Tulostavoitteet kasvavat, varat eivät
Yliopistoväki ihmettelee rahoitusyhtälöä
Kasvavat akateemiset tulostavoitteet ja yliopistojen kroonistuva perusrahoituksen puute ovat yliopistoväen mielestä johtamassa mahdottomaan yhtälöön.Opetusministeriön luonnosteleman opetuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman mukaan yliopistojen pitäisi neljän vuoden kuluttua tuottaa 15-20 prosenttia enemmän maistereita ja 30-40 prosenttia enemmän tohtoreita kuin nykyään. Lisämaistereita tulisi näin vuosittain lähes 2 700 ja lisätohtoreita nelisensataa.
Samaan aikaan luvataan kyllä turvata perusrahoituksen vakaa taso, mutta nykyniukkuuden valossa lupaus ei opiskelijoita ja opettajia lohduta.
- "Vakaa" ei vaikuta riittävältä, vaan suorastaan huolestuttavalta, sanoi Suomen ylioppilaskuntien liiton pääsihteeri Jarkko Kotamäki tiistaina Helsingissä SYL:n ja Tieteentekijöiden liiton yhteisessä tiedotustilaisuudessa.
Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Börje Fant moitti samassa tilaisuudessa linjaa tutkintojen halpamyynniksi.
Korvattiinko säästöt?
Vaikka Suomi on tällä vuosikymmenellä satsannut tutkimukseen näyttävästi sekä julkista että yksityistä rahaa, yliopistot laskevat maksavansa perustoimintansa eli lähinnä palkka- ja kiinteistökulut yhä ohuemmasta kukkarosta.
Pääkaupunkiseudun yliopistojen laskelmien mukaan vuosien 1993-94 säästöt veivät valtion yliopistobudjetista 800 miljoonaa markkaa, joita ei sittemmin ole palautettu.
Budjettitekniset muutokset tekevät kuitenkin vertailun mutkikkaaksi. Opetusministeriön mukaan laman aiheuttama kuoppa on tosiasiassa miltei täytetty.
Ylijohtaja Markku Linna myöntää kyllä yliopistojen kestohuolen perusrahoituksen tasosta perustelluksi, mutta kiistää puheet uhkaavasta halpamyynnistä.
Hän korostaa maisteritavoitteen kasvun perustuvan ennen muuta opintojen tehostamiseen: opiskelijat yritetään saada myös valmistumaan.
Aloituspaikkojakin on toki lisätty, mutta vähemmän kuin yliopistot ovat itse ehdottaneet, Linna muistuttaa. Myös tohtoreita on viime aikoina valmistunut ministeriön tavoitteita ripeämmin, joten kaavailtuun 1 400:n vuositahtiin päädyttäisiin myös ilman kehittämissuunnitelman kirjauksia, katsoo ylijohtaja.
Yliopistorahoitus alle OECD-keskiarvon
Perusrahoituksen ongelmat näkyvät myös kansainvälisissä vertailuissa. OECD:n tilastojen mukaan Suomi käytti 1995 yliopistokoulutukseen 1,3 prosenttia bruttokansantuotteestaan, kun teollisuusmaiden keskiarvo oli 1,5 prosenttia. Jos mukaan otetaan ammattikorkeakoulut, Suomi sen sijaan menestyy hieman keskivertoa paremmin.
Kun rahoitusta verrataan opiskelijamäärään, Suomi putoaa selvästi hännille. Suomessa yliopisto-opiskelijaa kohden kului vuonna 1995 noin 7 400 dollaria, kun OECD-maiden keskiarvo on runsaat 12 000 dollaria.
Lisäksi opiskelijoiden määrä opettajaa kohden on viime vuosikymmenen aikana kasvanut tasaisesti.
Rehtorit: Ensi vuoden budjetissa puutteita
Vuoteen 2004 ulottuvan kehittämissuunnitelman lisäksi huolenaihetta löytyy lähempääkin eli ensi vuoden budjetista. Pääkaupunkiseudun yliopistonrehtorien mukaan hallituksen budjettiesityksestä uupuu ainakin kaksi kaavailtua menoerää.
Nämä ovat suunnitteilla olevan valtakunnallisen virtuaaliyliopiston erillinen määräraha sekä Suomen Akatemian tutkimushankkeisiin lisättävä yleiskustannuslisä, jolla korvattaisiin akatemiatutkijoiden yliopistoille aiheuttamat tila- ja hallintokulut.
Yliopistonrehtorit esittelivät huoliaan maanantaina Helsingin yliopistossa Uudenmaan kansanedustajille.
Ylijohtaja Linna myöntää Akatemian lisäyksen jääneen toteutumatta, mutta virtuaaliyliopistolle ei hänen mukaansa vielä suunnittelun tässä vaiheessa voitaisi edes osoittaa omia rahoja.
Lisää aiheesta artikkelissa Yliopistoissa vastakkain bisnes- ja sivistysajattelu.
STT-MH
15.10.1999
