta. Arkistointia haluttaisiin jatkaa, mutta pulmana on juuri verkkoviestinnän loputon määrä. Aineiston laajamittainen keruu vaatisi lisää konekapasiteettiä, ehkä oman sähköpostiosoitteensakin.
Myöskään kansainvälisissä folklorejulkaisuissa ei vielä ole näkynyt forwardeja käsitteleviä artikkeleja.
Valikoivaa viestintää
Verkkoviestintä ei nopeudestaan huolimatta ole sen sattumanvaraisempaa kuin suullinenkaan. Enges muistuttaa, että lähettäjä valitsee toki vastaanottajan huolella. Uskallettu vitsi ja rohkea kuva sopii jonkun silmille, vakavahenkinen filosofia jollekulle toiselle.
Joku voi saada postia, joka on helppo luokitella "poliittisesti epäkorrektiksi".
- Kansanperinne käsittelee arkoja aihepiirejä: vähemmistöjä, seksuaalisuutta, politiikkaa. Puretaan tunteita, jotka eivät ole sosiaalisesti hyväksyttyjä, Enges huomauttaa.
Joskus huumori syntyy vasta, kun vastaanottaja tietää asiallisen näköinen asian parodiaksi tai ironiaksi.
Perinne onkin aina tietyn porukan perinnettä. Forwardien yleisöä yhdistää Internet, joten taustalla on kansallisuudesta riippumatta paljon samaa: riittävä koulutus, koneet, tietyntyyppinen työ. Viesteillä voi olla paljon kerrottavaa heistä, jotka niitä lähettävät ja joita ne huvittavat.
STT-IKK
30.6 2000
