Uusia tulkintoja kenraali Yrjö Keinosen erosta
Puolustusvoimain komentaja kenraali Yrjö Keinonen jätti eroanomuksensa virastaan 25. huhtikuuta 1969. Eronsa syyksi hän ilmoitti tuntuvat leikkaukset puolustusmäärärahoissa.Puolustusvoimain komentajana Keinonen piti samana päivänä julkiselle sanalle tiedotustilaisuuden, jossa hän toi määrärahatilanteen seuraukset esille.
Samana päivänä Keinonen informoi pääesikunnassa Neuvostoliiton ja Ruotsin sotilasasiamiehiä eronsa syistä. Lisäksi hän kertoi joutuneensa oikeiston hyökkäyksen kohteeksi viitaten "kellarikirjoitteluun".
Presidentti Urho Kekkonen oli puolustusvoimien ylipäällikkönä jo vuonna 1965 jyrkästi kieltänyt puolustusvoimien johtoa esittämästä julkisuudessa poliittisten päättäjien kannalta poikkeavia näkemyksiä määrärahoista - eron uhalla.
Kenraali Keinoselle Tasavallan presidentti antoi tämän anoman eron puolustusvoimain komentajan virasta 1. toukokuuta 1969 lukien.
Näin siis tapahtui "virallisesti". Taustalla oli kuitenkin paljon muuta. Yrjö Keinosen tytär Marja Lappi tuo torstaina ilmestyneessä kirjassa yhdessä miehensä Seppo Lapin kanssa esiin uusia tulkintoja kaiken taustalle.
Kirjan tekemisessä he ovat hyödyntäneet Kekkosen Orimattilan arkistoa, Suojelupoliisin arkistoja ja kenraalien päiväkirjoja. Kirjan tekemisessä on tiiviisti ollut mukana yleisesikuntaeversti evp, fil. tri Veli Pernaa.
Virkaikä ja kateus
Yrjö Keinonen lähti talvisotaan reservin vänrikkinä, taisteli jatkosodan hyökkäysvaiheensa reserviläisenä, ylennettiin kapteeniksi ja Mannerheim-ristin ritariksi niin ikään reserviläisenä.
Aktiiviupseeri hänestä tuli vasta yli 30-vuotiaana. Vasta sen jälkeen alkoi karttua virkaikää. Muilla sitä oli silloin jo takanaan lähes kymmenen vuotta.
Siitä huolimatta Keinonen yleni nopeasti ja sivuutti komentajanimityksissään useita upseereita. Ennen upseerinuraa hän oli suorittanut siviilitutkinnon (filosofian kandidaatti). Kun Yrjö Keinonen sitten vuonna 1964 ylennettiin kenraalimajuriksi, virkaikää oli takana 22 vuotta.
Puolustusvoimain komentaja Sakari Simelius totesi tässä yhteydessä päiväkirjalleen: "En ole vastuussa siitä repeämästä, joka upseeriston keskuudessa nimityksestä on aiheutunut".
Presidentti Urho Kekkonen nimitti kenraalimajuri Yrjö Keinosen seuraavana vuonna yllättäen puolustusvoimain komentajaksi ohitse virkaiältään vanhempien kenraalien.
"Kellarijupakka"
Kenraali Keinosen päävastustajaksi nimetään puolustusministeriön kansliapäällikön, kenraaliluutnantti Kauko Pöyhösen johtama "kaatajajoukko", joka komentajan adjutantti, majuri Veikko Vesterinen (kenraaliluutnantti evp.) apunaan toimitti julkisuuteen ns. kellarijupakan.
Kenraalin kesämökillä Hauholla käytettiin rakennustöissä Panssariprikaatin varusmiehiä. Töitä ei ollut prikaatin sen vuoden koulutusohjelmassa. Puolustusvoimien komentaja käytti kesäpaikkaansa edustustilaisuuksiin.
Yritys hankkia puolustusvoimille edustussauna Porkkalasta oli kaatunut määrärahojen puutteessa.
Haukon hirsisauna oli erinomainen, mutta liian pieni edustuskäyttöön. Keinonen päätti rakennuttaa suuremman. Sen räjäyttämiseen kallioon hän halusi käyttää pioneereja, joille osoitettaisiin koulutuskohde.
Niinpä hän esitti asian elokuussa 1968 asian mökillään vierailleelle puolustusministeri Sulo Suorttaselle. Sovittiin, että asia varmistetaan myöhemmin kirjallisesti.
Niin tehtiinkin kuukauden kuluttua. Sitä ennen olivat rakennustyöt alkaneet. Ministeriön virkamiehet kävivät paikan päällä, hyväksyivät työn ja Keinonen maksoi laskun.
Pesäero Kekkoseen
Lehtikirjoittelu kenraalin kesäpaikan ympärillä jatkui, ja Keinonen lähetti presidentille jo viestin tarjoutuen eroamaan.
Kekkonen ei Lappien tutkimusten mukaan pitänyt tätä aiheellisena, "ei pidä antautua ajojahdin edessä". Keinonen pani ehdoksi, että Pöyhösen joukon johtama kirjoittelu loppuisi.
Kekkonen lähti Lappiin hiihtämään. Hänen Lapin matkansa aikana Keinoselle ilmoitettiin, että kansliapäällikkö Pöyhönen on määrännyt perustettavaksi tutkintaelimen selvittämään komentajan toimia.
Sen jälkeen Kekkosen täydeksi kenraaliksi edellisenä vuonna ylentämä Keinonen ilmoitti julkisesti eroavansa.
Eroaminen puolustusvoimain komentajan virasta ei pysäyttänyt Keinosta vastaan liikkeelle lähtenyttä oikeusprosessia. Edes puolustusministeriöltä saatua kirjallista lupaa ei katsottu päteväksi, vaan kellarityö katsottiin hänen omavaltaisesti käskemäkseen.
Panssariprikaatin pioneereilla teetetty louhinta toi lopulta, kolmisen vuotta eri oikeusasteissa kestäneen käsittelyn jälkeen kesäkuussa 1971, sata päiväsakkoa ja suunnilleen saman verran rahakorvauksia.
STT-MH
27.10.2000
