Maltillisuutta korko-odotuksiin
Euroopan keskuspankki (EKP) on nostanut rahapolitiikan ohjauskorkojaan 2,25 prosenttiyksikköä viime vuoden syksystä. Keskeinen "tukkurahan" hinnan määrittävä EKP:n ohjauskorko on tällä hetkellä 4,75 prosenttia, kun viime vuoden marraskuussa se oli 2,50 prosentin tasolla.Lyhyet markkinakorot eli ns. euribor-korot seuraavat tiiviisti EKP:n korkoja. Ne ovatkin nousseet saman verran kuin keskuspankkikorot.
Euroalueen pitkät korot seurasivat viime vuonna tiiviisti Yhdysvaltojen pitkiä korkoja. Kun Yhdysvalloissa pitkät korot ovat laskeneet tänä vuonna 0,5-1 prosenttiyksikköä, euroalueen pitkät korot ovat pysyneet tänä vuonna kutakuinkin ennallaan, noin 5,5 prosentin tasolla.
EKP:n ohjauskorkojen ja niitä tiukasti seuraavien lyhyiden korkojen voimakas nousu vuoden aikana on hätkähdyttänyt monia kotitalouksia ja yrityksiä. Pitkän ajan kehityksen kannalta tapahtuneessa korkojen nousussa ei kuitenkaan ole mitään ihmeellistä.
Pitkällä tähtäimellä lyhyiden korkojen tason tulisi olla lähellä talouden reaalisen kasvuvauhdin ja inflaation summaa. Kun euroalueen pitkän aikavälin kasvuvauhdin arvioidaan olevan noin 2,5 prosentin tuntumassa ja kun EKP:n tavoitteena on pitää inflaatio alle 2 prosentissa, noin 4-5 prosentin korkotaso on varsin luonnollinen.
Karkeana sääntönä tulisikin siten pitää mielessä, että normaalisti keskuspankkirahan hinta liikkuu noin 3:n ja 6 prosentin haarukassa - keskimäärin sen puolivälin tietämillä - mutta voi olla joskus tämän haarukan ulkopuolellakin.
Viimevuotinen tilanne euroalueella oli siten varsin poikkeuksellinen: kun Aasian talouskriisin jälkimainingeissa maailmantaloutta uhkasi riski hintojen yleisestä alenemisesta, EKP laski korkojaan tilapäisesti poikkeuksellisen alas.
Korot voivat ajoittain myös nousta haarukan yläpuolelle. Esimerkiksi Yhdysvalloissa keskuspankki on nostanut keskeisen ohjauskorkonsa 6,50 prosenttiin johtuen lähinnä tiukasta työmarkkinatilanteesta. Myös Isossa-Britanniassa työmarkkinatilanne on tiukka ja keskuspankkikorko on 6,00 prosenttia.
Koronnostot hyväksi Suomelle
EKP:n koronnostot ovat liittyneet euroalueen toteutuneen inflaation kiihtymiseen mutta erityisesti tulevaan inflaatiokehitykseen liittyvien riskien lisääntymiseen. Euroalueen vuotuinen inflaatio on ollut viime kuukausina noin 2,5 prosenttia. Inflaatiota ovat kiihdyttäneet lähinnä öljyn hinnan nousu ja euron heikentyminen.
Öljyn hinta on kohonnut vuoden 1999 alusta noin kolminkertaiseksi, ja vuoden 1999 alusta euro on heikentynyt yli 20 prosenttia mitattuna kauppapainoisella valuuttakurssi-indeksillä.
Kotimaiset inflaatiopaineet ovat kuitenkin monissa euroalueen maissa aika vaisut. Kotimaisia inflaatiopaineita ilmenee lähinnä joissakin nopean kasvun euromaissa.
Jos öljyn hinta pysyisi jatkossa nykyisellä tasolla ja jos euro ei enää heikkenisi, näistä tekijöistä tulevat inflaatiopaineet jäisivät pitkälti tilapäisiksi. Tällöin tulevan inflaatiokehityksen kannalta ratkaisevaa on, kuinka euroalueen työkustannukset ja tuottavuus kehittyvät.
Jos palkat eivät juuri reagoi inflaation pieneen kiihtymiseen ja jos tuottavuuskehitys pysyy vakaana, pitkän ajan inflaatiopaineet pysyvät kurissa.
Suomen talouden näkökulmasta EKP:n viimeaikaiset koronnostot ovat olleet tervetulleita. Viime vuoden poikkeuksellisen matala korkotaso oli aiheuttaa Suomen taloudessa epävakaata kehitystä, mikä ilmeni esimerkiksi asuntohintojen ja pörssikurssien hyvin voimakkaana nousuna ja pankkien luotonannon selvänä kiihtymisenä.
Tapahtunut korkojen nousu ja muutos odotetussa korkokehityksessä ovat selvästi tasapainottaneet asuntomarkkinoita, pörssiä ja luotonottoa.
Viimeaikainen huoli ja ihmettely korkotason noususta osoittaa, että osalla kotitalouksista ja yrityksistä korko-odotukset eivät olleet luottoa otettaessa täysin realistiset.
PENTTI PIKKARAINEN
20.10.2000
Kirjoittaja toimii osastopäällikkönä Suomen Pankin kansantalousosastolla.
