Cosa Nostra, Andreotti ja politiikka

Klienttisuhteidensa perusteella mafia pystyi liikuttamaan Sisiliassa 300 000-500 000:tta ääntä. Pienissä kunnissa mafialla oli liikuteltavissa 30 prosentin ja suuremmissa kunnissa 10-15 prosentin äänipotentiaali.

Tuomari Antonio Di Pietron Milanon korruptiotutkimusten rohkaisemina kruununtodistajiksi kääntyneet mafiosot päättivät paljastaa tarkimmin varjelemansa salaisuudet - Cosa Nostran suhteet Italian hallituksiin.

Viimeinen niitti oli kuitenkin mafianvastaisen taistelun johtajan, tuomari Giovanni Falconen räjäyttäminen moottoritien alle asennetulla pommilla toukokuussa 1992 sekä hänen lähimmän työtoverinsa tuomari Paolo Borsellinon räjäyttäminen heinäkuussa Palermossa. Giulio Andreotti, seitsenkertainen pääministeri, joutui vaikeuksiin.

Ennakkovaroituksen tulevasta kurimuksesta Andreotti sai 15. päivänä maaliskuuta 1992, juuri ennen huhtikuun parlamenttivaaleja. Mafia ampui Andreottin vahvimman liittolaisen Sisiliassa, eurokansanedustaja Salvo Liman. Miksi koko poliittisen uransa ajan Cosa Nostran kanssa yhteistyössä olleen Liman oli kuoltava?

Tutkijat olivat yhtä mieltä siitä, että murha oli varoitus DC:lle ja mahdollisesti Andreottille. Tuomari Giuseppe Ayala totesi:

- Tämä oli odotettavissa. Tämä vaalikampanja on armoton. Palermossa kaikki ovat metsästämässä vihoviimeistäkin ääntä. Tappamalla Liman Cosa Nostra antoi järisyttävän ilmoituksen: ken ei ole puolellamme, kuolee.

Murha osoitti entisen tasapainon järkkyneen. Liman kohtalokas erehdys oli luulla, että hänellä oli vielä liikkumavaraa. Jos Lima kuvitteli voivansa vielä taata ääniä Andreottille uskollisille poliitikoille, uusi mafiasukupolvi oli toista mieltä.

Ennen päälliköiden päällikkö Salvatore Riinan johtaman Corleonen mafiaryhmittymän (corleonesi) valtaannousua Lima oli saattanut melko vapaasti nostaa mieleisiään poliitikkoja paikkaan auringossa ja värvätä heitä Andreottin fraktioon kristillisdemokraattisessa puolueessa. Riinan johtaman Corleonen mafian voiton jälkeen Liman pelitila kaventui kaventumistaan.

Don Masino puhuu

Uutispommi tuli vuoden 1992 marraskuussa. Entinen mafioso, sittemmin kruununtodistajaksi kääntynyt kahden mantereen kummisetä Tommaso "don Masino" Buscetta antoi haastattelun Corriere della Serassa.

Siinä hän raotti tietopankkiaan mm. päämisteri Aldo Moron, kenraali Carlo Alberto Dalla Chiesan ja toimittaja Carmine Pecorellin murhista. Hän väitti, että Andreottilla oli kaikissa tapauksissa sormensa pelissä.

Kruununtodistajaksi kääntynyt mafioso Leonardo Messina kasasi lisää hiiliä Andreottin pään päälle väittämällä Andreottia Cosa Nostran jäseneksi. Messinan mukaan Cosa Nostrassa oli yleisesti tunnettua, että Andreotti oli heidän miehiään ja he kutsuivatkin häntä mafiatyylin "sedäksi" (zio).

Baldassare Di Maggion mukaan Andreotti olisi tavannut myös Salvatore Riinan Palermossa ja suudellut tätä poskelle. Cosa Nostran huumekauppaoperaatioiden pääkemisti, sittemin kruununtodistaja Francesco Marino Mannoia puolestaan kertoi tapaamisista Andreottin ja eri mafiajohtajien välillä.

Maalis-huhtikuussa 1993 Palermon mafiaa tutkivat tuomarit matkustivat Yhdysvaltoihin kuulustelemaan Mannoiaa ja Buscettaa. Senaatti poisti Andreottin parlamentaarisen koskemattomuuden Andreottin omasta toivomuksesta, ja Palermon ja Rooman tutkintatuomarit ryhtyivät tutkimuksiin.

Jo 80-luvun lopulla Palermon entinen pormestari Giuseppe Insalaco vihjaili Andreottin yhteyksistä mafiaan. Cosa Nostra tappoi hänet 12. tammikuuta 1988.

Testamentissaan Insalaco syytti koko Palermon hallitsevaa eliittiä korruptiosta ja yhteistyöstä mafian kanssa. Listalla oli 15 nimeä: kristillisdemokraattisen puolueen johtavia poliitikkoja huippuna Giulio Andreotti.

Andreotti liittyi DC:n jäseneksi heti puoluetta perustettaessa. Hän oli sen ensimmäisen puheenjohtajan Alcide De Gasperin läheisiä yhteistyökumppaneita. Gasperin kuoleman jälkeen hän liittyi Amintore Fanfanin fraktioon, johon kuului myös Salvo Lima. 60-luvun alussa Lima muodosti Andreottille oman fraktion. Mafian sittemmin murhaamasta Limasta tuli Andreottin luotto- ja yhteysmies Sisiliassa.

Sisilia ja Liman luoma fraktio olivat Andreottille erittäin tärkeitä. Kristillisdemokraatit saivat Sisiliasta säännöllisesti noin miljoona ääntä, joista 300 000-500 000 oli mafian kontrolloimia. Jokaisessa kristillisdemokraattien hallituksessa oli Andreottin lisäksi pari sisilialaista ääniharavaa ministerinä.

Andreottin fraktio kuittasi saarelta parikymmenen vuoden ajan säännöllisesti noin 250 000 ääntä. Ilman Sisiliaa hänen fraktionsa puolueen sisällä olisi ollut huomattavasti heikompi.

Saatuaan välinsä selvitettyä kilpailijoidensa kanssa vuosien 1962-63 mafiasodan jäljiltä yksi Sisilian mahtavimmista mafiapäälliköistä, don Stefano Bontade, päätti tiivistää Cosa Nostran suhteita poliitikkoihin. Bontade, Gaetano Badalamenti ja Luciano Liggio muodostivat triumviraatin, joka hallitsi upporikkaan Grecon mafiasuvun tuella järjestöä koko 70-luvun.

Liggio ja Badalamenti eivät olleet järin kiinnostuneita politiikasta, joten se jäi don Stefanon harteille, kunnes Liggio pidätettiin 1974 ja hänen tilalleen mafiakomissioon nousi Salvatore Riina.

Mannoian ja Buscettan mukaan Andreotti oli suorassa yhteydessä Cosa Nostraan vuodesta 1978 lähtien. Sanansaattajat järjestön ja Andreottin välillä olivat Lima sekä Nino ja Ignazio Salvo, "Sisilian varakuninkaat". Salvot kuuluivat Andreottin fraktioon ja olivat Salemin perheen korkeita mafiosoja.

Andreotti on kiistänyt tunteneensa tai koskaan tavanneensa Salvoja. Ensimmäisessä varsinaisessa kuulustelussaan 14.12.1993 Andreottin todistelu joutui kuitenkin outoon valoon. Todistajat vakuuttivat nähneensä heidät yhdessä ja erään toimittajan arkistosta löytyi jopa valokuva, jossa Andreotti kulkee Nino Salvon kanssa käsikynkässä mafian omistaman hotelli Zagarellan aulassa.

Kruununtodistajien mukaan don Stefano tutustui kansanedustaja Rosario Nicolettiin (DC), joka esitteli hänet Salvo Limalle. Salvojen välityksellä Bontade tutustui Piersanti Mattarellaan, Sisilian maakuntaparlamentin puhemieheen. Näihin suhteisiin pääsivät käsiksi myös Corleonen päällikkö don Totò Riina ja Porta Nuovan perheen päällikkö Giuseppe "don Pippo" Calò.

Jännitystä mafiahierarkian huipulla

1970-luvun lopulla Cosa Nostran komissiossa alkoi esiintyä sisäisen jännityksen lisäksi kilpailua suhteessa politiikkaan. Jokainen mafiakomission jäsen (capomandamento) tahtoi luoda oman väylänsä Roomaan ja poliitikkoihin.

Samaan aikaan, vuonna 1977, Cosa Nostran suhde valtioon ja sen edustajiin muuttui. Pax mafiosa - mafiarauha - rakoili. Corleonen mafia ja sen kannattajat ryhtyivät avoimeen sotaan valtiota vastaan samalla tavalla kuin don Tano Badalamenti vuosina 1970-72. Ensimmäisenä ammuttiin polisiin aliupseeri Angelo Sorino ja seuraavaksi eversti Giuseppe Russo.

Vuonna 1978 don Tano tapatti vasemmistoradikaali ja radiotoimittaja Giuseppe Impastaton, joka tuomitsi mafian soluttautumisen politiikkaan. Murha yritettiin lavastaa epäonnistuneeksi terrori-iskuksi. Impastato ammuttiin, ruumis raahattiin rautatiekiskoille ja räjäytettiin.

Seuraavaksi tulilinjalle joutuivat poliitikot. Palermon DC:n sihteeri Michele Reina ammuttiin 9.3.1979. Toinen DC:n sihteeri jakoi pian Reinan kohtalon.

Vuosi 1979 ennakoi tulevaa verilöylyä. Mafia tappoi poliisipäällikkö Boris Giulianon, joka tutki Cosa Nostran siihen saakka suurinta huumeoperaatiota, The Pizza Connectionia. Giulianon kohtalon kokivat poliisikersantti Filadelfio Aparo ja Palermon liikkuvan poliisin etsivä Lenin Mancuso.

Milanossa tapettiin mafiapankkiiri Michele Sindonan finanssi-imperiumin konkurssipesää tutkinut tuomari Giorgio Ambrosoli. Toimittaja Carmine Pecorelli ammuttiin osittain samasta syystä Roomassa maaliskuussa 1979. Corleonesien puuhia tutkinut kansanedustaja, tuomari Cesare Terranova ammuttiin Palermossa.

Mannoian ja Buscettan mukaan aluksi hyvissä suhteissa Salvojen ja Bontaden kanssa ollut Sisilian maakuntaparlamentin puhemies Piersanti Mattarella ei enää halunnut olla tekemisissä Cosa Nostran kanssa. Syy suunnanmuutokseen oli Reinan murha. Mattarella tahtoi uudistaa Sisilian DC:n ja heittää hyvästit mafiatuttavuuksille.

Tämä ei tyydyttänyt Salvoja eikä Cosa Nostraa. Nicoletti kertoi Bontadelle Mattarellan takinkäännöstä. Asia kantautui pian myös Liman korviin, jonka vuorostaan kerrotaan ilmoittaneen epämiellyttävän uutisen Andreottille.

Kruununtodistajiksi kääntyneiden mafiosojen mukaan Andreotti saapui Palermoon tapaamaan Bontadea, Limaa, Salvoja ja muutamia muita henkilöitä. Läsnäolijat valittelivat Mattarellan käytöstä Andreottille. Tämä ei kuitenkaan ottanut selvää kantaa suuntaan tai toiseen, ja ongelma jäi avoimeksi. Cosa Nostra päätti toimia. Piersanti Mattarella ammuttiin 6. päivänä tammikuuta 1980.

Vuodesta 1980 tuli lähes yhtä verinen kuin edellisestä, joka oli vaatinut seitsemän valtion edustajan ja kahden lehtimiehen hengen. Mattarellan jälkeen ammuttiin karabinieerikapteeni Emanuele Basile ja Castelvetranon pormestari, DC:n nouseva tähti Vito Lipari. Palermon yleinen syyttäjä Gaetano Costa ammuttiin kotinsa edustalle.

Kruununtodistajat kertovat, ettei Andreotti ollut lainkaan tyytyväinen asioiden kulkuun. Hän lähti Salvojen vuokraamalla koneella Palermoon tapaamaan Cosa Nostran johtajia. Paikalla olivat Lima, Salvot sekä mafiapäälliköt Bontade, Mannoia, Salvatore "don Totuccio" Inzerillo, Mimmo Teresi, Michelangelo La Barbera, Giuseppe Albanese ja Salvatore Federico.

Kokous meni huutamiseksi. Mannoian mukaan Andreotti vaati selitystä, miksi Mattarella oli murhattu. Stefano Bontade uhkaili:

- Sisiliassa komennamme me, ja jollette tahdo menettää kaikkia DC:n ääniä Sisiliassa, teette niin kuin sanomme. Muussa tapauksessa otamme paitsi Sisilian äänet, myös Reggio Calabrian ja koko Etelä-Italian äänet. Teille jää vain pohjoinen, missä kaikki äänestävät kommunisteja. Ottakaa tai jättäkää.

Bontade myös varoitti Andreottia esittämästä mitään mafianvastaista erityislainsäädäntöä vakavien seuraamusten uhalla.

Lainsäädäntöä ei ainakaan vielä tullut. Kun suuri mafiasota vuonna 1981 syttyi, kansanedustaja Pio La Torre muotoili mafianvastaisen erityislain. Lopulta yli 1000 ihmishenkeä vaatineen mafiasodan raivotessa heräsi ajatus myös erityisvaltuuksilla varustetun prefektin lähettämisestä Palermoon.

Tehtävään valittiin kenraali Carlo Alberto Dalla Chiesa. La Torre oli innokkaimpia Dalla Chiesan tukijoita. La Torren lakiesitys makasi edelleen parlamentin rattaissa, kun mafia tappoi hänet. Sen jälkeen lakiesitys hyväksyttiin ja Dalla Chiesa lähetettiin Palermoon.

Piemontelainen kenraali touhuaa

Kenraali Dalla Chiesa oli kunnostautunut Punaisten prikaatien tuhoamisessa. Vasemmistoterrorismi käynnistyi Italiassa 1969, ja 70-luku oli maan verisimpiä. Attentaatteja tehtiin vuosittain satoja ja aikakausi sai nimen "Lyijyn vuodet" - (anni di piombo). Vuonna 1978 Punaiset prikaatit kidnappasivat pääministeri Aldo Moron.

Kristillisdemokraattisessa puolueessa oli henkilöitä, jotka eivät halunneet enää nähdä Moroa. Cosa Nostran komissio kokoontui pohtimaan tilannetta. Stefano Bontade oli sitä mieltä, että Punaisiin prikaateihin oli otettava yhteyttä ja yritettävä vapauttaa Moro.

Komission enemmistö oli eri mieltä. Se tahtoi tehdä DC:n oikeistolle - sekä Buscettan mukaan myös Andreottille - palveluksen. Bontade intti pelastamisen puolesta, johon Cosa Nostran Rooman lähettiläs don Pippo Calò vastasi:

- Stefano, etkö vieläkään ymmärrä, että ykköspoliitikot hänen omasta puolueestaan eivät tahdo häntä vapaaksi.

Cosa Nostra antoi asian olla, ja terroristit tappoivat pääministerin. Mannoia on kertonut sekä Palermon tutkintatuomareille että Yhdysvaltain FBI:lle, että Bontade oli vakuuttunut Calòn kyvystä vapauttaa Moro poliittisten kontaktiensa avulla, jos hän niin olisi tahtonut.

Tutkiessaan Punaisten prikaatien ja oikeistoterroristien puuhia Dalla Chiesa oli päässyt myös vapaamuurareiden ja salaisen looshi P2:n jäljille. DC:sta, turvallisuuspalveluista ja armeijasta vuoti jatkuvasti tietoa P2:een - ja P2:sta Cosa Nostraan. Dalla Chiesa tiesi mm. Andreottin olevan läheisissä suhteissa P2:n johtaviin henkilöihin.

Buscettan mukaan monet DC:n poliitikot, Andreotti mukaan lukien, näkivät Dalla Chiesassa uhan. Stefano Bontade kertoi Buscettalle, että poliitikkopiireissä epäiltiin kenraalin hautovan vallankaappaushankkeita. Tämä oli kenraalin vastustajien aloittaman parjauskampanjan ydin.

Buscettan mukaan Andreotti pyysi Cosa Nostralta paria palvelusta: Dalla Chiesan ja toimittaja Carmine Pecorellin murhaamista; viimeksi mainittu ammuttiinkin Roomassa.

Kansallissankari Dalla Chiesa oli Pecorellia suurempi ongelma. Buscetta kertoo, että Bontade pohdiskeli mahdollisuutta toimia yhteistyössä Punaisten prikaatien kanssa - osoitus Cosa Nostran poliittisesta käytännöllisyydestä. Bontaden ajatus oli, että mafia tappaisi kenraalin ja Punaiset prikaatit ottaisivat murhan vastuulleen.

Yhteistyöstä ei kuitenkaan tullut mitään, ja vankilassa olevat terroristijärjestön edustajat ovat kieltäneet olleensa missään tekemisissä mafian kanssa.

Dalla Chiesan kuolema siirtyi. Siihen tarjoutui oiva tilaisuus, kun kenraali nimitettiin Palermon prefektiksi. Sisilian kristillisdemokraattien kärkimiehet suhtautuivat vihamielisesti koko prefektihankkeeseen. Sisäministeri Virginio Rognoni (DC) ja Andreotti lupasivat kenraalille poliittista tukea ja erityisvaltuudet, mutta kumpaakaan hän ei saanut.

Kenraalin saavuttua Palermoon hänet eristettiin ja parjauskampanja jatkui. Sitä säestivät mm. Andreottiin enemmän tai vähemmän sidoksissa olleet sanomalehdet.

Erään asianajajan vuodatus kuvaa, miten Palermon eliitti otti vastaan uuden prefektin:

- Kenraali Dalla Chiesa voi koitua tuhoksi Palermolle. Jos hän ryhtyy superpoliisiksi huumekauppiaita vastaan, tästä kaupungista ei jää jäljelle kuin rauniot. Kuvitellaanpa, että kaikki, jotka saavat toimeentulonsa huumekaupasta, ajetaan työttömiksi.

- He ryöstäisivät talomme. Emme voisi enää mennä iltaisin ulos, he ryöstäisivät käsilaukkumme, murtautuisivat liikkeisiin, huviloihin ja toimistoihin. Uskokaa minua, sen jälkeen ei ole enää rauhaa. Ravintolat eivät olisi enää turvallisia, vaimomme eivät enää voisi mennä ulos turkeissaan. Ei, meidän on tarkasti seurattava mitä tuo piemontelainen kenraali touhuaa.

Oltuaan vain 100 päivää prefektinä Cosa Nostra teurasti Punaiset prikaatit murskanneen kenraalin, tämän vaimon ja henkivartijan kuin kuin eläimet 3. syyskuuta 1982.

Kun Bontade surmattiin vuonna 1981 suuren mafiasodan lähtölaukaukseksi, Salvatore Riina ja hänen kannattajansa yrittivät päästä Andreottin suosioon. Mutta Riinan, Michele Grecon ja Pippo Calòn johtaman mafiakomission jatkuvat murhatyöt aiheuttivat Mannoian mukaan sen, että Cosa Nostran ja Andreottin välit viilenivät.

Kruununtodistajien mukaan Riina ja Andreotti tapasivat ennen vuoden 1987 vaaleja, mutta yhteisymmärys ilmeisesti rakoili. Riinan perimmäinen tarkoitus oli saada Palermon suuroikeudenkäynnin tuomiot kumotuiksi, mutta siinä hän ei onnistunut.

Pettynyt Riina käski mafian äänestää sosialisteja, mutta se oli suurimmalle osalle konservatiivista mafiaäänestäjäkuntaa liikaa. Tässä tapaamisessa kruununtodistaja Di Maggion mukaan Riina ja Andreotti vaihtoivat kuuluisaksi ja raskauttavaksi tulleet poskisuudelmat.

Kristillisdemokraattinen puolue ja Andreotti ovat syyttäneet kruununtodistajia, Palermon tutkintatuomareita ja poliittisia kilpailijoita salaliitosta puoluetta ja Andreottia vastaan. Andreottin mukaan kruununtodistajat valehtelevat. Häntä vastaan esitetyt syytteet ovat mafiapäälliköiden kosto hänen mafianvastaisesta taistelustaan.

Cosa Nostra - seuraava Jumalan jälkeen

Mafian poliittiset murhat selittyvät sillä, että murhatut olivat asettuneet järjestön tielle tai murhat olivat palveluksia poliittisesta suojelusta. Cosa Nostralle ei ole ollut eikä ole yhdentekevää mitä politiikassa tapahtuu. Poliittiset sopimukset puolueiden välillä sekä puolueiden sisäiset ristiriidat, jotka uhkasivat Cosa Nostran etuja, oli saatava murrettua.

Mattarellan irtisanoutuminen Cosa Nostrasta ja hänen myötämielinen suhtautumisensa kommunisteihin oli liikaa. Vielä pahempaa olisi ollut Mattarellan ja Insalacon kaavailema Sisilian korruptoituneen DC:n puhdistus. Cosa Nostran mielestä DC:n piti tehdä niin kuin järjestö itselleen sopivaksi katsoi.

Kruununtodistajien ja viime vuosien tutkimusten mukaan mitään nk. kolmatta tasoa (terzo livello), joka antaisi mafialle käskyjä tai ohjeita ei ole. Cosa Nostra ei ota käskyjä poliitikoilta, kertoo kruununtodistajaksi kääntynyt mafioso:

- Cosa Nostran yläpuolella ei ole ketään. Ei ole olemassa kolmatta tasoa, joka antaisi käskyjä Cosa Nostralle. Mafiosot antavat käskyjä poliitikoille, myös epäsuorasti pyytämällä heiltä palveluksia siten, että poliitikot itse luulivat pyytäneensä niitä.

- Kun olin vielä Sisiliassa, lukuisat poliitikot olivat sekaantuneet mafiaan. Oli kansanedustajia, assessoreja, kunnansihteereitä, joita mafia auttoi ja jotka tulivat pyytämään sitoumuksia ja suuria palveluksia kunnian miehiltä. Yleensä kunnian miehet (so. mafiosot) tekivät heille nämä palvelukset, mutta he saattoivat myös sanoa ei ilman, että sillä oli mitään seurauksia.

- Kun mafiosot pyysivät palveluksia poliitikoilta, heillä ei ollut vaihtoehtoa: heidän oli tehtävä se mitä pyydettiin. He eivät voineet sanoa ei.

ILKKA AHTOKIVI
15.10.1999

Artikkeli on muokattu ja lyhennetty ote kirjasta: Ilkka Ahtokivi, Joten me päätimme tappaa hänet. Mafian historia. Otava 1994.

Takaisin juttuun