Pienaseiden leviämisen estäminen on haaste kansainväliselle yhteisölle
Pienaseita ei ole säädelty kansainvälisillä sopimuksilla kuten on säädelty joukkotuhoaseita, vaikka pienaseiden on laskettu surmanneen kolme miljoonaa ihmistä maailman eri kriisipesäkkeissä kuluneen vuosikymmenen alkupuoliskolla.Kansainvälinen Punainen Risti ja Punainen Puolikuu ovatkin ottaneet pienaseongelman meneillään olevan konferenssinsa keskeiseksi aiheeksi.
Punainen Risti ja Punainen Puolikuu ryhtyivät neljä vuotta sitten selvittämään, miten pienaseiden helppo saatavuus vaikuttaa humanitaarisen oikeuden loukkausten lisääntymiseen ja siviilien tilanteen pahenemiseen.
Järjestöt tulivat siihen tulokseen, että pienaseiden leviämisen myötä sodan oikeussääntöjä on rikottu yhä enemmän.
Aseelliset konfliktit ovat usein johtaneet yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen romahdukseen sekä joissakin tapauksissa kansainvälisen yhteisön väliintuloon korkeine kustannuksineen.
Pienaseita ovat sellaiset aseet, joita ihminen pystyy kantamaan tai joita on helppo kuljettaa eli esimerkiksi kiväärit, konekiväärit, kevyet panssarintorjunta-aseet ja kannettavat ilmatorjuntajärjestelmät.
Pienaseongelma on kasvanut vuosien mittaan, kun alun perin sotilaskäyttöön tarkoitettuja aseita on kulkeutunut erilaisille ryhmille ja rikollisille. Pienaseita on kasautunut erityisesti kehitysmaihin mm. siksi, että niitä on toimitettu sinne laittomasti teollistuneista maapallon pohjoisosista.
Kansainvälinen yhteisö tarttui pienaseongelmaan pontevasti vasta kylmän sodan päättymisen jälkeen. YK perusti asiantuntijaryhmän pohtimaan pienaseita ja rekisterin, johon vapaaehtoisuuden pohjalta ilmoitetaan aseiden siirroista.
Malissa poltettiin 3 000 laitonta asetta
YK lähetti Länsi-Afrikassa sijaitsevaan Maliin ja muihin Saharan alueen maihin vuosina 1994 ja 1995 asiantuntijaryhmiä selvittämään, millä tavoin pienaseita saataisiin pois väestöltä ja miten aseiden kulkeutuminen noihin maihin estettäisiin.
Malin hallitus teki YK-ryhmän esityksestä aloitteen, jonka mukaan Länsi-Afrikan maat eivät tuottaisi, veisi eivätkä ottaisi vastaan pienaseita.
Mali ryhtyi keräämään ja tuhoamaan aseita sekä ottamaan entiset hallitusta vastaan taistelleet ryhmät yhteiskunnan toimintaan mukaan. Hallitus oli solminut rauhansopimuksen maan pohjoisosan sissiryhmien kanssa vuonna 1992. Kolmetuhatta laitonta asetta poltettiin Malissa maaliskuussa 1996 "rauhan liekkinä".
Norja järjesti Malin aloitteen tukemiseksi Osloon viime vuonna kokouksen, johon Länsi-Afrikan maiden lisäksi osallistui EU-maita sekä ns. Wassenaar-järjestön maita. Tuon järjestön yli 30 jäsenmaata koordinoi keskenään aseidenvientisäädöksiä. EU ja Wassenaar-järjestö lupasivat tukea Malin aloitetta.
Länsi-Afrikan maiden talousyhteisö ECOWAS julisti lopulta lokakuussa 1998 pienaseiden tuotanto-, vienti- ja tuontikiellon voimaan kolmeksi vuodeksi.
EU toimii yhtenäisenä pienaseita vastaan
Euroopan unioni sopi viime joulukuussa yhteisestä toiminnasta pienaseiden hallitsematonta leviämistä vastaan. Jo vuonna 1997 EU hyväksyi tavanomaisten aseiden laittoman kaupan estämistä koskevan ohjelman ja viime vuonna aseidenvientiä koskevat säännöt.
Sääntöjen mukaan EU-maat myyvät aseita vain valtioille, jotka eivät käytä aseita mitään väestönosaansa vastaan.
EU on luvannut etsiä keinoja pienaseiden leviämisen estämiseksi ja se toimii yhteistyössä muiden alueiden ja valtioiden kanssa. ECOWAS:n lisäksi EU tekee yhteistyötä pienaseiden leviämistä vastaan mm. eteläisen Afrikan kehitysjärjestön SADC:n kanssa.
EU myös kerää aseita pois konfliktialueilta - Albaniassa on meneillään tuollainen hanke ja muita on suunnitteilla. EU tukee Punaisen Ristin työtä, joka liittyy pienaseongelman lieventämiseen.
Pienaseongelma liittyy EU:n näkemyksen mukaan myös kehitysyhteistyöhön: kun väestön taloudellista turvallisuutta lisätään, poistetaan konfliktien syntymisen syitä.
Suomen ulkoministeri Tarja Halonen sanoi EU:n yhteistä kantaa valmisteltaessa vajaa vuosi sitten, että ratkaisun avaimet ovat hyvä hallinto, ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä henkilöiden ja yhteiskunnan turvallisuus.
EU tukee YK:n suunnitelmaa laitonta asekauppaa käsittelevästä konferenssista, joka järjestettäisiin viimeistään vuonna 2001.
EU tukee miinanraivausta
Henkilömiinaongelman ratkaisemisessa ns. Ottawan sopimus oli EU:n mukaan iso askel eteenpäin, vaikka sopimus ei olekaan maailmanlaajuinen.
Henkilömiinojen valmistuksen, käytön, varastoinnin ja kuljettamisen kieltävä sekä hävittämiseen velvoittava sopimus allekirjoitettiin vajaat kaksi vuotta sitten. EU kannattaa sen pikaista toimeenpanemista.
EU tukee miinanraivausta, miinojen räjähdyksissä vammautuneita ihmisiä ja miinavaaraa koskevan tiedon jakamista miina-alueilla asuville ihmisille. Malin aloitteen ja EU:n toimien lisäksi on olemassa myös yksittäisten valtioiden, muiden alueiden ja eri ryhmien säädöksiä pienaseiden leviämisen estämiseksi.
Punaisen Ristin kansainvälisen komitean kokoamien tietojen mukaan kuitenkin vain EU:n aseidenvientiä koskevissa säännöissä mainitaan humanitaarisen oikeuden kunnioittaminen periaatteena, kun päätetään aseiden vientiluvista.
STT-IA
5.11.1999
