Työnantajat torjuvat palkansaajien vaatimukset

Valtion työmarkkinalaitoksen mukaan tuloratkaisun sopimuskorotusten pitäisi olla olennaisesti alemmalla tasolla kuin SAK:n tavoittelema kolmen prosentin ostovoiman kasvu.

Palkankorotusvaatimukset lisäisivät työnantajapuolen mukaan valtion työvoimakustannuksia kahden vuoden aikana runsaat kahdeksan prosenttia. Ensimmäisen vuoden työvoimakustannusten lisäys olisi runsaat neljä prosenttia ja vuoden 2002 lisäys lähes neljä prosenttia.

SAK:n esittämän vaatimuksen mukainen uusista sopimuskorotuksista johtuva työvoimakustannusten nousu tulisi valtion työmarkkinalaitoksen arvion mukaan konkreettisesti heikentämään mahdollisuutta ylläpitää valtion nykyinen toiminnan ja palvelujen taso ja samalla työpaikkojen määrä.

- Valtion työmarkkinalaitos korostaa veroratkaisun merkitystä. Palkansaajien ostovoima kasvaa ilman mitään sopimuskorotuksiakin valtion vuoden 2001 talousarvioesitykseen sisältyvien veronkevennysten vuoksi 2 1/2 prosenttia, valtiotyönantaja sanoo.

Tuloratkaisussa sovittavien sopimuskorotusten pitääkin sen mielestä näistä syistä olla olennaisesti alemmalla tasolla kuin mitä SAK on esittänyt. Valtion työmarkkinalaitos pitää omalta osaltaan tärkeänä maltillista palkankorotuslinjaa, joka ei lisää inflaatiota eikä vaaranna työllisyyskehitystä ja joka tukee talouden tasapainoa.

TT: SAK:n vaatimus täysin väärällä tasolla

Teollisuuden ja työnantajien TT:n mukaan SAK:n palkankorotusvaatimus vaarantaa työllisyyden ja ostovoiman kasvun. SAK:n palkankorotusvaatimukset johtaisivat TT:n mukaan toteutuessaan yli viiden prosentin palkkakustannusten nousuun, inflaation kiihtymiseen ja heikkenevään työllisyyskehitykseen.

TT viittaa maanantaina julkaistun tuposeton arvioon, että noin kahden prosentin uudet sopimuskorotukset eivät vielä kiihdyttäisi inflaatiota, mutta takaisivat palkansaajille jopa yli viiden prosentin ostovoiman kasvun. Suuremmat sopimuskorotukset johtaisivat heikkenevään työllisyyteen.

- SAK:n vaatimukset ovat lähes kaksinkertaisia inflaatiota hillitseviin ja työllisyyttä sekä kasvua ylläpitäviin korotustasoihin verrattuna, TT katsoo.

TT huomauttaa, että palkansaajien ostovoima on viime vuosina kehittynyt jopa paremmin kuin mitä tuloratkaisuja solmittaessa on osattu arvioida.

- Maltilliset tuloratkaisut ovat pitäneet kustannustason kurissa ja kohentaneet työllisyyttä. Näyttää siltä, että nämä hyvät kokemukset ja euron tuomat talouspolitiikan reunaehdot eivät ole vaikuttaneet SAK:n tavoiteasetteluun, TT arvelee.

"SAK:lla nimellisansioharha"

TT:n mukaan SAK:n "nimellisansioharha painaa vaatimuksissa enemmän kuin reaalisen ostovoiman, työllisyyden ja kasvun tavoitteet.
- Palkankorotuksen rakenne on epäsolidaarinen, koska se rankaisee matalan tuottavuuden alojen työllisyyttä, TT lisäksi huomauttaa.

Työantajat viittaavat myös muihin EMU-maihin, joissa työvoimakustannukset nousevat tänä ja ensi vuonna noin kolme prosenttia.
- Suomen työvoimakustannukset kasvavat tänä vuonna noin neljä ja ensi vuonna palkat puolestaan nousevat ilman uusia sopimuskorotuksiakin teollisuudessa yli puolitoista prosenttia. Tästä löytyvät rajat, jonka EMU-jäsenyyden vaatimukset asettavat, TT huomauttaa.

TT tyrmää myös SAK:n vaatimat ansiokehitystakuut ja indeksiehdon.
- Nämä suljettuun talouteen kuuluvat keinot ovat vaarallisia pitkän ajan työllisyys- ja kasvutavoitteiden kannalta.

PT: SAK:n palkkavaatimus vaarantaa tupon ja työllisyyden

Yksityisiä palvelualoja edustava Palvelutyönantajat katsoo SAK:n palkkavaatimuksen osoittavan, ettei järjestö tunnusta lainkaan talouden realiteetteja. SAK:n vaatimukset ovat PT:n mielestä aivan toista luokkaa kuin mitä kaikki kansantalouden asiantuntijat ovat suositelleet työllisyyden ja kilpailukyvyn turvaamiseksi.

PT:n laskujen mukaan SAK:n palkkavaatimus merkitsee ensi vuonna palvelualoilla keskimäärin 4,3 prosentin työvoimakustannusten nousua. Esimerkiksi myyjillä palkat nousisivat 5,3 prosenttia ja hotelli- ja ravintola-alan työntekijöillä 5,2 prosenttia.

- Tällainen vaatimus on täysin vastuuton, estää työllisyyden myönteisen kehityksen ja vie yrityksiltä toimintaedellytykset, sanoo PT:n toimitusjohtaja Arto Ojala.

Ojalan mukaan tuloratkaisua ei voi syntyä SAK:n vaatimalla palkankorotustasolla. Siksi SAK:n tulisi pikaisesti selvittää omissa joukoissaan, mikä on tulopolitiikan rooli talouspolitiikan osana.

- Tämä on tehtävä nopeasti, jos järjestö ei halua vaarantaa tulosopimusta ja verokevennyksiä, Ojala varoittaa.

Ojala torjuu SAK:n vaatimat matala- ja naispalkkaerät, ansiokehityslausekkeen sekä indeksiehdon. Ne eivät Ojalan mukaan sovi tähän päivään, koska Suomi on Emun jäsen ja eri alojen tuottavuuserot ovat suuret.

- Tällaiset solidaarisuuserät, palkkapalkka-sidonnaisuudet ja markkamääräiset palkankorotukset johtavat siihen, että korotukset ovat suhteellisesti ottaen suurimmat siellä, missä palkanmaksuvara on pienin.

Ojalan mukaan palkkaratkaisu tulee mitoittaa niin, että se antaa myös matalan tuottavuuden aloille mahdollisuuden kasvuun ja työllistämiseen.

- Viime talven liittokierros oli liian kallis, ja se on jo hidastanut työpaikkojen syntyä palveluyrityksissä. Haluaako SAK vahvistaa tätä kielteistä kehitystä, Ojala kysyy.

PT:ssä ihmetellään SAK:n tapaa käyttää laskelmiensa perustana kansantalouden keskimääräistä tuottavuutta ja sen ylittäviä vaatimuksia. Ojala viittaa tuposeton yksimieliseen näkemykseen, jonka mukaan palkankorotusten mitoittaminen keskimääräisen tuottavuuden mukaan merkitsee alhaisen tuottavuuden aloilla työpaikkojen ja yritysten karsiutumista.

Keskimääräisillä luvuilla pelaaminen antaa Ojalan mukaan lisäksi vinoutuneen kuvan todellisuudesta, sillä elektroniikkateollisuus nostaa keskimääräistä tuottavuutta huomattavasti.

SY:n Järventaus: Vaatimus johtaa heikentyvään työllisyyskehitykseen

Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Jussi Järventaus arvioi SAK:n asettaman 3,8 prosentin sopimuskorotustavoitteen johtavan heikkenevään työllisyyskehitykseen. Järventaus muistuttaa, että useat ammattiliitot ovat asettaneet ehdottomiksi tavoitteikseen palkankorotusten lisäksi kustannusvaikutukseltaan vähintään 0,4 prosentin työajan lyhennykset.

- Kun liukumien ja palkkarakennemuutosten seurauksena palkat nousevat yli prosentin, SAK:n vaatima sopimuskorotus merkitsee noin 5,5 prosentin nousua työvoimakustannuksiin ensi vuonna. Uhkaavasti kiihtynyttä inflaatiota ei tällä tavoin saada kuriin, Järventaus sanoo.

Myös hän viittaa tuposeton arvioon työllisyyden paranemisesta.
- Jos SAK:n palkkatavoite toteutuu, jää työllisyyden kasvu noin prosenttiyksikön hitaammaksi. Toisin sanoen: ensi vuonna noin 25 000 ihmistä jäisi vaille työpaikkaa, huomauttaa Järventaus.

Työllisyys heikkenisi hänen mukaansa erityisesti matalapalkka-aloilla ja kasvukeskusten ulkopuolella toimivissa yrityksissä.
- Näissä maksetaan suhteellisesti useammille palkansaajille työehtosopimusten mukaisia taulukkopalkkoja, jotka nousisivat SAK:n ehdottamalla rakenteella keskitasoa enemmän: kahden markan sopimuskorotus olisi alimmissa taulukkopalkoissa yli viisi prosenttia.

Matalapalkkaisten ostovoimaa on kohennettu jo hallituksen ensi vuodelle päättämällä veronalennuksella, jonka Järventaus olisi toivonut vaikuttavan palkkavaatimuksiin. SAK:n omat jäsenet ovat kyselyissä toivoneet työllisyystupoa.
- Tällaisena SAK:n neuvottelutarjousta ei voi pitää, Järventaus toteaa.

Myönteisenä avauksena SAK:n tavoitekokonaisuudessa on hänen mielestään sen sijaan syytä pitää liittoerän muodossa esitettyä palkankorotusten joustavuutta. Tätä selvästi parempi olisi kuitenkin ollut yrityskohtaisesti päätettäväksi jätetty, joustava palkankorotusvara.

KT: Ylisuuret palkankorotukset vaarantaisivat kuntien palvelut

Kuntatyönantajaa edustava Kunnallinen työmarkkinalaitos puolestaan sanoo sekin SAK:n vaatiman palkankorotustason olevan mahdoton kunta-alalle.

- Esitetyt korotukset nostaisivat kuntien työvoimakustannuksia ensi vuonna reilusti yli viidellä prosentilla ja vuonna 2002 yli neljällä prosentilla. Kunnille ja kuntayhtymille tämä merkitsisi koko sopimuskaudella lähes kahdeksan miljardin markan lisäystä työvoimakustannuksiin. Se ylittäisi selvästi kuntien maksukyvyn ja johtaisi lomautuksiin ja irtisanomisiin, KT jyrisee.

KT huomauttaa, että SAK:n vaatimien korotusten kustannusvaikutus on julkisella sektorilla ja erityisesti kunnissa suurempi kuin yksityissektorilla julkisen sektorin palkkarakenteesta johtuen. Kunta-alan naisvaltaisuuden vuoksi myös tasa-arvoerän kustannusvaikutus on kunnissa suurempi kuin muilla työmarkkinasektoreilla.

- Kunnissa on tänä vuonna ryhdytty lisäämään vakinaista henkilöstöä. Esitetty palkankorotustaso pysäyttäisi tarpeellisen lisähenkilöstön rekrytoinnin ja johtaisi pikemminkin säästötoimiin, KT arvioi.

Kuntatyönantaja pitää mahdottomana, että tulopoliittinen kokonaisratkaisu voisi syntyä esitetyllä palkankorotustasolla.

IKK
27.10.2000

Politiikka -sivulle