Routti: Suomalaistutkijoilla kilpailuetuja eurotieteessä
Suomen tutkimuspanostus kelpaa hyväksi esimerkiksi muille EU-maille. Sekä valtion rahoittaman että etenkin Nokia-vetoisen tutkimuksen lisääntyminen on nostanut Suomen heti Ruotsin jälkeen Euroopan kakkoseksi tilastossa, jossa tutkimusrahoitusta verrataan kansantuotteeseen.EU:n tutkimusosaston johtopaikalta eroava professori Jorma Routti arvioi lisäksi kotimaansa olevan edellä myös modernin tiedepolitiikan soveltamisessa.
Hän muistuttaa, että Suomessa tutkijat ja tutkimuslaitokset on jo totutettu kilpailemaan sekä tavanomaisesta tutkimusrahoituksesta että erityisestä huippuyksikköstatuksesta.
Menestystä voisi siis odottaa myös EU-maiden alkaessa lähivuosina valita yhteisiä tutkimuksen huippuyksiköitä, vaikka jatkuva kilpajuoksu tutkimusrahan perässä on herättänyt arvosteluakin.
Julkisen ja yksityisen sektorin tutkimusyhteistyö myös on Suomessa tilastojen mukaan omaa luokkaansa. Suomi on muutenkin Routin mielestä jopa vuosikymmenen edellä muuta Eurooppaa tutkimustuloksia hyödyntävän innovaatiojärjestelmän kehittelyssä.
Kansainvälisyys pienen maan etu
Yksi suomalaisen tutkimuksen kilpailueduista on oman maan pienuudesta johtuva tottumus kansainväliseen yhteistyöhön.
Meillä ei esimerkiksi Saksan tavoin ole voitu tyytyä kotimaiseen verkottumiseen, vaan kumppaneita on ollut pakko hakea ulkomaisista yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.
Jos ajatus yhtenäisestä eurooppalaisesta tutkimusalueesta toteutuu, esimerkiksi professorinvirat tullevat yhä enemmän kansainväliseen hakuun ilman kielitaitovaatimuksia.
Toistaiseksi Tanska on ilmeisesti Euroopan ainoa maa, jossa kaikista professuureista käydään täysin vapaa kansainvälinen kilpailu.
Tutkimusyhteistyön lisäämiseen kuuluisi myös "eurooppalainen tutkijanura", johon kuuluisivat luonnostaan työrupeamat eri maissa. Perheiden liikkuvuuden helpottamiseksi esimerkiksi suomalaisen koulujärjestelmän ja tuloverotuksen pitäisi ehkä olla nykyistä yhteensopivampi muun Euroopan kanssa.
Routti toteaa kuitenkin, että ulkomaiset tutkijat ovat joka tapauksessa aina kiinnostuneita työskentelystä parhaissa tutkimusyksiköissä.
- Ilmastoa emme kuitenkaan voi muuttaa, hän hymähtää.
- Eikä sekään oikeastaan ole hullumpi.
STT-VT
21.4.2000
