A. Nenäkäs

15.10.1999

Satelliittiantenni

Nenäkäs asentaja säntäsi kodinkoneliikkeeseen pakettia tilaamaan. Vielä varmistus myyjältä, että satelliitti sijaitsee suurin piirtein etelässä, sinne suuntaan kun on parvekkeelta esteetön näkyvyys.
- Joo, siellä etelän suunnilla se on, yks aste länteen, totesi myyjä.

Siispä nimi paperiin vain.

Viimein koitti päivä, jolloin postilaatikosta tipahti pakettiosoitekortit. Tukka putkella postiin, paketit kainaloon ja takaisin kotiin. Paketteja purkaessa kävi ilmi, että kaikki muu löytyy paitsi antennijohto. Joten johto-ostoksille.

Samalla täytyi vielä poiketa lahjomassa kaveri mukaan antenniasennukseen, joka onnistuikin hampurilaisaterialla.

Nyt kaikki tarpeellinen oli koossa, ja armoton asennus alkoi. Antennin mukana tullut, kahdesta u:n mallisesta putkesta ja niitä yhdistävästä putkenpätkästä koostuva kiinnitysviritelmä ensiksi seinään.

Paikka löytyi sopivasti, kun pyykinkuivaustelineen ruuvasi ensin irti. Kun teline uljaasti törrötti seinässä, alkoi telineen tukevuus epäilyttämään - teline kun tuli vain kahdella ruuvilla kiinni, ja huojui uhkaavasti joka suuntaan.

Paikalliseeen rautakauppaan, ja kilokaupalla naulauslevyjä ja muita kiinnikkeitä. Jälleen antennin asennukseen. Naapurin riemuksi porakone soimaan, ja pian olikin antenninjalka tukevasti seinässä. Seuraavaksi vain antenni telineeseen, oikeaan suuntaan ja nauttimaan!

Hämmennystä herätti antennin asteikko. Sen mukaan kun antennin suuntasi oikeaan kulmaan, osoitti antenni maahan päin. Eihän se nyt voi olla oikein.

Siispä antenni oikeaan astelukuun ja etelään. Kaikki hyvin - paitsi että vastaanottimen signaalivoimakkuusmittari ei hievahtanutkaan. Erilaisen suuntailun jälkeen signaali puuttui edelleen.

Soitto asiakaspalveluun paljasti karun yllätyksen. Satelliitti ei suinkaan ole etelässä, vaan 1 aste länteen tarkoittaakin suuntausta reippaasti länteen päin, ja siellä suunnalla onkin pari jykevää ikihonkaa ja kolme pienempää koivua.

Jatketaan suuntausta. Välillä soittokierros ympäri tuttavia, ja viimein löytyi kompassi, jotta antennin saa oikeaan suuntaan. Ilta kääntyi yöksi ilman toivottua tulosta.

Niinpä antenni irti telineestä ja kiinni puutarhatuoliin, sitä kun on helpompi pyöritellä ympäri parveketta. Tunnit kuluivat, ja lopulta oli pakko luovuttaa.

Päivän koittaessa takaisin parvekkeelle. Tiirailu puiden suuntaan paljasti, että toisella seinällä voisi olla telineelle parempi paikka. Siellä olikin yksi reikä valmiina. Teline kiinni ja taas suuntaamaan.

Muutaman tunnin jälkeen päädyin siihen, että jospa antenninvalmistaja onkin oikeassa astelukujen kanssa, ja suuntasin antennin astelukujen mukaan huolimatta sen omituisesta suunnasta.

Vaikka teline huojui puolelta toiselle, viimein näkyi valoa tunnelin päässä, ja signaalipalkki pomppasi ylös. Äkkiä etsimään kanavia. Yhtäkään kanavaa ei löytynyt. Oli siis aika lähteä etsimään parempaa telinettä, jotta suuntaus onnistuu kunnolla.

Paikallisessa kodinkoneliikkeessä ei telinettä ollut. Vaan yksi työntekijöistä oli kuulemma asennellut näitä vekottimia. Hintakaan ei päätä huimannut, joten sovin illaksi suuntaamisen. Sitten keula kohti naapuripaikkakuntaa, ja sieltä löytyikin jykevä teline antennille.

Porakone taas laulamaan ja reikiä seinään. Pian oli teline seinässä ja antenni telineen päähän ripustettuna. Pienen pyörittelyn jälkeen löytyikin sopiva suunta, ja signaalimittari näytti kiitettäviä lukemia. Nyt alkoi jo kanaviakin löytymään, 8 kanavan satsi putkahti vastaanottimeen - mutta siihen se jäikin, suuntailuyritykset eivät lisäkanavia tuoneet. Siispä aika odottaa iltaa, ja asiantuntija-apua.

Ilta saapui, ja sen myötä kodinkoneliikkeen heppu antennia suuntaamaan. Pettymys oli suuri, kun tyyppi lompsi sisään tyhjin käsin, ilman mitään mittareita.
- Äh, kyllä se suuntaan saadaan, ja herra ryntäsi antennille.

Kääntely, vääntely ja hammastenkiristely alkoi, mutta eipä vain riittävää signaalia löytynyt. Lopulta ehdottelin kokeilla antennia toiselle seinälle. Tämä tuntui hyvältä idealta. Oli siis aika antaa taas porakoneen laulaa. Parveke alkaa muistuttamaan reikäjuustoa.

Antenninkääntely jatkui, mutta nyt ei enää löytynyt ollenkaan signaalia. Tyyppi väänsi ja käänsi, ja katselin kauhunsekaisin tuntein vieressä. Tämä asiantuntija suuntasi antennia, ei suinkaan kääntämällä sitä antenninjalasta, vaan tarttumalla itse antennin laitaan ja repimällä.

Hetken aikaa toivottomia yrityksiä katseltuani totesin, että kohta antenni muistuttaa Ladan nokkapeltiä, ja päätin viheltää pelin poikki. Kahvirahat tyypille kouraan, potku perseelle ja ulos ovesta.

Seuraavana päivänä auton keula kohden autotarvikeliikettä, josta löytyi mittari satelliittiantennin suuntaukseen. Mittari kiinni johtoon, ja suuntaamaan. Mittari ei tietenkään värähtänytkään. Toinen puoli parvekkeesta on kuin onkin se oikea puoli.

Taas siirto toiselle laidalle ja hetken kuluttua löytyi taas oikea suunta. Mittarin avulla saikin antennin vielä tarkemmin suuntaansa, ja katso: lisää kanavia! Yhden elokuvan katseltuani vaivun tyytyväisenä uneen miettien, että josko jo huomenna saisi loputkin kanavat näkymään.

Seuraava päivä koitti, ja antennin suuntailu jatkui siirtelemällä sitä sivu- ja korkeussuunnassa. Loput kanavat vain loistivat poissaolollaan. Soitto asiaskaspalveluun. Keskustelujen jälkeen oli selvää, että ne kirotut puut olivat syynä heikkoon signaaliin.

Asiakaspalvelu ei suostunut ohjailemaan satelliittia parempaan paikkaan väittäen, että sitten valittaisivat kaikki muutkin. (Mitä väliä sillä on?). Vaan ehdotteli asiakaspalvelija, että akkuhappo puiden juurella voisi olla hyvä idea.

Kun akkuhappoa ei nyt ollut saatavilla, päädyin jatkamaan vielä suuntausyrityksiä. Illan saavuttua saapui myös myrsky, ja suuntaaminen meni mahdottomaksi. Sen sijaan istuin tuijottamassa puita.

Seuraavana päivänä soitin asiakaspalveluun.
- Hmm… Olet tainnut soittaa ennenkin, totesi asiakaspalvelija, mutta suostui vielä neuvonpitoon.

Keskustelun edetessä kävi jo mielessä, että raahaan vastaanottimen johonkin kodinkoneliikkeeseen, jossa on toimiva antenni, ja etsin kanavat siellä. Tämä olisi asiakaspalvelijan mielestäkin hyvä idea. Siksikö, etten ehkä enää soittelisi? Neuvona sain myös kokeilla hakea kanavat täysin uudelleen kanavan lisäystoiminnon sijaan. Vielä varmistus, ettei löytyneet kanavat katoa tässä hommassa, ja kokeilemaan.

Löytyikin 8 kanavaa... Mutta kuinka ollakaan, asiakaspalvelija oli väärässä. Kaikki aiemmin löytyneet kanavat olivat kadonneet. Olin siis taas alkuvaiheessa.

Tässä vaiheessa oli syytä tarttua järeämpään asiantuntija-apuun. Antenniliikkeessä paljastui, että antennivahvistin ei tähän hätään auta, vaan ainoa järkevä vaihtoehto on isompi antenni.

Kymmenmetristä antennia ei kuulemma saa, ja kehtasi vielä väittää että naapurit eivät pitäisi jos sellaisen löisi parvekkeelle, mutta reilun metrin halkaisijaltaan olevaa löytyy kyllä.

Oli siis aika tehdä päätös mitä asian suhteen tekisi. Tässä vaiheessa oli pakko tunnustaa tappionsa, olihan jo monen monta yötä kulunut antenninsuuntailussa ilman mitään konkreettista tulosta.

Mikäkö siis on lopputulos? Parvekkeella törröttää nyt tyhjä seinäkiinnike, joka odottaa isompaa antennia ja ennen kaikkea antenniliikkeen asiantuntijaa, joka tuo sen mukanaan ja suuntaa sen samalla.

Ostakaa vain lautasantenni, ostakaa.

Kolumnit -sivulle