Indonesia solmussa
Indonesian uuden hallituksen alkutaival on ollut haparoiva ja kaappaushuhuja on levitelty. Nyt presidentti Wahid on kuitenkin lujittamassa otettaan. Kenraali Wiranto sai viimein potkut, ja talouspolitiikkaa hahmotellaan.Abdurrahman Wahid tuli Indonesian presidentiksi neljä kuukautta sitten. Hänen valtansa on vaikuttanut horjuvalta, ja armeijan vallankaappauksesta on liikkunut huhuja. Hän ei ole tuntunut saavan tukea edes varapresidentiltään Megawati Sugarnoputrilta.
Nyt kuitenkin tämän viikon alussa hän osoitti olevansa odotettua vahvempi, ja hänen onnistui viimein erottaa toistaiseksi tehtävistään turvallisuusministeri Wiranto.
Vastikään asevoimien komentajana toimineen Wiranton asemasta ministerinä väännettiin kättä siitä lähtien, kun tammikuun 31. päivä julkaistiin Itä-Timorin viimekesäisistä tapahtumista kaksi raporttia, toinen YK:n ryhmältä ja toinen Indonesian ihmisoikeuskomissiolta.
Raportit paljastivat armeijan osuuden
Molempien raporttien mukaan Itä-Timorin itsenäisyyttä vastustaneet puolisotilaalliset joukot syyllistyivät kansanäänestyksen jälkeen laajoihin väkivaltaisuuksiin ja tuhansien ihmisten pakkosiirtoihin.
Indonesian armeijan todettiin auttaneen heitä näissä puuhissa, ja armeijan johdon antaneen tälle hyväksyntänsä. Indonesialaisen ihmisoikeuskomission raportissa lueteltiin jopa nimeltä 33 henkilöä, joukossa silloinen asevoimien komentaja kenraali Wiranto ja viisi muuta kenraalia.
Presidentti Wahid oli juuri silloin Euroopan matkallaan, mutta possaolostaan huolimatta hän rohkeni vaatia kenraali Wiranton eroa hallituksesta. Wiranto kieltäytyi, ja väitti indonesialaisen raportin olevan suunnattu armeijaa vastaan.
Raportti ei hänen mukaansa sisältänyt mitään pitäviä todisteita, ja hänen asianajajansa mukaan raportti rikkoi Wiranton ihmisoikeuksia vastaan mainitsemalla hänen nimensä.
Uhkaavasta sotilasvallankaappauksesta alkoi taas liikkua huhuja Indonesian pääkaupungissa Jakartassa. Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Richard Holbrooke varoitti 14. tammikuuta armeijan komentajia suunnittelemasta mitään, ja se on kiihdyttänyt huhumyllyä suuresti. Indonesialaiset ovat arvelleet Holbrookilla olleen salaista tietoa armeijan suunnitelmista.
Wiranton valta-asema oli kuitenkin jo heikentynyt, sillä hän ei ollut enää puolustusministeri eikä asevoimien komentaja. Armeijan johdossa ei myös ilmeisestikään ole suurta innostusta vallankaappaukseen.
Uutta asevoimien komentajaa amiraali Widodoa pidetään edeltäjäänsä maltillisempana. Hän antoikin presidentille tukensa Wiranton erottamisasiassa.
Tultuaan kotiin viime sunnuntaina presidentti Wahid perui ensin Wiranton erottamisen, mutta muuttikin mielensä yllättäen muutaman tunnin kuluttua ja Wiranto joutui lähtemään.
Oikeudenkäynnin aloittaminen ja lopputulos hämärän peitossa
Valtakunnansyyttäjä alkaa nyt tutkia kenraalien osuutta Itä-Timorin tapahtumiin. YK:n raportissa ehdotettiin kansainvälisen ihmisoikeustuomioistuimen perustamista, mutta indonesialaiset haluavat ehdottomasti itse hoitaa asian käsittelyn.
Indonesian hallituksen kanta on ymmärrettävä. Hallituksen ja asevoimien poliittista uskottavuutta kotimaassa olisi vaikea säilyttää, jos maan korkeimmat upseerit luovutettaisiin ulkomaille tuomittaviksi.
Käytiinpä oikeutta sitten missä tahansa, niin sen lopputulos on hyvin epäselvä. Väkivaltaisuuksien tutkiminenkin on ollut hankalaa, ja vain muutama sata murhaa on kyetty todistamaan. Indonesialainen ihmisoikeuskomissio havaitsi, että tihutöitä on jälkikäteen peitelty. Ruumiita on kaivettu haudoistaan ja piilotettu.
Presidentti Wahid on ehdottanut, että kenraalit armahdettaisiin jos heidät tuomitaan syyllisiksi. Itätimorilainen itsenäisyysmies Xanana Gusmao on myös ollut sovittelevalla linjalla.
Hän on sanonut haluavansa vain syyllisten tunnustavan osallisuutensa. Mutta toinen johtava itätimorilainen, Nobelin rauhanpalkinnon saaja José Ramos Horta suhtautuu asiaan huomattavasti jyrkemmin.
Wahidilla piisaa vaikeuksia
Presidentti Wahidin kaikki ongelmat eivät ole vielä Wiranton eron myötä ratkenneet. Juonittelu hänen hallitustaan vastaan tulee jatkumaan.
Joidenkin armeijan upseerien lisäksi häntä vastustavat tietyt islamilaiset ryhmät sekä hämärät liikemiehet, joita Suharton korruptoituneen hallinnon jäljiltä maassa on varmaankin melkoinen joukko. Lisäksi hänen oma hallituksensa on kovin hajanainen.
Yli 200 miljoonan asukkaan Indonesia on sirpaleinen ja etnisesti epäyhtenäinen valtio. Parin vuoden takainen talousromahdus on ajanut maan köyhät epätoivon rajoille ja lisännyt jännitystä koko maassa.
Yli kuudelle tuhannelle asutulle saarelle hajautunutta maata pitää koossa vahva armeija, mutta sen tukeen hallitus ei voi täysin luottaa. Sitä paitsi armeijan epäillään useissa tapauksissa itse provosoineen levottomuuksia.
Itä-Timorin rauhoituttua viime syksynä puhkesi uskonnollisia levottomuuksia Molukeilla. Saarilla tapettiin viime vuoden aikana yli 1500 ihmistä kristittyjen ja muslimien ottaessa kiivaasti yhteen. Indonesia on maailman suurin muslimivaltio, mutta kristittyjä on väestöstä 6 prosenttia ja Molukeilla heitä on enemmistö.
ammikuussa uskonnolliset levottomuudet leimahtivat Lombokin saarella, muutama ihminen kuoli ja tuhansia turisteja piti siirtää turvaan Balille.
Wahid vahvistaa valtaansa
Presidentti Wahid on pyrkinyt lujittamaan hallituksensa asemaa. Hän antoi potkut armeijan tiedottajalla kenraalimajuri Sudradjatille, kun tämä asetti presidentin auktoriteetin kyseenalaiseksi. Hän on myös luvannut hallituksensa toimivan päättäväisesti mitä tahansa vallankaappausyritystä vastaan.
Tammikuun 19. päivä hän uhkasi Lombokin hulinoitsijoita ankarilla toimilla ja varoitteli hallituksen kärsivällisyyden olevan lopussa.
Wahid kävi tammikuun 25. päivä myös Acehin provinssissa, jossa syksyllä vaadittiin suurin mielenosoituksin kansanäänestystä itsenäisyydestä Itä-Timorin tapaan. Presidentin vieraili oli kuitenkin acehilaisille suuri pettymys.
Vierailu ei kestänyt kuin kolme tuntia eikä suuntautunut provinssin pääkaupunkiin vaan etäiselle pikku saarelle. Presidentti ei myöskään neuvotellut alueen johtajien tai itsenäisyyttä ajavan sissiliikkeen edustajien kanssa.
Wahid on jyrkästi alueen itsenäistymistä vastaan. Hallitus pelkää maan hajoamista, ja lisäksi Acehin alueella sijaitsee suuri osa maan kaasu- ja öljyvaroista. Hallitus on kuitenkin luvannut alueelle lisää itsehallintoa ja rahallista tukea. Armeijan väärinkäytöksistä tehdään myös virallinen tutkimus.
Wahid on myös aloittanut talouskysymysten käsittelyn. Hallituksen taloussuunitelmien päälinjat ovat hahmottumassa. Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa on tehty uusi sopimus, jossa hallitus sitoutuu vastuulliseen taloushallintoon ja uudistusten jatkamiseen.
Sopimus julkistettiin samana päivänä uuden budjetti kanssa, 20. tammikuuta. Budjetin alijäämä on 5 prosenttia kansantuotteesta, ja köyhille provinsseille luvataan lisää rahaa.
Wahidia kannattaa kannattaa
Wahidin hallituksella on myös paljon kannattajia. Ennen kaikkea hänen takanaan ovat ne suuret mielenosoittajajoukot, jotka vuonna 1998 uskalsivat uhmata armeijaa Jakartan kaduilla ja pakottivat presidentti Suharton luopumaan vallasta.
Myös monet köyhyydessä elävistä kansalaisista kannattavat Wahidia, koska levottomuuksien rauhoittuminen on heidän etujensa mukaista.
Wahidin ja rauhanomaisen kehityksen kannattajia ovat myös ulkomaiset sijoittajat ja ulkomaiset hallitukset. Heidän kannaltaan olisi hallituksen kaatuminen kovin ikävää, sillä se voisi johtaa sekasortoon, vallankaappauksiin ja ehkä koko Indonesian hajoamiseen.
Inhimillinen kärsimys olisi suuri ja kansainvälistä apua tarvittaisiin paljon. Indonesian kaaoksella olisi myös vaikutuksensa koko Kaakkois-Aasian alueeseen.
Lue myös artikkelit:
HEIKKI JANTUNEN
18.2.2000
